tag:blogger.com,1999:blog-48020784133340153322024-02-18T20:44:10.606-08:00Harrin mukana mualimalla.Menolippu Delhiin 22.11 klo 20.05. Loppu selviää lukemalla.Harrihttp://www.blogger.com/profile/10115930858337453571noreply@blogger.comBlogger25125truetag:blogger.com,1999:blog-4802078413334015332.post-39654430319342476872011-04-13T07:29:00.000-07:002011-04-13T07:29:33.122-07:00Kuala Lumpur > Cherating > Kuala Lumpur<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">Aika on kulunut helvetin nopeasti ja rahat siinä samalla suht samaa tahtia.<br />
<br />
Lähdin viime viikolla extemporebussilla kohti itärannikkoa Mowglin, Lukasin ja Sabinan kanssa. Matka kesti kolme tuntia ja se oli tähän asti helpoin dösämatka koko reissuni aikana. Ei tarvinnut kuin nukahtaa ja herätä. Heräsin siihen kun konnari tuli törkkimään meitä hereille ja huusi 'CHERATING, CHERATING, CHERATING!!'. Ymmärsin sen verran, että on aika ottaa reppu selkään ja hypätä pois bussista.<br />
Astuessamme ulos huomasimme olevan keskellä valtatietä, mutta noin puolen tunnin päästä löysimme tien joka johti rantaan. Löysimme majapaikan suht nopiasti ja majoituimmekin Mata Hari -nimiseen guesthouseen, pariin bungalowiin.<br />
<br />
Meidän onneksemme tämän viikon aikana oli kaksi aurinkoista päivää, joten suurin osa ajastamme meni terassilla istuessa ja herttaa lyödessä.<br />
Näinä aurinkoisina päivinä kuitenkin istuskelimme rannalla, söimme, istuskelimme rannalla, söimme ja istuskelimme rannalla jauhaen sitä jo teillekin tuttua hyvät ystävät, paskaa.<br />
<br />
Viikon jälkeen oli aika palata takaisin jo tuttuun Le Village -guesthouseen, joka tuntuu meikäläiselle jo lähes kodilta. Oli vaan outo palata takaisin, kun koko 'perhe' oli lähtenyt 'kotoota'. Aivan hiljaista ja uusia ihmisiä koko paikka täynnä. Tunsin kuitenkin oloni jälleen kotoisaksi ja läsähdin sohvalle.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen='allowfullscreen' webkitallowfullscreen='webkitallowfullscreen' mozallowfullscreen='mozallowfullscreen' width='320' height='266' src='https://www.blogger.com/video.g?token=AD6v5dx7yoMWdBS3eCGdm1yTFEIx7CzYcn0VdD8rzLGLHWMDxSVBZKySkOb8SWK4qaUN5jLbWGiwMKKTM2RFMBrTJQ' class='b-hbp-video b-uploaded' frameborder='0'></iframe></div><div style="text-align: center;"><b><i>Oloni oli helvetin levoton, niinkuin myös Mowglilla, Lukasilla ja Sabinalla, joten päätimme ottaa pienet jamisessiot.</i></b></div><div style="text-align: center;"><b><i><br />
</i></b></div><div style="text-align: center;">Oloni on edelleen hieman levoton ja minusta tuntuu, että on aika vaihtaa pikkuhiljaa jälleen maisemaa. Nappasin tovi sitten halvan lennon Pariisiin ja se lähtee huomenna, torstaiaamuna klo 9.00. Tuntuu todella oudolta taas jättää tämä kolmas maailma selän taakse ja lähteä eteenpäin. </div><div style="text-align: center;"><br />
</div><div style="text-align: left;">Kuala Lumpur tuntui minulle sopivalta kaupungilta ja ehkäpä löydän täältä joskus tulevaisuudessa hetkeksi aikaa työpaikan, jotta saisin asua täällä. Mutta mutkiakin on ollut matkassa..</div><div style="text-align: left;">Olimme parisen viikkoa sitten 'Reggae' -baarissa istumassa iltaa, kunnes kuulin että eräs paskamahainen piripää gangsteri halusi hakata melkein koko laumamme. Lähdimme selvittämään tilannetta, kunnes tämä kusipäinen reikäleuka tönäisi suht lujaa häntä noin kaksi kertaa herrasmiestä, joka sattumoisin oli toverini. Tämän jälkeen ihmiset tulivat sanomaan meille, että lähtekää nyt jumalauta kävelemään kun vielä voitte. Tämä gangsterilauma kuulemamme mukaan haastaa tässä 'Reggae' -baarissa kaikille turisteille ja tappelun saatuaan pieksevät näiltä pesäpallomailalla tajun kankaalle ja nämä reppanat saavat herätä sairaalasta, jos saavat.</div><div style="text-align: left;">Johan oli taas siis reggaeta. Joten haistakoon vittu koko reggaebaari, ja varsinkin tämän räkälän portsarit ja muut turvamiehet. Hieno tapa työskennellä.</div><div style="text-align: left;"><br />
</div><div style="text-align: left;">Mutta nyt viettämään viimeistä iltaa Kuala Lumpurissa halvan ja ilmaisen rommin kera!</div><div style="text-align: left;"><br />
</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4UB5swcxDIonfM8gCPNCgYnrTGScHepGuWyBE0Hmru1CgJ-GbgGRPyn6rXou9oJJyJm9aFN-C9jFfxheI2d8X0mYO7RIAb4k8q3qgIhuu7aCHSEN5sQXNwNGV8_xb2EsLpwonH5miGQQ/s1600/9.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4UB5swcxDIonfM8gCPNCgYnrTGScHepGuWyBE0Hmru1CgJ-GbgGRPyn6rXou9oJJyJm9aFN-C9jFfxheI2d8X0mYO7RIAb4k8q3qgIhuu7aCHSEN5sQXNwNGV8_xb2EsLpwonH5miGQQ/s320/9.jpg" width="225" /></a></div><div style="text-align: center;"> <b><i>Meikäläinen, Eero ja Mowgli. Tupakkitauko @ Little India, Kuala Lumpur</i></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDUWbToGfN-MhSZytL2oaxTIxTMbhDAdbpxy3xkcDeaYHSZr3ySYRvbUM6h7JeSV7jN7rKasemG0QGfLG7bEe4u0JnbUzIVvDpxdZFbgoFp6D0gY1OD8EkkPb0cmzVjDOm74rmBr5iDsA/s1600/77.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="214" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDUWbToGfN-MhSZytL2oaxTIxTMbhDAdbpxy3xkcDeaYHSZr3ySYRvbUM6h7JeSV7jN7rKasemG0QGfLG7bEe4u0JnbUzIVvDpxdZFbgoFp6D0gY1OD8EkkPb0cmzVjDOm74rmBr5iDsA/s320/77.jpg" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"> <b><i>Elämää alakerran olohuoneessa. Vas. Jack, Eero, Mowgli ja Locky.</i></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3I8PXwGBqswl3fE9xPvKbujTNXGKU-afWi_C1WrMV0XHZx1GIWoeyXHL7XJpOrMAX1-tYqVMECdEbblXu1k4X70N0-HgQsTIwT6p1FJY-ZenbAmnhS6uYRahrja4h-NsCMNyds2co2_c/s1600/666.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3I8PXwGBqswl3fE9xPvKbujTNXGKU-afWi_C1WrMV0XHZx1GIWoeyXHL7XJpOrMAX1-tYqVMECdEbblXu1k4X70N0-HgQsTIwT6p1FJY-ZenbAmnhS6uYRahrja4h-NsCMNyds2co2_c/s320/666.jpg" width="214" /></a></div><div style="text-align: center;"> <b><i>Le Villagen Lemmy Kilmister. Äijällä oli enemmän kun elämäntarina kerrottavana, kuten kuvasta näkyy.</i></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjt_f6sCw4G1yDfDzlR-D5NOcjGDKyFzW-ouKL76Kn9fMVhpqU_TARoUC9ZRo_D4Y77V8EUTu3ysCSet90M0KYwONh6Ih3ib1oPyTPfrlDELhqN35t6brTXjBLXOfnXPiLR0Wtvljuchbw/s1600/afsoj.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjt_f6sCw4G1yDfDzlR-D5NOcjGDKyFzW-ouKL76Kn9fMVhpqU_TARoUC9ZRo_D4Y77V8EUTu3ysCSet90M0KYwONh6Ih3ib1oPyTPfrlDELhqN35t6brTXjBLXOfnXPiLR0Wtvljuchbw/s320/afsoj.jpg" width="214" /></a></div><div style="text-align: center;"> <b><i>Hindutemppeli chinatownissa.</i></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLiR1xLVKVPUGTQ9W0iJ4SLMuqSQyyjl13KtyKjfT_q3uZvoqMrPHq1AammNyF0NwjlSK7gU7cyAqm8g9Ba1x34aE1Nm_hnYyGrThR0YZmWqLuZpPWQi9TCgyEkN4v41GHqUHq76Ei-2Q/s1600/kotokeitti%25C3%25B6.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="214" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLiR1xLVKVPUGTQ9W0iJ4SLMuqSQyyjl13KtyKjfT_q3uZvoqMrPHq1AammNyF0NwjlSK7gU7cyAqm8g9Ba1x34aE1Nm_hnYyGrThR0YZmWqLuZpPWQi9TCgyEkN4v41GHqUHq76Ei-2Q/s320/kotokeitti%25C3%25B6.jpg" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"> <b><i>Aamupalaa nauttiessa, Eero, Lukas ja Terhi.</i></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh237E2zxGv1KX5dTEAa-emQ9S035pfa2NsY4n5c-ocSOLCSzgDC94CTcDWT194m6_PIYgvn87tLYcFQMpjM3L_wnFOXO-78HKbSaUbAe32uDtNcH8Ma-fkxsqOcI6IMd9JLTqYZXiLMRo/s1600/DSC05820.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="214" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh237E2zxGv1KX5dTEAa-emQ9S035pfa2NsY4n5c-ocSOLCSzgDC94CTcDWT194m6_PIYgvn87tLYcFQMpjM3L_wnFOXO-78HKbSaUbAe32uDtNcH8Ma-fkxsqOcI6IMd9JLTqYZXiLMRo/s320/DSC05820.JPG" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"> <b><i>Kämppä Cheratingissa. Mowgli jonkkailee, Lukas jammailee ja Sabina lukee kirjaa.</i></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMZ0C7qyA6eshtYwQ9kHbpKY8Fsko4Y4rMSibXOWD2sSWfTSFN-Cs8Xokb_YpAmVP-1mIaRaJZkUrRzpvnrVXX6gxqPaH3IZfZdCYRSJy64xnF_0va3WNbyDyI7iF8r-Ws56ep3Y0Wy7c/s1600/kuistilla.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="214" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMZ0C7qyA6eshtYwQ9kHbpKY8Fsko4Y4rMSibXOWD2sSWfTSFN-Cs8Xokb_YpAmVP-1mIaRaJZkUrRzpvnrVXX6gxqPaH3IZfZdCYRSJy64xnF_0va3WNbyDyI7iF8r-Ws56ep3Y0Wy7c/s320/kuistilla.jpg" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"> <b><i>Lounas reggaebaarissa, Cherating</i></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh00RvvBlp_GbEBrS2ivsH5-IY6_rHGGxtijAwatx_M7rHG9APkuoLXoFcVPvGkmPSZ2YTF8BqeVXblwv_tVbm6eOurHChHboE0znCslp0Byr37VjoEcMonjpb0YkzRAAqnWQ8fwU-cYts/s1600/r%25C3%25B6%25C3%25B6ki%25C3%25A4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="214" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh00RvvBlp_GbEBrS2ivsH5-IY6_rHGGxtijAwatx_M7rHG9APkuoLXoFcVPvGkmPSZ2YTF8BqeVXblwv_tVbm6eOurHChHboE0znCslp0Byr37VjoEcMonjpb0YkzRAAqnWQ8fwU-cYts/s320/r%25C3%25B6%25C3%25B6ki%25C3%25A4.jpg" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><b><i>Ruuhkatukka höpöttää.</i></b></div><div style="text-align: left;"><br />
