Chennai

 Chaituokio Henkan kanssa guesthousemme kujalla.

 Chai wala.

 Tulimme rauhaisan nakoiseen puistoon istumaan, kunnes kahden minuutin kuluttua...

 Tehkaa nyt jumalauta jotain.

 Pose.

 Havainnollistamiskuva viiksien ja onnellisuuden valisesta suhteesta.

 On se vaan sotasian naytettava kusipaalta valokuvissakin.

 Meikalainen slummeilla.

Viiden rupian spurgu.

Tamil Nadu, Chennai

Viisi yota Bangaloressa hurahti nopeasti ja nyt olen ollut jo yhden yon Chennaissa. Melkoisen hektista touhua..

Viimeinen paiva Gokarnassa sujui loistavasti. Sain lahetettya viimeiset postipakettini suomeen ongelmitta ja lahdin sanomaan Paradise Beachin perheelle hyvastit, jossa asuin yhden kuukauden. Kerroin heille, etta olen lahdossa Bangaloreen sina iltana ja he huolestuivat kuinka tulisin parjaamaan siella. Sanoivat, etta lehdessa oli juuri lukenut jonkun ihmisen menneen taksiin ja han oli raa'asti vetanyt kahdelta taksissa istuvalta asiakkaalta vesurilla paan poikki. Sydameni hakkasi normaalia kovempaa noin kaksi sekuntia, mutta rauhotuin hyvin nopeasti, silla olin ollut siella ennenkin.
Vietimme suomiporukan kanssa koko paivan rannalla heitellen jonkkaa, uiden ja puhuen jo teillekin varmasti tuttua, oi veljet, paskaa. Kaikki olisivat toivoneet minun jaavan ja se toi minulle hyvaa oloa, mutta aikani Gokarnassa oli tullut tayteen ja halusin lahtea sielta, ennenkuin kuluttaisin paikan pilalle. Gokarna on kuitenkin yksi mukavimmista paikoista Intiassa. Ainakin minun mielesta.

Otin jalat alle ja lahdin viidakon lavitse Belekanin bussipysakille odottamaan bussia Gokarnan kylaan. Istahdin bussiin toiselle penkkiriville ja katselin viimeista kertaa hienoja maisemia ja haistelin kalastajakylan kitkuja. Pari pysakkia sujui rattoisasti, jonka jalkeen bussin sisaan astelee kaksi rouvaa isot saavit paittensa paalla ja he istahtavat minun eteeni kahdelle penkille. En siina vaiheessa tiennyt, enka ollut edes kiinnostunut mita he saattoivat saaveissa kantaa. Kului noin viisi sekunttia, kunnes tajusin heidan kantavan intialaista tuoretta, luomuista luomuinta lehman paskaa. Raotin hieman ikkunaa saadakseni hengittaa myos kalan tuoksua, joten sain siita oikein mukavan miksauksen luonnon omia tuoksuja.
Kavin hakemassa rinkkani guesthouselta ja hypahdin bussiin, joka oli lahdossa Bangaloreen. Sain noin 30 senttia levean sangyn mukavasta bussista ja matka kesti 12 tuntia. Nukuin matkasta ehka noin kolme tuntia.

Paastyani perille Bangaloreen, huomasin etta bussista pomppasi ulos minun lisakseni myos kolme muuta vaaleahkoa eurooppalaista. Saksalainen pariskunta, seka tytto israelista. Kysyin saksalaismiehelta, haluaisiko han lahtea metsastamaan kanssani halpaa guesthousea ja han vastasi myontavasti. Tytot jaivat silla valin vahtimaan meidan rinkkojamme.
Kavimme lapi noin kaksitoista eri hotellia, guesthousea ja lodgea, kunnes loysimme vapaat huoneet. Kalliithan ne olivat, mutta kaupungin ainoat ja tarkoituksenani ei ollut viettaa aikaani siella kuin muutama hassu yo. Jouduin pulittamaan huoneesta 350 rupiaa ja kun olin maksamassa vasenkatisena ensimmaista yota, ei hotellin omistaja suostunut ottamaan rahojani vastaan, silla kaikki pitaa antaa taalla oikealla kadella. Laskimme painavat rinkkamme huoneisiin ja lahdimme metsastamaan mahdollista paikkaa, josta loytaisimme aamiaista.
 Kulman takaa loytyikin heti ensimmainen, jossa otimme 80 sentilla masala dosat, chait ja tuoremehut. Tutustuimme samalla toisiimme noin tunnin ajan, ja selvisi etta mehan olimme kaikki maailman parhaimpia ihmisia ja meilla oli samat kiinnostuksen kohteet. Valokuvaus, media-ala ja pakkomielle matkustaa maailmaa ympari koko loppuelama.