</div><div style="text-align: left;"><br />
</div><div style="text-align: left;">Kiitän tässä vaiheessa kaikkia ihmisiä, jotka olivat osana aasian matkaani. Itse tiedätte, keitä olette. Iso sydän teille. <3 Kyllä avarsi taas perkeleesti, kun lähti yksin matkaan! Nyt odottamaan pariisia!</div><div style="text-align: left;"><br />
</div><div style="text-align: left;">-H</div></div>Harrihttp://www.blogger.com/profile/10115930858337453571noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4802078413334015332.post-87764506068576492592011-04-05T05:38:00.000-07:002011-04-05T05:38:40.610-07:00Salam dari Kuala Lumpur !<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">Hyppäsin Thaimaan Krabilta pikkuruiseen pakettiautoon pyöreästi pari viikkoa sitten. Matka kesti pyöreät 12 tuntia ja se sujui helposti. Sen kun vain sulki silmät, pisti napit korville ja antoi tuon nesteitä polviin tuovan pikku häkkyrän viedä minua eteenpäin.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7D7BdTmUw3urOKOW5L8V8TQmXBasiJFJTSjSakgg4RVHtDg5-XOUpv2-h37gF74q2peFSCurJs6lLhrLTHmbvCj9FTuSemcv-nAeWVOW4hp6NT0dlqPaXtylSVdX5m3TPnsXVQkqZ5H4/s1600/levolla.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7D7BdTmUw3urOKOW5L8V8TQmXBasiJFJTSjSakgg4RVHtDg5-XOUpv2-h37gF74q2peFSCurJs6lLhrLTHmbvCj9FTuSemcv-nAeWVOW4hp6NT0dlqPaXtylSVdX5m3TPnsXVQkqZ5H4/s320/levolla.jpg" width="240" /></a></div><br />
<br />
Vietin ensiksi Penangissa pyöreän viikon. Pieni saari Malesian pohjoisosassa. Thaimaan jälkeen ihmiset tuntuivat olevan vielä ystävällisempiä ja olin aika helvetin ihmeissäni. Miten se voi olla edes mahdollista? Edelleen Intian jälkeen takaraivossani oli kuitenkin pienimuotoinen paranoia, ja luulin että nämäkin ihmiset ovat vain rahan perässä ollakseen ystävällisiä, mutta paskanmarjat.<br />
Tutustuimme ympäristöön, tapasimme uusia ihmisiä ja yritimme kerätä kokemuksia, mutta kuitenkin noin viikon jälkeen oli aika jatkaa eteenpäin, Kuala Lumpuriin.<br />
<br />
<br />
Saavuin Kuala Lumpuriin kellon ollessa noin seitsemän alkuillasta, rykäsin rinkan selkääni ja lähdin metsästämään mahdollista yöpaikkaa. Löysin erittäin kälyisen guesthousen ja jaoimme sieltä huoneen mukanani olleiden tovereitteni, Henrin ja Eeron kanssa.<br />
Saimme reput pois selästämme ja tajusimme, että huoneessamme on kuumempi kuin ulkopuolella, eli noin nelisenkymmentä astetta, eli aivan helvetin kuuma. Muistimme kuitenkin, että olemme 'rehtejä' suomalaisnuoria ja jäimme huoneeseen valittamatta sen kummempia.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgcsf0rnweaEF2AEMgkag9BJ3ARuYC8I6DqRgRE0ZK8qMYw_26SKoSRxFtN6yzc1EajucZ3J_oCQwvV_DtVgUdGHxtsFc394uXtDK-Dxv3n_xRvuwLgHFfIwNwfA5e7cvSEW64ddDzSylU/s1600/fightback.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="214" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgcsf0rnweaEF2AEMgkag9BJ3ARuYC8I6DqRgRE0ZK8qMYw_26SKoSRxFtN6yzc1EajucZ3J_oCQwvV_DtVgUdGHxtsFc394uXtDK-Dxv3n_xRvuwLgHFfIwNwfA5e7cvSEW64ddDzSylU/s320/fightback.jpg" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"> <b><i>Fight Back, wherever you are.</i></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTgvjzFnCNa5V2YJCiQDO9iYB4F1yQH_XLwKvxq6rHfrXqBYOKYxGPJ7rJc1DuAPickGKrxNbCPqwYaej6C8VfYEYcXrYxtLeP6QPD1rkBB8BqZubhPKM53zpTHCA63xZAn8EF4UoFoTU/s1600/kotokeitti%25C3%25B6.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="214" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTgvjzFnCNa5V2YJCiQDO9iYB4F1yQH_XLwKvxq6rHfrXqBYOKYxGPJ7rJc1DuAPickGKrxNbCPqwYaej6C8VfYEYcXrYxtLeP6QPD1rkBB8BqZubhPKM53zpTHCA63xZAn8EF4UoFoTU/s320/kotokeitti%25C3%25B6.jpg" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"> <b><i>Eero, Lukas ja Terhi aamupalalla omassa pikku keittiössämme.</i></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7rUHyoCiQDMZ9RKLTuX353xZ3Ja0IL5RDfWtYoLoGDNSxVH96PKF5lypHYXpJzKIn6U4idkz331_oxxAdvCwcZvy7Hol3OgBT_knEtLKPXdS5Lldm7jJ56KmfKe6QspJ-r3EoJV90who/s1600/kyli.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="214" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7rUHyoCiQDMZ9RKLTuX353xZ3Ja0IL5RDfWtYoLoGDNSxVH96PKF5lypHYXpJzKIn6U4idkz331_oxxAdvCwcZvy7Hol3OgBT_knEtLKPXdS5Lldm7jJ56KmfKe6QspJ-r3EoJV90who/s320/kyli.jpg" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"> <b><i>Kuala Lumpur</i></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhXQRp7izGUxJtK1TlkHiJF_eK47zDrUbggUQ6PVBko9TmqhcDtaEIDzEVhrqbMMBs7v6k8Kzfy8HpxlG1QxH64WLI5LK6Dx5vZk2s5-oIioc5m6wv1AzXPUfsenwWdCGm4frmojjZhzYQ/s1600/tornit.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="214" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhXQRp7izGUxJtK1TlkHiJF_eK47zDrUbggUQ6PVBko9TmqhcDtaEIDzEVhrqbMMBs7v6k8Kzfy8HpxlG1QxH64WLI5LK6Dx5vZk2s5-oIioc5m6wv1AzXPUfsenwWdCGm4frmojjZhzYQ/s320/tornit.jpg" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><b><i>Petronas Towers.</i></b></div><br />
Kului pari päivää kun tajusimme, ettei huoneessa oikeesti vain pysty viihtymään.<br />
Vietimme iltaa Reggae-baarissa, kunnes tapasin erään Etelä-afrikkalaisen valkonaamasurffarin, Harraldin. Hän pyysi meitä lähtemään paikkaan, jossa hän asui silloin ja tottakai lähdimme. Mukanamme tuli iso kasa ihmisiä ja lähdimme istumaan iltaa.<br />
Noin sadan metrin jälkeen saavuimme 'Le Village' -nimiseen kommuunitaloon. Vanha puinen talo jyrkillä portailla sai minut heti tajuamaan, että tulen ehkäpä muuttamaan kyseiseen taloon heti seuraavana päivänä ja niin tapahtuikin. Vietimme illan kuitenkin loppuun. Soitimme kitaraa, djembejä, lauloimme ja otimme ehkäpä pari olutta, who knows?<br />
<br />
Seuraavana aamuna pakkasimme reppumme ja sanoimme hyvästit tälle vihreälle, hieman ehkä saunaa muistuttavalle huoneellemme ja lähdimme muuttohommiin. Ihmiset muistivat meidät edelliseltä illalta ja olo tuntui paremmalta, kuin tervetulleelta. Ihmiset tulivat heti avoimena kyselemään nimiämme ja mistä olimme kotoisin ja niinkuin yleensä ystävälliset ihmiset tulevat.<br />
Istahdimme kattoterassillemme ja rupesimme tutustumaan toisiimme. Ihmisiä oli reippahasti ja sieltähän löytyi yksi suomalainenkin, joka sattumoisin ei puhunut juuri sanaakaan suomea. Mowgli, ruotsista.<br />
Noin vartin juttutuokion jälkeen tajusin, että meillähän on helvetisti yhteistä ja tänä päivänä olemme melkosen hyviä tovereita.<br />
Vikinglandista, skandinaviasta oli toki muitakin. Jack, Norjasta. Semmoinen hauska luipero vekkuli, josta ei voi olla pitämättä. Hänen kanssaan oli helppo tutustua, koska tiesin aika melkoisesti norjalaisesta musiikista ja rupesimmekin tuossa tuokiossa laulamaan<i> Mellom Bakkar Og Berg</i> laulua.<br />
Sitten tämä Harrald, joka auttoi meitä löytämään tämän kommuunin. Aivan loistava tyyppi. Hänen kanssaan jaettavana oli surffaus, skeittaus ja elämän mukana tulleet 'vaikeudet'. Saimme hänen kanssaan melkoisia keskusteluja aikaiseksi, ja hän ymmärsi meikäläistä. Jos näin voisi sanoa, niin tunsin olevani 'kotona'.<br />
<br />
Nyt on kulunut noin viikko ja meistä on muodostunut lähes täydellinen perhe. En olisi ikinä voinut kuvitellakkaan löytäneeni tällaista atmosfääriä, missä jokainen vastaantulija on varmasti ystäväsi, eikä kenestä tarvitse kuvitella mitään taka-ajatuksia ja voi olla varma ettei kukaan kuvittele sinusta mitään samanlaista. Ihmiset ovat avoimia, eikä kukaan katso kieroon jos sinulla sattuu olemaan käsivarret täynnä tatuointeja, tai naamassasi muutama lävistys, vaan päinvastoin. En ole tuntenut lähellekkään samanlaista tunnetta suomessa, ei pahalla. Tämä vain tuntuu enemmän meikäläiseltä.<br />
Lisäksi olen ehkä oppinut hyväksymään sen, että saatan olla helvetin lahjakas ihimen. Varsinkin musiikissa. Tapasin Robin, joka oli kotoisin Australiasta ja rupesin soittamaan kitaraa hänelle. Noin viiden minuutin jamittelujeni jälkeen, hän lähti hakemaan kaksi kerrosta alempaa nauhuriaan ja rupesi äänittämään riffejäni nauhalle. Hän otti yhteystietoni ja elätteli toivoa, että tulisimme perustamaan mahdollisesti yhdessä bändin tulevaisuudessa.<br />
Päivä pari tämän jälkeen ihmiset alkoivat tuomaan minulle entuudestaan lähes tuntemattomia soittimia naaman eteen. Katsoin jokaista soitinta noin 15 minuuttia ja tämän jälkeen händläsin homman! Tämä tuntui vielä paremmalta sen jälkeen, kun ihmiset tulivat sanomaan minulle, 'Oletko sä jumalauta jostain ulkoavaruudesta, kun osaat soittaa kaikkea?'. Silloin tajusin, että musiikki saattaapi olla se juttu mikä on meikäläistä varten. Sai siitä sitten rahaa, tai ei. Väliäkö sillä.<br />
'Rikkaana ihminen ahnenee, rahattomana ihminen vahvenee.'<br />
<br />
Nyt on tiistai 5.4 ja olen lähdössä huomenna Malesian itärannikolle, Cheratingiin. Tiedän paikasta sen verran, että saan kuulemani mukaan olla rauhassa samsonitelaukkuja kärrääviltä turisteilta, riitaa haastavilta afrikkalaisilta ja venäläisiltä, huoraa kainalossa kantavilta rikkailta paskamahoilta, sekä muilta mahdollisesti mammonan perässä juoksevilta kauluspaitamanneilta. Saa nähdä mitä tuleman pitää. Aion hypätä huomisen jälkeen yöbussiin, joka toivottavasti vie minut haluamaani paikkaan. Mukaani lähtee Mowgli, muut suomalaistoverini lähtevät eri teille, joten päivä päivältä olen unohtamassa, miten siellä kotosuomessa puhutaan. Sitä se matkailu teettää!<br />
<br />
-H<br />
<br />
<br />
</div>Harrihttp://www.blogger.com/profile/10115930858337453571noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4802078413334015332.post-30501862388089608042011-03-25T05:23:00.000-07:002011-03-25T05:23:20.117-07:00Malesiasta tere!<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhXfAkiqMDM5a6VykqT114GWqn0LOL0m220iILw42seGrvbWgvx0I18qG1JLBc0JynCMGyhhT-smsyTULWqE5p1RXjPnDpnqALnX0KxjK6bEWnrm8j85ajInn8dekJ7J4x6HU6fMvkcNzU/s1600/hengailua.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="214" r6="true" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhXfAkiqMDM5a6VykqT114GWqn0LOL0m220iILw42seGrvbWgvx0I18qG1JLBc0JynCMGyhhT-smsyTULWqE5p1RXjPnDpnqALnX0KxjK6bEWnrm8j85ajInn8dekJ7J4x6HU6fMvkcNzU/s320/hengailua.jpg" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"> <strong><em>Aamupalalla. Tian, Meikä ja Eero.</em></strong></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9S1u7DtL3Z4R0FdrKhKewGPTpQx6mzR_1fH7lU4nRlA6zNBc8l-UujSi-AGb4AmoZPeYiOLMJaxdjw_FbbNTZI9pMGclKYEyH4phEDlLQu-6Jjc7Mk25tVQ6bKdcY8AYgBSwwsJ1k2fA/s1600/laitrullri.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="201" r6="true" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9S1u7DtL3Z4R0FdrKhKewGPTpQx6mzR_1fH7lU4nRlA6zNBc8l-UujSi-AGb4AmoZPeYiOLMJaxdjw_FbbNTZI9pMGclKYEyH4phEDlLQu-6Jjc7Mk25tVQ6bKdcY8AYgBSwwsJ1k2fA/s320/laitrullri.jpg" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"> <strong><em>Hauhon hurjat palolaiturilla.</em></strong></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjMYNHwMbcJA28UVgCZd4SXaREF4wuC3PI-lX4kE8CCy8zxAymrlVSiUM3u5JDb20l51v_jEYRjcM8-DnoifWthM4hySQNdWfuM2L_w1bZsXBZI1JIvezAgztdulik8PHl3Jtr4jlhg0hQ/s1600/pappa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" r6="true" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjMYNHwMbcJA28UVgCZd4SXaREF4wuC3PI-lX4kE8CCy8zxAymrlVSiUM3u5JDb20l51v_jEYRjcM8-DnoifWthM4hySQNdWfuM2L_w1bZsXBZI1JIvezAgztdulik8PHl3Jtr4jlhg0hQ/s320/pappa.jpg" width="214" /></a></div><div style="text-align: center;"> <strong><em>Ei ressiä.</em></strong></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiaN3GOJ-etjeOs4t1fBfb-BjFZ6zRXogmhVDqs71RM2KwAW1l66yy2y0lgZSElVfTcmEhu3w5ADD9v3Q9ArPTCz-mC9X-iILxzbdXjpAJiPRLtjiZ6_TmMAU9aLV6eKkaFVk7hhq67Wno/s1600/mummo.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="219" r6="true" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiaN3GOJ-etjeOs4t1fBfb-BjFZ6zRXogmhVDqs71RM2KwAW1l66yy2y0lgZSElVfTcmEhu3w5ADD9v3Q9ArPTCz-mC9X-iILxzbdXjpAJiPRLtjiZ6_TmMAU9aLV6eKkaFVk7hhq67Wno/s320/mummo.jpg" width="320" /></a></div><div align="center"><strong><em>Ei mummullakaan ressiä.</em></strong></div><div align="center"><br />
</div><div align="center"><strong>Ottakaahan tekin toverit rennosti älkääkä ottako elämäänne turhan vakavasti. Muistakaa siis levätä. :)</strong></div><div align="center"><strong>-H</strong></div></div>Harrihttp://www.blogger.com/profile/10115930858337453571noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4802078413334015332.post-58985851079112538252011-03-21T08:51:00.000-07:002011-03-21T08:51:58.181-07:00Viimeinen ilta thaimaassa<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">20.3.2011. Heraan aamulla jalleen suht tuttuun soundiin, kun bungalowini ylapuolelta kuuluu ryminaa ja olin varma, etta kolmas maailmansota oli todellisesti alkanut. Mutta paskanmarjat. Meidan bungalowin oli piirittanyt hermeettinen lauma kusipaisia apinoita, jotka heittelivat kuulemamme mukaan ihan vain vittuillakseen hedelmia ihmisten niskaan, tai sitten naille peltikatoille, ettei ihmisilla varmastikaan olisi mahdollisuutta nukkumiseen.<br />
Paikka jossa talla hetkella rennosti makoilen riippumatossa, jonkkaan alan mestarien kanssa, kajakoin, uin, sosialisoin eri ihmisten kanssa, nautin ehkapa maailman yhdesta parayttavimmista tropiikkimaisemista on nimeltaan Krabi ja Hat Ton Sai beach. Saavuin tanne vitosen matikalla toimitettujeni laskujen mukaan viime tiistaina Eeron kanssa.<br />
Muutamassa paikassa on tullut kaytya kuitenkin ennen tatakin ja mestat ovat olleet silmia ja mieltani miellyttavia.<br />
<br />
Hyppasin siis muutama viikko takaperin Khao Lakista randomiin bussiin ja sisalle paastyani huomasin dosan olevan tupaten taynna ihmisia, eika yhtakaan istumapaikkaa ollut talle lokinpaskalankkarille. No, minapa en tasta ollut moksiskaan vaan loin perseeni tuota pikaa bussin kaytavan lattialle ja loin luurit korville. Bussilippu aija tuli tovin jalkeen luokseni ja kysyin mihin olin matkalla. Vastasin, etta en ole varma, mihin sina olet matkalla? Ei han tuntunut ymmartavan molaytystani, mutta kertoi bussin menevan Bangkokiin. Paatin kuitenkin kolmen ja puolen tunnin jalkeen hypata pois bussista ja olin Ranongissa. Dosasta hypattyani olin taas siis aivan uudessa paikassa, josta en ensi nakemykseni mukaan en tajunnut paskan vertaa. No, ei kai auttanut kun lahtea kokeilemaan. Otin overipainavan rinkkani selkaan, toisen reppuni vatsalle ja mandoliinin kainaloon, nostin peukun pystyyn ja menin tien varteen. Meni ehka pari minuuttia, kunnes eteeni pysahtyi jonkin sortin hiluxi ja kysyi minne olisin menossa. -Ei hajuakaan, vastasin ja hyppasin kyytiin. Lavalle paastyani kuitenkin pyysin kuskia heittamaan minut johonkin halpaan paikkaan, jossa voisin viettaa yhden yon. Majoituin Seacrab nimiseen guesthouseen aivan satamaan, mestaan jossa kala haisi suht reippaasti. Kello oli jo sen verran paastyani perille, etta oli aika vaan tipahtaa ja odottaa hyvilla mielin seuraavaa aamua.<br />
Heraan seuraavana aamuna viiden jalkeen, kun villin lannen edustaja hauholta, hyva ystavani Tapolan Erski soittaa puhelimeeni ja ilmoittaa olevan guesthouseni porteilla. Saatoin ehka laittaa bokserit jalkaani ja olin noin muutamassa sekunnissa morjestamassa tuota Hauhon hurjaa. Oli siisti nahda pitkan ajan jalkeen ja menimmekin kuluttamaan parit tunnit viela meikalaisen huoneeseen, odottamaan etta satamasta lahtisi pitkahanta vene kuljettamaan meita kohti burman rajaa, pienelle rauhalliselle saarelle nimelta Koh Chang. Satamaan mentyani oli siella myos toinen edustaja vanhasen valtakunnasta, Eeron mukana tullut Leeni. Otimme kolmistaan botskin Ranongista ja lไhdimme putputtamaan kohti saarta. <br />