Herasin varhain seuraavana aamuna, silla minun oli loydettava automaatti, koska minulla ei ollut rupian rupiaa taskussani. Menin ensimmaiselle ja automaatin ruutu naytti 'Your card is blocked'. Noh, tama on tyypillista intiassa, mutta menin viela noin 20 seuraavaa automaattia lapi ja kaikki kertoivat samaa. Meinasin paskantaa housuihini, silla oli sunnuntai eika edes Western Union ollut avoinna. Ei auttanut, kuin toivoa, etta kaikki jotenkin jarjestyisi. Menin hetkeksi huoneeseeni ja mietiskelin, etta mitahan helvettia mina teen.
Vietin terapeuttisen hetken, otin kamerani mukaan ja lahdin kavelemaan kaupungille, kunnes mukaani heittaytyy noin 60 vuotias herrasmies. Han kertoi olevansa Sri Lankasta, puhui erittain sujuvaa englantia ja kertoi elamastaan. Han tiesi paljon suomesta ja keskustelimme hanen kanssaan noin tunnin eri ammateista, kulttuurieroista, seka kusipaisista ihmisista. Hanella oli samat mielipiteet kuin minulla ja hetken taman jalkeen han kysyi minulta, haluaisinko lahtea hanen kanssaan lounastamaan. Minulla ei edelleenkaan ollut rupian rupiaa, mutta han valttamatta halusi tarjota minulle ruuat. Suostuin, soimme thalit ja joimme chait, jonka jalkeen kattelimme ja lahdimme kavelemaan eri suuntiin, kuin Kaurismaen elokuvissa.

Muutama paiva sujui asioita hoidellen, kunnes koitti viimeinen iltani Bangaloressa. Sovimme hotellin omistajan kanssa, etta voin kirjautua ulos kello 10.00 aamulla, silla minun piti kayda postissa lahettamassa jalleen paketti suomeen. Han kertoi asian olevan ok ja mina menin unten maille.
Olin juuri vaipumassa uneen, kunnes oveani hakataan ja summeriani soitetaan. En ollut kiinnostunut silla hetkella kenestakaan, joten annoin asian olla. Menee noin kymmenen sekuntia kunnes joku huutaa oven raossa. '-I know you're in there, so please open the door and let me in.' Meinasin paskantaa housuuni jalleen, silla minulla ei ollut hajuakaan mita oli tapahtumassa, mutta annoin vaan asian olla.
Hetken paasta han huusi hotellin omistajalle venaja-englanti-hindi kielellaan jotain kannista murinaa, joten tiesin hanen olevan vain yksi niista delirium paissaan olevista idiooteista, joita en ehka talla reissulla halua tavata.

Seuraavana aamuna oveani hakataan ja summeriani soitetaan taas kello kuudelta aamulla. Talla kertaa avaan ja se on hotellin omistaja. Han kertoo, etta kello on kuusi ja minun pitaa kirjautua ulos. Huudahdan, etta mita ihmetta me eilen sovittiin. Han keikutti vain paatansa, niinkuin intialaiset aina tekevat kun yritat kysya tietoa mista tahansa asiasta. Ulkona oli sakkipimeaa ja helvetin kylma aamu.
Olin siina vaiheessa semmoisella 'ihan sama' -fiiliksella ja rupesin pakkaamaan rinkkaani, niin nopeasti kuin vaan mahdollista, silla olin kyllastynyt kusettavaan aijankappanaan.
Menin ulos ja huomasin, etta yksikaan aamiaispaikka ei ollut auki ja ainoa elama mita kaduilla nakyi, oli lajapain makaavia spurguja riisisakkien paalla. Kavelin hieman eteenpain pikkukujille, kunnes loysin ensimmaisen chaipaikan, joka oli avoinna, istahdin ja mietin, etta mita ihmetta mina teen.
Lahdin jalleen kavelemaan eteenpain ja huomasin, etta Travel Agency oli avoinna. Siina vaiheessa spontaani puoli minussa herasi henkiin ja kysyin miehelta, koska seuraava bussi chennaihin lahtisi. Bussi lahti tunnin paasta ja huokaisin helpotuksesta istahtaessani bussin penkille.