Noin puolentoista tunnin tropiikin ihastelujen jalkeen hyppasimme veneesta pois erittain passelin nakoiselle hiekkarannalle, jossa meita naytti olevan vastassa jokseenkin helvetin hyvantuulinen reppureissaaja. Han otti reppumme veneesta vastaan ja toivotti iloisesti tervetulleeksi. Esittelimme samantein itsemme ja han ilmoitti olevansa Scott, Californiasta. Han suositteli meille heti lahimpa bungalowikylaa ja sytyimme samantien ensimmaiseen bungalowiin joka eteemme sattui. Jaoimme sen kolmistaan Eeron ja Leenin kanssa. Ensimmaisena tietenkin otimme rinkat pois selasta ja aloimme virittamaan riippumattoja terassille. Minahan en tropiikissa missaan hienostelu sangyissa miellellani nuku. <br />
Vietimme ensimmaista iltaamme terassilla ja otimme sellaista ranskalaistyylista seitinohutta iltapaivahumalaa. Muutama tovi kului ja paatimme lahtea pistaytymaan paikallisessa thai baarissa. Kului toinen tovi ja huomasin jostain kumman syysta olevani tukevassa pershumalassa, oli nousuvesi, sakkipimeaa eika minulla ollut taskulamppua joten baarinomistaja kielsi minua lahtemasta edes yrittamaan takaisin kotiini, joten herasin aamulla baarin takaa sijaitsevasta pikkumajasta. Mikas siina.<br />
Kului pari paivaa ja paatimme ottaa pienen trekin viidakkoon Eeron, Scottin ja Henkan kanssa. Ei muutakun machetet kateen ja viidakkoon brassaileen! Kello oli siina seitseman aamulla kun paasimme polun alkuun joka eteni elavaan viidakkoon. Kavelimme muutaman tunnin eteenpain hakaten machetella kaikki edessamme elavat saastaiset elukat ja heimolaiset, jonka jalkeen paatimme pysahtya hetkeksi ja kaivaa Eeron tuomia tuliaisia esille. Hernekeittoa. Keitimme keitot tulen paalla ja ensimmaisella suullisella tunsin suussani olevan yhdet ehkapa isoimmista juhlista mita koskaan tullaan jarjestamaan. Perinteista suomiruokaa ensimmaista kertaa pitkaan aikaan kelpasi mainiosti.<br />
Yritimme viela menna syvemmalle ja syvemmalle, mutta jossain vaiheessa minulle koulussa opetetut taidot loppuivat, emmeka selviytyneet enaa pidemmalle, joten paatimme kaantya takaisin. Jalat olivat melkosen paskana, silla eihan meikalaisella mitaan trekkikenkia ollut, vaan ihan perus lotkoconverset, mutta se oli minun valintani. En siis valita :)<br />
Paasimme vesiputoukselle, jossa Scott oli aikeissa laskeutua liaania pitkin noin viisi metria alemmas. Hanella oli machete poikittain repussaan kiinni ja han alkoi kivuta pikkuhiljaa liaanin avulla alaspain. Eero sanoi hanelle, etta anna nyt jumalauta se machete meikalaiselle ennen kun kay kalpaten. Eipa han antanut ja jatkoi matkaansa kunnes liaani alkoi pettaa ja lopulta se katkesi. Sydameni pysahtyi noin kolmeksi sekunniksi kun nain hanen tippuvan alaspain erittain kuumottavan nakoisesti. Muutaman metrin vapaapudotuksen jalkeen han tippui suoraan selalleen puroon kivikasan paalle ja olin siina vaiheessa varma, etta me joudutaan kantamaan tama noin sata kiloa painava californialaistoverimme pois sysisynkkia viidakkopolkuja takaisin jollekin lahimmalle itamaan viisaalle tietajalle. Han tippui yksinkertaisesti siis niin pahannakoisesti, etta olin varma etta han delaisi. Scotilla oli kuitenkin reppu selassaam, joka todennakoisesti pelasti hanen henkensa silla han onnistui jotenkin ilmassa kaantamaan itsensa asentoon ja han tippui suoraan repun paalle, joka pehmensi iskua. Tomahdys oli edelleen kuitenkin niin pahan nakoinen, etta juoksimme noin kahdessa sadasosasekunnissa alas katsomaan oliko hไnellไ kaikki ok. Ainoa asia mitไ hไnelle kไvi oli pikkuruinen naarmu hไnen oikean kไtensไ peukalossa. Hไn rupesi nauramaan, mutta meikไlไinen oli hไnen puolestaan helvetinmoisessa shokissa. Mitไไn ei kuitenkaan kไynyt, karma pelasti.<br />
Trekin jไlkeen menimme istumaan erไไn paikallisen poliisin kotitilalle. Vaikka kyseessไ olikin poliisi, pystyi hไnen kanssaan kommunikoimaan samanlailla kuin ihmisten ja kaiken lisไksi hไn oli erittไin ystไvไllinen. Hไn oli rakentanut tilansa puista, jotka oli haettu viidakosta, lไhinnไ bambusta. Juttelimme tovit viisaita ja opetimme Scottin kanssa hไnelle enemmไn englantia. Hไn halusi tarjota meille kaksi buckettia (ไmpไri jossa on kokista,energiajuomaa, viskiไ ja helvetisti jไitไ). Mikไs siinไ, jaoimme bucketit ja puhuimme tovin paskaa. Miehellไ oli hieno tapa elไไ, hไn asui saarella tไllไ pienellไ tilallaan, eikไ hไn tarvinnut muuta. Hไn inhosi rahaa, eikไ ollut millไไn lailla kiinnostunut siitไ, sillไ hไnellไ oli kaikki mitไ hไn tarvitsi. Oma paikka jossa on hyvไ olla, sekไ lไjไ aitoja ystไviไ. Ei rahan my๖tไ tulevaa stressiไ ja ahneutta, vaan ไijไ eli juuri niinkuin ihmisen tulisi elไไ, vaikka hไn poliisi ammatiltaan olikin.<br />
Viikko vierไhti Koh Changilla ja aika tuolla sไhk๖tt๖mไllไ saarella kului rattoisasti. Minua pyydettiin ensi kesไksi Californiaan opettamaan mukuloille suomea ja sain monia muitakin kutsuja. Jไlleen siis lisไไ mahdollisuuksia, hmm. <br />
Istuin viimeistไ aamupala-ateriaani Scottin, Lindseyn, Eeron ja erไไn vanhemman saksalaispariskunnan kanssa rupatellen kaikennไk๖isiไ juttuja, mutta pไไasiassa puhuimme siitไ, kuinka cooleja vanhat kunnon merirosvot ovat. Hetken fiilistelyn jไlkeen otimme Eeron kanssa rinkat selkไไn ja hyppไsimme pitkไhไntไveneeseen, joka vei meidไt seuraavalle saarelle, Koh Phayamille, jossa meitไ odotti valkoinen hiekka, tไydellisen kirkas vesi ja surffattavat aallot.<br />
Surffasimme muutamat kerrat ja taas sain pไrไyttไvไn semisydไnkohtauksen, sillไ olin taas l๖ytไnyt uuden lajin josta diggasin ja joka oli meikไlไiselle mahdollista, sillไ olen reikไpไไ. Yksi raskaimmista lajeista, jota olen ikinไ kokeillut, mutta samalla yksi hienoimmista.<br />
Olimme kolme y๖tไ Bamboo Resort -nimisessไ bungalowimestassa, jonka jไlkeen l๖ysimme helvetisi enemmไn meitไ muistuttavan paikan. Hiljainen ranta, tไydellisen kirkas vesi, halvemmat hinnat ja olimme taas kauempana noista blondatuista samsonite ihmisistไ. Olo oli helpottunut. Majoituimme halpaan bungalowiin ja menimme kellumaan tuohon jokseenkin euforisen olon tuomaan linnunmaitoon, andamaninmereen ja kelluimme siellไ aivan turvat tukossa noin 40 minuuttia. Oli lไmmintไ.<br />
Kไvimme aivan meidไn vieressไ sijaitsevassa salaisessa merirosvobaarissa useasti pelaamassa paikallisten pappojen kanssa bilistไ ja he olivat meistไ aivan fiiliksissไ. Paikka oli rakennettu vanhoista, pienistไ laudanpalasista ja siinไ todellakin oli tunnelmaa ja oikean elไmไn fiilistไ. Freedom.<br />
Oli viimeisiไ iltoja, kun pไไtimme Eeron kanssa taas ottaa pienet gentlemanni tyyliset viskiseimaukset, jos toisetkin. Istuimme iltaa 50-60 vuotiaan hollantilaispariskunnan kanssa puhuen erilaisista mestoista maailmassa ja olimme heidไn kanssaan kaikista asioista aivan samaa mieltไ. ฤijไ oli kokenut travelleri ja pariskunta oli onnellinen minun ja Eeron elไmไntyylistไ ja siitไ, kuinka tykkไไmme mennไ vapaina lintuina sinne mihin kiinnostaa ja muutenkin tulimme erittไin hyvin toimeen.<br />
Lไhdimme istujaisten jไlkeen yhteen rantakuppilaan, jossa meille tarjottiin yllไri yllไri, bucketteja. L๖ysin baarista hyvไsoundiset bongorummut ja rupesin tuon piriteknon pไไlle hakkaamaan bongoja niin lujaa kun pystyin. Jengiไ tuli kuvaamaan ja tanssimaan ympไrille ja saimme hyvไt meiningit pystyyn pariksi minuutiksi. <br />
Kului taas muutama tovi ja tajusimme Eeron kanssa jไlleen olevamme melkoisen p๖hnไssไ. Tajusimme my๖s sen, ettไ emme oikeasti jaksa lไhteไ kไvelemไไn takaisin bungalowillemme, bucketteja juoneet, ymmไrrไtte varmasti. Kului parisen minuuttia kun pulleahko keitti๖n ja baarin emไntไ tuli luoksemme patjat ja viltit kourassaan. Olin hetken ymmไllไni, mutta samaan aikaan tajusin kuitenkin koko ajan, ettไ hไnkไไn ei aio pไไstไไ meitไ kไvelemไไn kotiin vaan pyytไไ jไไmไไn y๖ksi hไnen baariinsa. Mikไpไ siinไ, nukuimme baarin pienellไ terassikorokkeella muutaman tunnin ja lไhdimme aamuauringossa m๖killemme jatkamaan unia. Ajatelkaapa ihmiset, kuinka ystไvไllistไ. Mitenkไs siellไ kotosuomessa? Kuvitelkaapa itsellenne tไllไinen tilanne, tai muistelkaa jotain baari iltaanne. Olette tukevassa laskuhumalassa, enemmไn kuin valmis menemไไn nukkumaan ja pไไtไtkin syvไllไ kไnnimielellไsi ruveta nuokkumaan baarin p๖ytไไ vasten. Baarimikko pyytไไ yleensไ ensimmไisellไ kerralla, tai pitไisi pyytไไ ystไvไllisesti lไhtemไไn huits helvettiin, tahi kotiinsa. Noh, ensimmไinen kertahan ei tietenkไไn niin vไsyneelle ihmisparalle ikinไ mene perille, joten toisella kerralla tulee sieltไ se menneniltไ haiseva, kalju, kulmalไvistyksen omaava tribaalitatskainen murokainalo helvetin polleana ja vetไisee henkil๖n johonkin poliisiotteeseen ja heittไไ kadulle tai vaihtoehtoisesti siihen maijaan. Miksi? Tไไllไ sitไ vaan tulee huomattua, ettไ voi jumalauta me tไmไn pไivไn suomalaiset olemme sokeita ja vammaisia ihmisiไ. :D<br />
Vietimme Koh Phayamilla toisen viikon, jonka jไlkeen otimme paattikyydin takaisin Ranongiin. Venasimme bussiasemalla noin 3 tuntia bussia ja pไไtimme lไhteไ seuraavaan vไlietappiin, takaisin Khao Lakiin pariksi y๖ksi. S๖imme hyvin, puhuimme paskua pari pไivไไ jonka jไlkeen otimme Eeron kanssa bussin Ko Kloihin, josta hyppไsimme heti seuraavaan d๖sไไn, joka johdatti meidไt Krabi Towniin. L๖ysimme halvan mestan viettไไ yksi y๖, s๖imme ja menimme suht ajoissa nukkuun.<br />
Aamulla herไtyskelloni piipitys katkaisee uneni yhdeksไltไ aamulla. Kไvไisen pesulla, pakkaan kamat ja lไhdemme eeron kanssa satamaan etsimไไn venettไ jonnekin, pois kaupungista.<br />
Hyppไsimme veneeseen ja katselimme uskomattoman nไk๖isiไ krabin vuoria ja pidimme turpamme kiinni. Kunhan fiilisteltiin. Ajoimme muutaman poukaman ohitse kunnes vene jไtti meidไt rannalle. Katselin viitisen minuuttia ympไrilleni ja kelasin ettไ mihin helvettiin mไ olen oikein tullut. Mun ympไrillไ py๖rii taas jotain blondattuja tosi cooleja brassailupoitsuja, botoxilla koristeltuja jenkki-isoไitejไ, pissiksiไ kไnnyk๖iden kanssa rannalla (mitไ helvettiไ?),isoja huvijahteja joita ajaa baby-oilin avulla rusketuksen hankkinut vanha paskamaha, jolla on se 16 baaritytt๖ kainalossa. Elin kuitenkin toivossa, ettไ paikasta saattaisi l๖ytyไ joku paikka, joka ei olisi vielไ tไysin pilalla. <br />
Krabi townista samalla veneellไ mukanamme matkasi tanskasta kotoisin oleva Miki. Hไnellไ oli siisti kuteet, kauluspaidat sun muut ja hไn oli aluksi melko hiljainen. Kuitenkin perille pไไstyไmme etsimme samantyylistไ paikkaa, jossa ei juuri nไitไ pakettimatkailijoita nไkyisi. Otimme turistirannalta helvetinkyytiไ botskin ja hไn vei meidไt Hat Ton Sai -nimiselle rannalle.<br />
No niin! Nyt pไไstiin asiaan. Rantaa ympไr๖i yli 60 metriset vuoret ja ympไrillไni on helvetin nไttiไ viidakkoa tไynnไ apinoita ja kaikkea muutakin elไmไไ. Mitไ nไitไ nyt on. Yksi kauneimmista paikoista ikinไ ja paikka oli muutenkin enemmไn reppureissaajien vallassa, joten parempi nไin. L๖ysimme heti suht halvan bungalowin jonka maksoimme kahdeksi seuraavaksi y๖ksi.<br />
Ei muuta kun paita satasta pois pไไltไ ja olo kotoisaksi. Kไvimme h๖rไsemไssไ pullot vettไ baarissa ja vettไ imaillessani huomasin kulmassa olevan paljon jongl๖๖rialottelijoita. Nostin perseeni penkistไ kuin olisin istunut kuuman hiilloksen pไไllไ ja juoksin morjestamaan nไitไ tulevia sirkuspellejไ. Kysyin samantien, ettไ saisinko koittaa vไhไn heitellไ ja rupesin jonkkailemaan. Tyypit olivat innoissaan koska tuo jonkkaaminen sujuu meikไlไiseltไ suht hyvin ja samalla erไs vanha guru koputti olkapไไtไni. Hไn oli sveitsilไinen pikkasen rapiat viisikymppinen sirkustaiteilija. Hไn syttyi taidoistani ja saimme hyvไt keskustelut monista muistakin asioista. ฤijไ hallitsee tulta paremmin kun Liu Kang ja on muutenkin siistin olonen tyyppi. Hไn opettaa tulijuttuja ympไri maailmaa ja huomenna on meikไlไisen vuoro mennไ tไmไn gurun oppeihin!<br />
Kaksi pไivไไ aikaa olla thaimaassa, jonka jไlkeen meikไlไistไ kutsuu Malesia, josta pikkuhiljaa nไillไ puheilla tuonne Indonesian sumatran saarille Lake Toballe makoilemaan siihen aitoon linnunmaitoon ja hyppimไไn niitไ omeletteja sieltไ kallionreunuksilta. <br />
Siis, eteenpไin ja lisไไ leimoja passiin!<br />
H<br />
<br />
P.s. Rahani eivat riittaneet korjaamaan kaikki suomen 'a' ja 'o' kirjaimia, koska thaimaassa on mahdottoman kalliit nettikahvilat, joten koittakaa saada selvaa, korjaan kuitenkin asian myohemmin!</div>Harrihttp://www.blogger.com/profile/10115930858337453571noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-4802078413334015332.post-47185106121508975222011-02-24T21:58:00.000-08:002011-02-24T21:58:13.166-08:00Dive, dive, dive, my darling!<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">Nyt on seitsemän sukellusta takana ja sain siinä samalla sukeltajan paperit. Merenpohjaa on tarkasteltu Similanien saarilla, Koh Bonilla ja ties missä. Näkyvyys on ollut helposti päälle 30 metriä ja vedenalainen maailma kiehtoi meikäläistä sen verran, että olin jo aikeissa etsiä sieltä asuntoa.<br />
<br />
Aloitin kurssin parisen viikkoa sitten lukemalla oppikirjan sukelluksen alkeista. Luin sitä päivän, jonka jälkeen minun piti vielä katsoa dvd, jossa kerrattiin samoja asioita mitä kirjakin sisälsi. Teorian jälkeen oli ensimmäinen harjoitus uima-altaassa, jossa kävin läpi eri turvasysteemejä ja totuttauduin sukelluslaitteisiin, joka sujui moitteitta.<br />
Pari päivää myöhemmin oli aika lähteä ensimmäistä kertaa merenpohjaan ja pääsinkin yhteen maailman parhaimmista sukelluspaikoista, Similaneille. <br />
Hommat menivät nappiin ja sukeltaminen oli vielä päräyttävämpää mitä osasin edes kuvitella. Vedenalainen maailma oli kuin olisi leijailut jollain toisella planeetalla. Joka kolosta löytyi aina jotain uutta ja vastaantulijatkin näyttivät melkosen mielenkiintoisilta. <br />
<br />
Toissapäivänä olimme Sakun kanssa sukeltamassa Koh Bonilla ja Similaneilla, ja toisella sukelluksellamme näimme 4 metriä leveän manta rayn, joka oli ehkäpä yksi hienoimmistä elukoista, joita olen ikinä nähnyt tai tulen ikinä näkemään. Elukka leijaili yläpuolellamme tasaisen rauhallista vauhtia pysähtymättä kertaakaan. Kaikki sukeltajat lähtivät adrenaliinipäissään jahtaamaan mantaa, ja fiksuna elukkana se tietenkin loikki karkuun, kun perässä oli noin 20 intohimoista sukeltajannulikkaa.<br />
<br />
Thaimaan sukellukset olivat näillä näkymin tässä, tililläni olleet numerot saivat kyllä täydellistä vastiketta ja suosittelenkin harrastusta kaikille. Enemmän kuin hienoa.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhPpRtqE8oGPlvjRfwcHW87phljcAHEMKBFcYd_foyYvFUVnjL4j97FkRaBP6V5E8P31KRq-DRaUuRgjj-zn1mXeFUQu1xsZaTNqXFVRIG7KgeK4QLA676IkJLUvc_Aqruou0G_5vk_RG0/s1600/okbwhyva.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" l6="true" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhPpRtqE8oGPlvjRfwcHW87phljcAHEMKBFcYd_foyYvFUVnjL4j97FkRaBP6V5E8P31KRq-DRaUuRgjj-zn1mXeFUQu1xsZaTNqXFVRIG7KgeK4QLA676IkJLUvc_Aqruou0G_5vk_RG0/s320/okbwhyva.jpg" width="320" /></a></div><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRcVO0_fB9-IQHxhfitK15PUdTInwZW1AmETDllX-5Q6I5arP6zoEMQdhwveVApxQbWgKBb08XFu0y9oepwGQKGX9y9S9M5tHGoUHKdJJ8t6motPCjpMvdTsP1roc27eZNvySzJUZSjBo/s1600/irvi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" l6="true" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRcVO0_fB9-IQHxhfitK15PUdTInwZW1AmETDllX-5Q6I5arP6zoEMQdhwveVApxQbWgKBb08XFu0y9oepwGQKGX9y9S9M5tHGoUHKdJJ8t6motPCjpMvdTsP1roc27eZNvySzJUZSjBo/s320/irvi.jpg" width="320" /></a></div><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0KlJbhTa7s5euRnbUSOL7WwwMowN5w6DG2l7Npc3tcdE_QeVlBTbUtpYnoAIZJlhyphenhyphenaPQqgkOHLUXG2iabjRsLTQ8bEivv-0J4sWrb_u9cDyUol7k_irxt2t0g9Q9C_bFZmQLnt07MHAk/s1600/IMG_1869.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" l6="true" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0KlJbhTa7s5euRnbUSOL7WwwMowN5w6DG2l7Npc3tcdE_QeVlBTbUtpYnoAIZJlhyphenhyphenaPQqgkOHLUXG2iabjRsLTQ8bEivv-0J4sWrb_u9cDyUol7k_irxt2t0g9Q9C_bFZmQLnt07MHAk/s320/IMG_1869.JPG" width="320" /></a></div><br />