Matka Bangaloresta Chennaihin kesti 8 tuntia ja bussi oli ihan samanlainen, kun teilla siella suomessakin.
Perille paastyani kaikki kaupungin halvimmat guesthouset olivat taynna, joten jouduin ottamaan huoneen joka maksaa 450 rupiaa yota kohden. Kuitenkin, kun lahden hotellista ulos niin huomaan, etta jalkoihini tarttuu kuuden slummiperheen joka ikinen jasen pyytamaan rahaa ja ruokaa.

Tarkoituksenani on viettaa taalla mahdollisimman vahan aikaa, yritan saada viisumin thaimaaseen ja otan ensimmaisen halvan lennon Bangkokiin, joka on mahdollista saada.

-Elama on elamaa varten annettu ja se on ihanasti sanottu.

Rinkka pakattu ja lippu seuraavaan kohteeseen varattu.

Kyllapas tuli juostua taas paikasta toiseen ja mahdollisimman paljon edestakaisin, tietenkin.

 Ostin pari paivaa sitten melkoisen lajan myytavaa tavaraa erailta nuorilta kauppiailta. Ostin housuja,paitoja,koruja,mekkoja ja mita naita nyt on.. Ostoksien jalkeen otin tavarat mukaan ja lahdin minulle neuvottuun postiin, joka sijaitsee aivan Gokarnan keskustassa. Minun lisaksi mukana kantoapuna olivat Matias suomesta, ja pikkupoika joka omisti kaupan josta ostin kyseiset tavarat. Olimme menossa hedelmakaupan lapi kohti postin jyrkkia rappusia, kunnes hedelmamyyja sanoi, ettei taalta postista voi lahettaa kuin postikortteja. No, tiesin kuitenkin etta seuraava posti on n. kahden kilometrin paassa, joten pysyttelin rauhallisena ja istahdin alas polttaakseni bidi tupakan.
 Kavin paketoimassa pakettini hedelmakaupan vieressa sijaitsevalla tailorilla ja nappasin riksan pikkupojan kanssa seuraavalle postille. Paasin sisalle ja huomasin alyttoman lankkaritungoksen edessani ja aavistin, ettei tasta hommasta tulisi tanaan hevon helvettia. Minut kuitenkin ohjattiin pisteelle, jossa paketin paino otettiin ylos. Vaaka naytti pikkaisen paalle 20kg, ja sain kivat hymyt viela kaupan paalle. Paajohtaja tuli kuitenkin kertomaan, etta ei kerkea tanaan ja kehotti tulemaan seuraavana paivana 9-10 aikaan aamusta. Otin neuvosta vaarin ja lahdin pois postista ja saatoin pikkupojan takaisin tyopaikalleen. Tarjosin hanelle frooti-juoman, kun halusi tulla auttamaan pakettien kannossa.

Hyva poika.

 Nukuin yoni erittain hyvin, silla tajusin viimein ostaa moskiittoja vastaan olevia rinkuloita. Samanlaisia mita siella suomessakin teilla on. Herasin karppana aamulla kahdeksan aikaan ja lahdin samantien aamiaiselle lahella sijaitsevaan Pai -ravintolaan. Vetasin chain, masala dosan, litran vetta ja lahdin tuota pikaa kavelemaan kohti paapostia.
Siellahan pakettini odotti samassa paikassa, mihin sen jatinkin ja olin valmis jatkamaan siita mihin viimeksi jain. Minut ohjattiin takaisin paikkaan, jossa paketti tuli punnita. Talla kertaa minulle sanottiin, etta otappa poika tavaraa paketista pois, silla paketti ei saa painaa yli kahtakymmenta kiloa. Miksi helvetissa he kertoivat sen minulle tassa vaiheessa, eika silloin kun laitoin paketin ensimmaista kertaa vaa'an paalle? Noh, oli vaan taas jotenkin hyvaksyttava asia, silla olen Intiassa, maassa jossa ilmeisesti joiltain ihmisilta puuttuu jokin tarkea kromosomi..
Rupesin rikkomaan hienosti ommeltua pakettiani ja otin kaksi singing bowlia paketista pois ja laitoin taman uudestaan vaa'alle. Taman jalkeen vaaka naytti 19 kiloa, huokaisin ja rupesin ompelemaan pakettia uudestaan kiinni. Taas paketti vaa'alle ja yhtakkia ompeluni jalkeen paketti painoi vaa'an mukaan 20,5 kiloa. Otin viela pari kirjaa pois ja viimein sain paketin valmiiksi.

 Juoksin tuota pikaa takaisin huoneeseeni, jossa alkoi valiton repun pakkaus. Siivosin huoneeni ja lahdin etsimaan luotettavan nakoista travel agencya, josta saisin bussilipun seuraavaan kohteeseen. Kaikki sujui tassa firmassa kiitettavan helposti, sain lipun 400rupiaan noin viidessa minuutissa ja huomenna salattujen elamien aikaan minua kutsuu, oi veljet, Bangalore.

Tytto, jolle lahjoitin 10 rupiaa.

Tiskikone pauhaa.

Next destination, Bangalore.

/H

Kaikenlaista harmia

Onpas Gokarnassa sattunut kaikenlaista. Itse olen kuitenkin tahan asti selvinnyt naarmuitta.

Paradise Beachilla, paikassa jossa asuin pyoreasti kuukauden oli kuollut venalainen nainen. Han oli ilmeisesti ollut tulossa paradiselle, mutta oli tippunut kalliolta alas, koska reitti rannalle on melkoisen extreme. Hanelta oli katkennut molemmat jalat, ja huhujen mukaan han menehtyi verenhukkaan. Rauha sinulle, venalainen nainen.

Lisaksi porukassamme on pyorinyt Ebola -niminen virus, jonka meikalainen sai viime vuonna ollessani Rishikeshissa. Talla kertaa olen luojan kiitos selvinnyt siita.
 Alyton ripuli, oksentelua, vaihtelevasti kuumetta, sisuskalut vituillaan, ihottumaa... Sairastin sita 13 paivaa ja kun olin sairastanut sita muutaman paivan, sain herata yolla siihen etta olin paskantanut housuihini ja sitten piti juosta samantien oksentamaan, vaikka sisalla ei ollut mitaan oksennettavaa. Kivut olivat lahes sietamattomia ja kuume oli neljassakymmenessa asteessa. Tauti on erittain vaarallinen ja voi johtaa kuolemaan, ellei sita saa hoidettua. Mutta mehan siita selviamme, perkeles.

Olen nyt asustanut muutaman yon Gokarnan keskustassa Vaibhav Lodge -nimisessa mestassa. Minulla on iso betoniluukku huoneena, jossa on sahkot, mutta ei omaa vessaa, eika suihkua.
 Kaupungissa asuminen on ollut antoisaa ja ehka jopa mukavampaa kuin rannalla asuminen. Tasta on lyhyt matka Kudli beachille, mikali rannalla haluaa oleilla ja kaupunki tarjoaa halvat lounaat, seka paivalliset. Yksi Masala dosa maksaa korkeintaan 25 rupiaa, eli noin 50 senttia ja sitahan minulla on vara syoda. Suurin osa rahoistani menee paivittaiseen veden juontiin, johon saa tuhlata useita satasia. Pitaisi varmaan ruveta keraamaan uutta bakteerikantaa ja siirtya pelkastaan paikalliseen. No ei. En halua uutta Ebolaa.

Eilen kavin neuvottelemassa korukauppiaan kanssa ja ostinkin talta nipun puuhelmia, joita hyvat ystavat voitte sitten ostaa minulta ensi kesana kun loydatte minut jostain kadun kulmasta, torilta tai puistosta. Joimme chaita myyjan kanssa ja soitin hanen mahtidjembeaan. Paikalle keraantyi alyton lauma paikallisia fiilistelemaan soittoani ja ottamaan kuvia. Perus Intiaa. Valkonaama soittaa mustien miesten soitinta, niin onhan se nyt perkele ihmeellinen naky.
 Otimme myos korumyyjan kanssa yhteiskuvan, jossa kasvojemme variero erottuu erittain helposti. Han jarkyttyi kuvasta niin pahasti, etta rupesi huutamaan sympaattisella aanellaan. 'White people skin so beatiful, black people no. White people beatiful, black people like black monkey!!'. 