<br />
Ennen ensimmäisiä sukelluksiani, jouduin kolmen päivän sukelluskieltoon, sillä lääkärin mukaan molemmissa korvissani oli kuulemma tulehdus. Odotin sen kolme päivää jonka jälkeen lähdin koittamaan, pystyisinkö tasailemaan painetta sinne pariinkymmeneen metriin. No problem at all. Kaikki meni nappiin ja sukeltaminen aukaisi poskiontelot ja myös korviani. Kun tulin toissapäivänä toiseksi viimeiseltä sukellukseltani, syljin kuitenkin pinnalle isot läjät veriräkäsekoitusta pinnalle ja nenästäni tuli verta aika kasat. <br />
Sunnuntaina matkani käy Ranongiin, josta aion etsiä lääkärin joka saattaisi ottaa meikäläisen tosissaan. Suomen arvuuttajalääkärit kun eivät ikinä uskoneet mun puheita. Joten haistakaa paska jo näin etukäteen, mikäli tyhjästä pääkopastani nyt jokin verta vuotava esine löytyy. :)<br />
<br />
Kolmisen viikkoa Khao Lakissa on sujunut uuteen kulttuuriin tutustuessa hyvin rauhallisesti. Onnekseni olen siis saanut asua Sakun ja Veeran vuokraamassa talossa, joihin ystävystyin viime vuonna intiassa. Kovetin intiassa ollessani makuulihaksiani sen verran, että lattiapaikka mukavassa ympäristössä on tuntunut luksukselta. Ensi sunnuntaina kuitenkin on aika ottaa taas rinkka selkään ja lähteä takaisin tien päälle, kohti Ranongia, jossa minua odottaa toivottavasti jälkiuunileipä, hernekeitto, sirkusaakkospussi, sekä tervasnapsi puteli.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWK63NnV2NaX3ebrPwO6J2eP8qIyvfrXE98lb9u26xq5Hli3MIQLBzEDlccX_XgrjF3t-YhtSEHuU44q_67FQ0yHFfxTrxEsnFHQTFjvke_5Ea7FeA6r76PPPgi5NU4_x26AugLF-frMI/s1600/bkk-khaolak.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="214" l6="true" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWK63NnV2NaX3ebrPwO6J2eP8qIyvfrXE98lb9u26xq5Hli3MIQLBzEDlccX_XgrjF3t-YhtSEHuU44q_67FQ0yHFfxTrxEsnFHQTFjvke_5Ea7FeA6r76PPPgi5NU4_x26AugLF-frMI/s320/bkk-khaolak.jpg" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"> <em>Bangkok-Khao Lak dösämatka</em></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg19Hs6xx-wRMvPCn2DB1CI3YYH436mjaUJ-fa1ANwnifbmKHyDNFajmXa5C7ZRej3SG-CsMQxOY2nZd1lKJH3kTGkJiZ2I0j53HHazw_Hfic93zo287uHI5B94mwDG_BLSV874O5eSdQ4/s1600/sakujaveeera.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" l6="true" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg19Hs6xx-wRMvPCn2DB1CI3YYH436mjaUJ-fa1ANwnifbmKHyDNFajmXa5C7ZRej3SG-CsMQxOY2nZd1lKJH3kTGkJiZ2I0j53HHazw_Hfic93zo287uHI5B94mwDG_BLSV874O5eSdQ4/s320/sakujaveeera.jpg" width="224" /></a></div><div style="text-align: center;"> <em>Veera ja Saku, meikäläisen isännöitsijät ja pelastajat!</em></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGIGBpZV9Wde2Sa0ljP2OOqyaSgwScCPbjATvdTY1e4uS-PHACg-jUrlkbwrz6ZE5T-Sm6Z6YmnZ0UQcgWeOUIRKuHPk2q5U-nBC7r8hbeKJTzuWvmqbgxSD9e4lWDD75DX6whaErSSdU/s1600/%25C3%25B6t%25C3%25B6kk%25C3%25A4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="233" l6="true" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGIGBpZV9Wde2Sa0ljP2OOqyaSgwScCPbjATvdTY1e4uS-PHACg-jUrlkbwrz6ZE5T-Sm6Z6YmnZ0UQcgWeOUIRKuHPk2q5U-nBC7r8hbeKJTzuWvmqbgxSD9e4lWDD75DX6whaErSSdU/s320/%25C3%25B6t%25C3%25B6kk%25C3%25A4.jpg" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"> <em>Viidakosta löytämäni korento ja onnistunut macro kuva</em></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAZ_3wCsNpyl2v5ziblenqiqkIUvhD3R191u1Ly3BP5PyLQN01xNgwr9NR1Jeao03xpOoXnt1k064-VtKBEZW-GHMkNf5DlQFPQvsGq-IQO9hjhVfJTez_tzdZs9-ABKhkY8T-1mokjgY/s1600/tuk+tukissa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="214" l6="true" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAZ_3wCsNpyl2v5ziblenqiqkIUvhD3R191u1Ly3BP5PyLQN01xNgwr9NR1Jeao03xpOoXnt1k064-VtKBEZW-GHMkNf5DlQFPQvsGq-IQO9hjhVfJTez_tzdZs9-ABKhkY8T-1mokjgY/s320/tuk+tukissa.jpg" width="320" /></a></div><div align="center">Bangkok!</div></div>Harrihttp://www.blogger.com/profile/10115930858337453571noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-4802078413334015332.post-83871248974903410032011-02-17T00:04:00.000-08:002011-02-17T00:04:19.287-08:00Sawa Dee Ka! Sa Bai Dee!<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on"><span lang=""> Intia jäänyt taakse ja nyt olen relaksoitunut toista viikkoa Thaimaassa.<br />
Otin siis lennon Tamil Nadun osavaltiosta, Chennaista 5.2 Sri lankaan, Colomboon. Söin sämpylän ja hyppäsin seuraavaan flygariin, jonka suunta osoitti Bangkokiin, Thaimaaseen. Lennot olivat helppoja ja matkat sujui silmänräpäyksessä. <br />
<br />
Saavuin Bangkokin kentälle 6.2 noin seitsemältä aamulla paikallista aikaa. Join rauhaksiin lentokentällä kupin kahvia ja otin taksin Saphan Kwaille, pikkasen syrjempään josta saattaisin löytää halvan guesthousen. Olin saanut infoa, että sieltä löytyisi Asha -niminen guesthouse, joten pyysin kuskin ajamaan sinne. Paikka oli kuitenkin täynnä, joten ei auttanut kuin ottaa apostolin kyyti alle ja lähteä etsimään seuraavaa mahdollista halpaa yösijaa. Löysin Nice Palace nimisen hotellin joka näytti helvetin kalliilta, mutta päätin kuitenkin mennä kysymään hintaa. Onneksi minun mukanani matkustivat suomalaisporilaisturkulaiset Henkka ja Elina ja otimme huoneen kolmeen pekkaan. Ensimmäistä kertaa pehmeä sänky, ilmastoitu huone ja lämmin vesi tuntuivat lähes uskomattomalta vaihtoehdolta intian jälkeen. Pesin itseäni suihkussa pyöreät puolisen tuntia, lauleskelin ja sukelsin putipuhtaana vuoteeseen ottamaan muutaman tunnin päiväunia ja korjailin jet lagiani. Olo oli kuin taivaassa kun pääsi oikeaan sänkyyn. <br />
<br />
<br />
Päikkäreiden jälkeen oli aika ottaa nopea tutustumiskierros Bangkokiin. Otimme tuktukin vielä käynnissä olleelle weekend marketille keskelle kaupunkia ja paikka tuntui niin rauhalliselta intian hektisyyden jälkeen, vaikka kyseessä onkin miljoonakaupunki. Ja vaikka olimme marketilla, sai siellä katsoa ja kävellä täysin rauhassa ilman että kukaan takertuisi housun lahkeeseen tai takatukkaan kerjäämään massia viedäkseen näitä mafiakihoille. Mieli lepäsi. Ostin nuntsan ja menin takaisin Saphan Kwaille.<br />
<br />
Tipaton ja lihaton tammikuuni oli ohitse, joten oli aika mennä etsimään mukavaa paikkaa sopivalle aterialle, jossa samalla tilasin börstan. Thairuoka oli sanoinkuvailemattoman buenoa ja jääkylmä chang-olut sai minut lähes poraamaan. Tunsin oloni kotoisaksi.<br />
<br />
Vietimme yön hotellissa ja aamulla rupesimme miettimään, että mitähän seuraavaksi. Kävimme kävelemässä, jonka jälkeen totesimme, että ei helvetti nyt lähetään kyllä samantien etelään. Ostimme bussiliput ja sekin sujui helposti ilman taisteluja. Tämä tuntui niin oudolta, että bussilipun sai sekunnissa, kun vain kertoi mihin oli menossa. Intiassa tämänkin asian sai tehdä noin kolme kertaa. Saimme bussin samaiselle illalle, joka vei meidät Khao Lakiin, lähelle Phukettia.<br />
<br />
Bussiasemalla katselin busseja. Mitä helvettiä, kaikki kaksikerroksisia, ilmastoituja. Onko tämä totta, että täällä matkustaminen voisi oikeasti olla näin helppoa? Kyllä. Istahdin bussiin ja samantien bussiemäntä, tai millä nimellä niitä nyt ikinä kutsutaankin, toi minulle pullon vettä, kahvin, sipsiä ja jotain muita mässypaloja. Bussimatka kesti 12 tuntia ja se oli yksi helpoimmista ja mukavimmista matkoistani ikinä. Sai istua rauhassa ilman että minua kytättäisiin se koko 12 tuntia ja bussissa pystyi mukavasti nukkumaan koska ilmastointi pelasi mutkittomasti ja tiet olivat hyvässä kunnossa. <br />
Torkahdin ja heräsin yöllä noin kahden aikaan ja aloin katsella valtatien meininkiä. En nähnyt mitään muuta, kuin kahdensadan metrin välein olevia pikkukopperoita, jossa oli huora lakkaamassa kynsiään. Päätinkin samantien nukahtaa uudestaan ja herätessäni olimme Khao Lakissa.<br />
<br />
Tiesin, että viime vuodelta minulle tutuksi tulleet Saku, Veera ja Vilho-vauva asustelisivat jossakin päin täällä. Menin istumaan ensimmäiseen kahvilaan, otin läppärini ja toivoin että saisin jompaan kumpaan yhteyden. Kesti noin tunnin, kunnes löysin heidän talon ja pääsin asettumaan. Olin vieläkin aivan pihalla, sillä olin ollut edellisen kuukauden Intian suurkaupungeissa kaiken hektisyyden keskellä ja sen takia oli niin outoa kokea tämä nopea muutos kun yhtäkkiä huomasin olevani 36 asteen helteessä, raikkaassa ilmassa mukavien ihmisten keskellä.<br />