Nyt olen kuitenkin ollut Gokarnassa jo sen verran pitkan ajan, etta on aika siirtya pikkuhiljaa sisamaahan todennakoisesti Bangaloreen. Alkaa olemaan Intia-kiintio sen verran taas tayttymassa, etta yritan paasta nopeasti Andamaneille. Relaksoidun siela 2-3 viikkoa, jonka jalkeen otan lennon phukettiin. Saa nahda mita tapahtuu ja mita muutoksia kerkee tapahtuun!!

 Djemben soittoa korukauppojen lomassa.

Laskemassa aurinkoa Gokarnan paskaisella paarannalla med Henkka.

 Peter Pan 

 Burnout. Vissiin saanut ennenkin nannista paatellen.

 Mammat lahdossa Californiaan.

Henkka ja munkit.

 Cobra -ilmeella Royal Enfieldin kyydissa. Belakan, Gokarna.

 Kotikonnuilla. Paradise Beach, Gokarna.

 Nosso ja Lisko unten mailla. Meikalla tuore isa ilme. Nava Durga, Paradise, Gokarna.

Minkalainen nakyma itsellasi, kun avaat ulko-oven?

Muuttopaiva

Otin eilen veneen paratiisista kaupunkiin, ja ihastelin matkalla todella parayttavaa auringonlaskua koko matkan. Nain naamani peilista ensimmaista kertaa pyoreasti noin kuukauteen, veti polvet vetelaksi.

 26 paivaa vierahti silmanrapayksessa Gokarnan paratiisissa ja nyt olen siis kaupungissa. Olin menossa illalla eraaseen tietamaani guesthouseen, mutta tama ilmoittikin ettei heilla ole kuin yksi huone vapaana, ja annoinkin taman mahdollisuuden suomalaispariskunnalle, joka matkusti mukanani. Itse lahdin eteenpain ja hetken paasta rillipainen seta kysyi minulta, tarvitsisinko huonetta. Lahdin seuraamaan setaa ja han naytti minulle seuraavan guesthousen. Yksi huone oli vapaana, helvetin iso, mutta se oli pakko ottaa yhdeksi yoksi koska se tuntui olevan silla hetkella kaupungin ainoa. Olin helvetin vasynyt ja halusin vain peseytymaan ja potkolle. Aamulla kirjasin itseni ulos ja nyt olen metsastamassa uutta guesthousea. Nama paivat saa pinnan tiukalle, varsinkin kun tietaa, etta kaikki guesthouset oikeesti saattavat olla taynna.

Pyoreasti kuukausi siis vierahti saarella. Asuin Nava Durga nimisessa guesthousessa aivan taydellisella paikalla. Minulla oli oma parveke ja kun sisalla makasi riippumatossa ja piti ovea auki, nakyma oli riittavan hyva. Nakyi ainoastaan merta, horisontti ja aamuisin delfiineja. Paikkaa pitavat ihmiset olivat ystavallisimpia ihmisia, joita olen ehka koskaan intiassa tavannut. Aidosti ystavallisia.
 Guesthousessa oli kaksi koiranpentua mennessani sinne. Nimesimme ne Liskoksi ja Nossoksi. Olivat juuri pari kuukautisia kun menimme sinne. Koiraihmisena leikin tottakai niiden kanssa ja osallistuin ruokkimisiin sun muihin mieluusti.
Pari viikkoa vierahti, kunnes nosso-koiraa ei enaa nakynyt missaan. Eika ole nakynyt viela tahankaan paivaan mennessa. Uutenavuotena taas havisi Lisko.
 Olimme uudenvuoden aikaan kaupungilla lounastelemassa halvassa paikallisravintolassa. Soimme hyvin, tilasimme chait ja menimme ulos polttamaan tupakkaa, kunnes Minttu huomasi yksinaisen koiranpennun makoilevan kyltin alla. Pelastimme sen isojen koirien kynsista, veimme paratiisiin ja annoimme talle uuden kodin Nava Durga guesthousesta. Nimeksi tuli Kukka. Omistajat olivat mielissaan. Pentu oli kuitenkin sen verran katupiski, etta se kulki rannalla miten tykkasi ja joutuikin yleensa konflikteihin ja tuli tippa linssissa kotiin. Eraana paivana kavikin sitten pahemmin. Piski oli joutunut kunnon myllyn keskelle ja sai useita puremia, seka vasen takajalka oli vaantynyt ihmeelliseksi. Se ulisi ja ulisi, joten paatimme vieda piskin laakariin. Laakari maksoi muutaman kymmenen rupiaa, piski sai rokotuksen ja laakkeet ja eilen meidan lahtiessamme se nukkui tyytyvaisena paratiisin puhtaalla hiekalla.

Kaksituhatta ja yksitoista

Vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissa ja nyt innolla kohti tulevaa.

Viikko vierahti nopeasti. Olin muutama paiva joulun jalkeen lahdossa kaupunkiin tekemaan muutamia hankintoja, ja tottakai sain mukaani saarella asustelevilta ihmisilta melkoisen ostoslistan. 'Tuo tamponeja!' 'Kosteuspyyhkeita mulle!!' 'Tuo vitusti rookia!!' ja mitahan viela. No, noyrana poikana otin listan vastaan ja lahdin taapertamaan viidakkopolkujen lapi lahimmalle bussipysakille.
Kaupunkiin paastyani lahdin ensimmaisena metskaamaan ostoslistalla lukevia tavaroita. Kaikki muut loytyivat tuota pikaa, mutta naita naisille tarkoitettuja filttereita en loytanyt mistaan. Menin kuin pieni koiranpentu kyselemaan joka kaupasta, etta onko teilla naita ja naytin aina tyhjaa tamponiboksia. Kaikki katsoivat minua kieroon, etta mita helvettia sina nailla tekisit, eika sitten sen takia vissiin suostunut myymaan koska olin miespuolinen. Tytot jaivat siis ilman tamponeja silla kertaa.

Muutama paiva myohemmin kavelin taas Gokarnan vanhassa kaupungissa, kunnes vierestani kuului hento tyttolapsen aani. 'Hello, bajaj!' Katsoin viereeni ja siina istui tytto, jolta oli joko kaikki raajat katkottu, tai hanella oli jokin sairaus joka oli tehnyt hanelle uusia nivelia lahes joka kohtaan. Pysahdyin juttelemaan tovin taman lapsen kanssa ja annoin hanelle 10 rupian setelin. Han kysyi haluaisinko ottaa hanesta valokuvan ja otinkin sen. Toivotimme toisillemme hyvat uudet vuodet ja jatkoin matkaa.
Tarkoituksenani oli menna taman jalkeen paikalliseen alkoon ostamaan uudeksi vuodeksi joku pieni miesta vakevampi pullo, mutta kauppa oli kiinni. Poliisit olivat todennakoisesti sulkeneet sen, tieda sitten miksi. Olen intiassa, ehkapa se on oikea vastaus.

Uusivuoden aatto sujui rauhallisesti. Herasin aamulla noin kymmenelta paikallista aikaa ja menin tuotapikaa rannalle nauttimaan noin neljankymmenen asteen auringonpaahteesta jonkkapallot tietenkin mukanani. Makasin rannalla muutaman tunnin, jonka jalkeen oli pakko ottaa muutaman tunnin levytyksen mikali halusi olla lasna kun vuosi vaihtuu. Kuumuus kun tahtoo vieda kaikki voimat.
Elia oli ostanut kylilta paikallisesta kalamarketista isoja tuoreita katkarapuja melkosen lajan. Annoimme ne isannille ja he paistoivat meille muutamassa minuutissa meille siita hienon aterian. Mums mums, maistuisi varmaan teillekin. Vuosi vaihtui nuotion aarella istuskellen ja raketteja ihastellen. Kirotus poliisit kuitenkin kavivat tietyin valiajoin katselemassa miten paikalliset inkkarituristit pelleilevat ja hakivat pahimmat pois kasan paalta. Aina kun possut tulivat, jouduimme laittamaan rommipullot piiloon, koska eihan ravintoloilla ole lupaa alkoholia myyda. Minulla kuitenkin oli hupi ilta, vaikka ajatukset olivat aikalailla jossain aivan muualla koko ajan.

Tanaan on toinen paiva tammikuuta, ja osa suomiporukasta lahtivat jatkamaan matkaa. Osa delhiin, osa goalle, osa suomeen. Mina en suostu lahtemaan viela minnekaan, luultavasti viela kymmenen paivaa paratiisissa ja sitten kohti Bangalorea.

Uudenvuoden lupaukset:


- Tipaton tammikuu
- Lihaton tammikuu
- Venyttelya joka aamu
- Tuplasti, ellei triplasti lisaa uimista
- Rauhottumista
- Auringonottoa