<br />
Khao Lak on paikka, johon tsunami iski jouluna 2004. Paikalla on vielä selvät arvet, suurinosa menetti tapaturmassa kaiken. <br />
Tsunamin jälkeen paikka on pilattu McDonaldseilla ja paikka on valitettavasti myös pakettimatkailijoiden kohteena. Päätiellä huomaa kun viisikymppiset 'aikuiset' äijät kävelevät kuusitoistavuotias huora kainalossa, mitä helvettiä? Se on asia joka saa meikäläisen pään kiehumaan. Ei pysty käsittämään. Jos te paskamahat tulette tänne naisystävää etsimään, niin etsisitte edes sellaisen tytön, jonka vanhemmat omistavat pankin tai hotellin. Mutta ei, reikä se on näköjään rinkelissäkin.<br />
<br />
Aloitin sukelluksen noin viikko sitten. Ensimmäinen allassukellus sujui täydellisesti ja sytyin harrastukseen heti täysillä. Seuraavana päivänä oli tarkoitus päästä merenpohjaan, mutta lääkärintarkastuksen jälkeen sain kolmen päivän sukelluskiellon, sillä molemmissa korvissani oli helvetin paha tulehdus. Sain tuhdin antibioottikuurin, korvatippoja ja jotain napposia poskiontelotulehdusta varten. Ylihuomenna lääkärin mukaan olen ainakin fyysisesti terve.<br />
<br />
Safkapaikat täällä ovat mahtavia ja hinta-laatusuhde on passeli. 99 bahtilla pääsee buffettiin, jossa on noin kahtakymmentä eri grillattavaa lihaa, kalaa, tuoreita salaatteja, nuudelia sun muuta tilpehööriä. Jokaiseen pöytään on asetettu oma grilli ja niitä voi grillailla niin paljon kun maha kestää. Thaisafka on myös loistavaa ja halvimmillaan aterian saa mukavassa raflassa 30 bahtilla.<br />
Kuitenkin olen yrittäny välttää ravintoloissa syömistä, sillä meidän talossa on kuitenkin grilli ja marketilta saa possun ulkofilettä kolmella eurolla kilon ja nautaa samaan hintaan. Kasvissyöjille tiedoksi kun matkaatte thaimaassa. Opetelkaa thaiksi sanomaan, että olette kasvissyöjiä. Täällä ihmiset eivät juurikaan puhu englantia, joten älkää ottako siitä itseenne, mikäli ette teidän elokuvaenglannillanne saa aina sitä mitä haluaisitte. Thaimaassa syödään älyttömästi lihaa, mutta kuitenkin ravintoloista on mahdollisuus tilata myös vegesafkaa.<br />
<br />
Vielä pikkasen päälle viikko Khao Lakissa, jonka jälkeen karttakeppini osoittaa Koh Changia ja Koh Phayamia, Burman rajoille,jossa nään hyvän ystäväni, villin lännen edustajan hauholta, Tapolan Erskin. Vietämme tovin saarilla, jonka jälkeen joko pohjoisthaimaaseen, cambodiaan tai indonesiaan. Mitä näitä suunnittelemaan! <br />
Vielä ihan vain tiedoksi ja muistutukseksi teille kynäniskoille tietokonetuoleillanne. Maksatte riistoporvarihintaa kämpistänne, käytte työssä jota vihaatte, stressaatte jouluostoksista ja valitatte kun ette mukamas ikinä voi tehdä mitään. Ei millään pahalla, mutta ihan vain muistutukseksi. Elämästähän saa ja <i>pitää</i> nauttia joka päivä. Reissulla se on mahdollista. Thaimaa alkaa.<br />
</span></div>Harrihttp://www.blogger.com/profile/10115930858337453571noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4802078413334015332.post-34087844605314756302011-02-03T20:55:00.000-08:002011-02-03T20:58:55.847-08:00India, Chennai > Sri Lanka, Colombo > Thailand, Bangkok<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on"> Intia on nyt todellakin minun osaltani kuultu, koettu ja nahty. Viime vuoden lisaksi olen nahnyt paljon ja talla kertaa tama maa on antanut minulle paljon, johtuen ehka siita, etta olen mennyt lahinna yksin ja on saanut rauhassa etsia sita, mita taalta oli oikeasti hakemassa ja taisin sen jopa loytaa. Onni loytyi heti, kun kasvatin itselleni viikset. Kylla hymy irtoaa, joka kerta kun mulkasee peiliin. Viikset on tie onneen, sanokaa mun sanoneen. :)<br />
Kaiken taman hektisyyden ja paskaisuuden keskella kuitenkin on jotain, jota jaa kaipaamaan, mutta sen tiedan, etta en tule tahan maahan ainakaan pariin vuoteen. Intia on yksi vaikeimpia maita matkustaa, johtuen ehkapa siita, etta ymparillasi on jatkuvasti joku kusettamassa sinua. Johtui se sitten matkalipuista, ruuasta, yopymisesta, niin jokseenkin aina sinua kusetetaan. Ihmiset taalla ovat kuitenkin hyvin ystavallisia, mutta karu totuus siina on se, etta he ovat ystavallisia vain sen takia, koska he tietavat sen, etta tilillasi saattaapi olla muutama sata euroa rahaa ja sehan heita kiinnostaa. Pohjois-Intian babat sen sijaan ovat rehellista kansaa. Yksi niista kertoi taman asian minulle aivan suoraan, ja kylla tiesinkin sen pitavan paikkansa.<br />
'Ala kuseta kusettajaa'.<br />
<br />
Jos matkaatte siis intiaan, niin valmistautukaa reissuunne hyvin ottamalla ensin kulttuurista ja peruskaytannoista selvaa, jos aiotte olla pidettyja taalla. Opetelkaa muutama sana hindia ja tamilia ja ymmartakaa, etta kyseessa on kehitysmaa, eika paikka johon valttamatta kannattaisi laskeutua upouusissa niken lenkkareissa vetaen kivikovaa, kauluspaidoista ja hajuvesistanne tayttyvaa samsonite laukkua.<br />
Jos taas olette kiinnostuneita jostain aivan muusta, mihin olette normaalisti suomessa tottuneet, suosittelen Intiaa helvetisti. Etenkin pohjoista ja vuoria. Siella meininki on aitoa, ihmiset ovat ystavallisia ja sinua halutaan oikeasti auttaa. Ihmisia ei valttamatta kiinnosta se verinen ja arvoton paperinpala, mammona, jota suurinosa teista ihmisista haluaa kerata sita ihanaa elakettanne varten, vaan heita kiinnostaa oma hyvinvointi, puhdas mieli, jonka he saavat siita, kun tietavat tehneensa oikeasti jotain todella hyvaa jollekin muulle. Ei sita hyvaa oloa saa siita, etta kerataan itselle vaan kaikki ja unohdetaan kaikki muu.<br />
<br />
Kuitenkin, vietan talla hetkella viimeista taytta paivaani Intiassa, Chennaissa. Lentokoneen renkaat irtautuvat maasta huomenna paikallista aikaa 20.15 ja laskeutuu siita parin tunnin paahan Sri Lankaan, Colomboon. Venailen siella muutaman tunnin, kayn hakemassa passiini leiman ja otan yokoneen Thaimaahan, Bangkokiin, johon laskeudun kuuden maissa aamulla. Odotan sita innolla, mannemeininki vaihtuu yhtakkia buddhalaisiin ihmisiin, jotka oikeasti arvostavat ihmisessa muutakin kuin rahaa. Vietan todennakoisesti yhden yon Bangkokissa ja yritan saada mahdollisimman nopeasti junan etelaan, Khao Lakiin, jossa naen Sakun ja Veeran, joihin ystavystyin viime reissullani.<br />
<br />
Fiilis on mahtava, en oikein tieda mita olen odottamassa, enka tieda etta haluanko edes. Just go with the flow.<br />
Intia on nahty, nyt kohti tulevaa! Jos hetkeakaan mietitte siella tyopaikoillanne, missa ikina olettekin, etta onko tama se teidan juttu vai haluaisinko kenties tehda jotain muuta. Niin ottakaa reppunne selkaan, myykaa vaikka se iso teeveenne, josta katsotte kahdeksan tuntia putkeen niita mainoskatkoja ja lahtekaa katsomaan maailmaa omin silmin. Kasvattaa enemman kuin Big Brotherit ja Idolsit. Elama on pitka puutelista, mutta siihen loytyy taytetta kun sita oikein mielin lahtee etsimaan!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="http://tourop.travelberry.net/data/accommodation_images/Skyline,_Colombo,_Sri_Lanka_162_05012009_155204.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://tourop.travelberry.net/data/accommodation_images/Skyline,_Colombo,_Sri_Lanka_162_05012009_155204.JPG" /></a></div><div style="text-align: center;"><b><i>Sri Lanka, Colombo</i></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6RthlHF3v9rP4YEgO5wGMbVmq2Qut82OfDf-nPX_cC_fsTKxs_eTDxvdBjz0VkdwQDemythqunGzKt2sYx1W-XpeZvlCUuuPYYa5Tn1e2RNd2_bU8h6eneWEhyphenhyphenFeTeVGvUNtJLmXbjxqh/s1600/Bangkok,_Thailand.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6RthlHF3v9rP4YEgO5wGMbVmq2Qut82OfDf-nPX_cC_fsTKxs_eTDxvdBjz0VkdwQDemythqunGzKt2sYx1W-XpeZvlCUuuPYYa5Tn1e2RNd2_bU8h6eneWEhyphenhyphenFeTeVGvUNtJLmXbjxqh/s320/Bangkok,_Thailand.jpg" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><b>Thailand, Bangkok</b></div><div style="text-align: center;"><b><i> </i></b></div></div>Harrihttp://www.blogger.com/profile/10115930858337453571noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4802078413334015332.post-45332599336297305882011-01-30T08:25:00.000-08:002011-01-30T08:25:12.045-08:00Chennai<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVm4ncKCPdpqde1Vh3_V6jI5k34rs4kydGr0B1XFz_xpdiFoZFY9-oUZdRGXU0RxsIdLFILpRkOtb7L_GZpwO8uoZXekRUbbnVcaVxIaJExrJFLllsafrnvQ_uy1s4Ed9EtOsdUIBs_Iw/s1600/chailla.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVm4ncKCPdpqde1Vh3_V6jI5k34rs4kydGr0B1XFz_xpdiFoZFY9-oUZdRGXU0RxsIdLFILpRkOtb7L_GZpwO8uoZXekRUbbnVcaVxIaJExrJFLllsafrnvQ_uy1s4Ed9EtOsdUIBs_Iw/s320/chailla.jpg" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"> <i><b>Chaituokio Henkan kanssa guesthousemme kujalla.</b></i></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhgiWkgpqZN3TxmvnGAQ7F9umy5sVP430ZB_nRvpXnPS_7DLIQrnUQEq3fryHd0ZSRL9nubQ3eLhYx23Ppa7AvSJPrku3dIh6ohUYPP-rCLTOlgHzT1f_Ivi93DoPNprhEDngudEC-0jcI/s1600/chaiwala.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="205" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhgiWkgpqZN3TxmvnGAQ7F9umy5sVP430ZB_nRvpXnPS_7DLIQrnUQEq3fryHd0ZSRL9nubQ3eLhYx23Ppa7AvSJPrku3dIh6ohUYPP-rCLTOlgHzT1f_Ivi93DoPNprhEDngudEC-0jcI/s320/chaiwala.jpg" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"> <i><b>Chai wala.</b></i></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYmVrwdhL16veRYWVSo9u44Q6DlILM6xHvn3B8MHuwkOzMo_mAm69h2j3O7fU6KiV29Vi2206qhCV0bNtgUOt8hOA1CD6OpQ_Ol2F-GJuPQLfMbWA77j28bNEEj6-0pB3slL8_KPjEtvQ/s1600/dsads.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYmVrwdhL16veRYWVSo9u44Q6DlILM6xHvn3B8MHuwkOzMo_mAm69h2j3O7fU6KiV29Vi2206qhCV0bNtgUOt8hOA1CD6OpQ_Ol2F-GJuPQLfMbWA77j28bNEEj6-0pB3slL8_KPjEtvQ/s320/dsads.jpg" width="213" /></a></div><div style="text-align: center;"> <i><b>Tulimme rauhaisan nakoiseen puistoon istumaan, kunnes kahden minuutin kuluttua...</b></i></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhurPXSRIpUczjXpDZyVOpJKzaQtGG54zABaTdrR2HcnXWgm-dy-uWpN_F8JkXpkTxSWCWWvaJu8ehmfG1BVek_qyRxW9y0P8QDpMSwDcAf9qeGplSixidbAD1jyHyfx4Re2uGKA_WvVuA/s1600/katulaps.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhurPXSRIpUczjXpDZyVOpJKzaQtGG54zABaTdrR2HcnXWgm-dy-uWpN_F8JkXpkTxSWCWWvaJu8ehmfG1BVek_qyRxW9y0P8QDpMSwDcAf9qeGplSixidbAD1jyHyfx4Re2uGKA_WvVuA/s320/katulaps.jpg" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"> <i><b>Tehkaa nyt jumalauta jotain.</b></i></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1GaAkfajFeVzY3nD3AMtL4LOOY5nCU6jDQIhNgOiSLT3v2qE1a_msuKTXgVnyqm75ZhfkfJTUx5gK6wdYacJZVsJ9148qBQgXrxZcdKBHu3Yze4KbSF3JL7xvmEYMPQvcWKhxvMRtpIQ/s1600/koiy.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1GaAkfajFeVzY3nD3AMtL4LOOY5nCU6jDQIhNgOiSLT3v2qE1a_msuKTXgVnyqm75ZhfkfJTUx5gK6wdYacJZVsJ9148qBQgXrxZcdKBHu3Yze4KbSF3JL7xvmEYMPQvcWKhxvMRtpIQ/s320/koiy.jpg" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"> <i><b>Pose.</b></i></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYVzDjA9V74D7Hs8LPiMC0N-5ywULo-wxlOosszZlFiAD_wlSE5r47FdOodcOEZASmxy7vZvLFa5X9S5xRUa6VBRLL6z3mdNPhRJwTGWCW7ZhM-UMcJXdi7C0KP_KTM6MpRdUmb_o7Eng/s1600/puistossa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYVzDjA9V74D7Hs8LPiMC0N-5ywULo-wxlOosszZlFiAD_wlSE5r47FdOodcOEZASmxy7vZvLFa5X9S5xRUa6VBRLL6z3mdNPhRJwTGWCW7ZhM-UMcJXdi7C0KP_KTM6MpRdUmb_o7Eng/s320/puistossa.jpg" width="214" /></a></div><div style="text-align: center;"> <i><b>Havainnollistamiskuva viiksien ja onnellisuuden valisesta suhteesta.</b></i></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOpeyw_Z4hS-p7Fnd7gVD6karinoIj5teAIEn-FUbZEElyG-CapHPwmQALASmldEJxzc0Q8w9OKdZeWbzQCoSEp64kRWVx9QKt-M98UV-2ZkdHF22dlln81zkUTEgV_JBkDLr2WhYByG8/s1600/sikaa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOpeyw_Z4hS-p7Fnd7gVD6karinoIj5teAIEn-FUbZEElyG-CapHPwmQALASmldEJxzc0Q8w9OKdZeWbzQCoSEp64kRWVx9QKt-M98UV-2ZkdHF22dlln81zkUTEgV_JBkDLr2WhYByG8/s320/sikaa.jpg" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"> <i><b>On se vaan sotasian naytettava kusipaalta valokuvissakin.</b></i></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgeILaEpb7a_E-2b59GGNrLUBTc2uWmcfsXwyifChSUIq24WYmyc5PqVwddIwK7gTttKLL9TI4ScI9-9LyWGpxx9bBqYrv2RKg_Hr3lneqLkP1VaWPbPoAZJcEMu_x_Qm6IDZgAVdr6q4/s1600/slumme.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="214" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgeILaEpb7a_E-2b59GGNrLUBTc2uWmcfsXwyifChSUIq24WYmyc5PqVwddIwK7gTttKLL9TI4ScI9-9LyWGpxx9bBqYrv2RKg_Hr3lneqLkP1VaWPbPoAZJcEMu_x_Qm6IDZgAVdr6q4/s320/slumme.jpg" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"> <i><b>Meikalainen slummeilla.</b></i></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjS0p6wpMkeevP5UCzsnzQV3O8r0p6WEbq9W_xPgo1Oa1PX5pDZ_MZENy12EKn5VWwF1PDpv77lnNhiQML7Z__Gp_45m8qwOwWG3fzyhviC550VYoOq8ZO60kcGG682V7bar896IFkTIGQ/s1600/srsr.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="223" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjS0p6wpMkeevP5UCzsnzQV3O8r0p6WEbq9W_xPgo1Oa1PX5pDZ_MZENy12EKn5VWwF1PDpv77lnNhiQML7Z__Gp_45m8qwOwWG3fzyhviC550VYoOq8ZO60kcGG682V7bar896IFkTIGQ/s320/srsr.jpg" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><i><b>Viiden rupian spurgu.</b></i></div></div>Harrihttp://www.blogger.com/profile/10115930858337453571noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4802078413334015332.post-34638476680423080032011-01-28T05:15:00.000-08:002011-01-28T05:15:03.432-08:00<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen='allowfullscreen' webkitallowfullscreen='webkitallowfullscreen' mozallowfullscreen='mozallowfullscreen' width='320' height='266' src='https://www.youtube.com/embed/xSBm7SeALmY?feature=player_embedded' frameborder='0'></iframe></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen='allowfullscreen' webkitallowfullscreen='webkitallowfullscreen' mozallowfullscreen='mozallowfullscreen' width='320' height='266' src='https://www.youtube.com/embed/d10x8LI1NOE?feature=player_embedded' frameborder='0'></iframe></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen='allowfullscreen' webkitallowfullscreen='webkitallowfullscreen' mozallowfullscreen='mozallowfullscreen' width='320' height='266' src='https://www.youtube.com/embed/Q0ZbrPdJKYY?feature=player_embedded' frameborder='0'></iframe></div><br />
<input id="gwProxy" type="hidden" /><!--Session data--><input id="jsProxy" onclick="if(typeof(jsCall)=='function'){jsCall();}else{setTimeout('jsCall()',500);}" type="hidden" /><div id="refHTML"></div></div>Harrihttp://www.blogger.com/profile/10115930858337453571noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4802078413334015332.post-40191045746229721402011-01-27T23:26:00.000-08:002011-01-27T23:26:36.519-08:00Tamil Nadu, Chennai<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">Viisi yota Bangaloressa hurahti nopeasti ja nyt olen ollut jo yhden yon Chennaissa. Melkoisen hektista touhua..<br />
<br />
Viimeinen paiva Gokarnassa sujui loistavasti. Sain lahetettya viimeiset postipakettini suomeen ongelmitta ja lahdin sanomaan Paradise Beachin perheelle hyvastit, jossa asuin yhden kuukauden. Kerroin heille, etta olen lahdossa Bangaloreen sina iltana ja he huolestuivat kuinka tulisin parjaamaan siella. Sanoivat, etta lehdessa oli juuri lukenut jonkun ihmisen menneen taksiin ja han oli raa'asti vetanyt kahdelta taksissa istuvalta asiakkaalta vesurilla paan poikki. Sydameni hakkasi normaalia kovempaa noin kaksi sekuntia, mutta rauhotuin hyvin nopeasti, silla olin ollut siella ennenkin.<br />
Vietimme suomiporukan kanssa koko paivan rannalla heitellen jonkkaa, uiden ja puhuen jo teillekin varmasti tuttua, oi veljet, paskaa. Kaikki olisivat toivoneet minun jaavan ja se toi minulle hyvaa oloa, mutta aikani Gokarnassa oli tullut tayteen ja halusin lahtea sielta, ennenkuin kuluttaisin paikan pilalle. Gokarna on kuitenkin yksi mukavimmista paikoista Intiassa. Ainakin minun mielesta.<br />
<br />
Otin jalat alle ja lahdin viidakon lavitse Belekanin bussipysakille odottamaan bussia Gokarnan kylaan. Istahdin bussiin toiselle penkkiriville ja katselin viimeista kertaa hienoja maisemia ja haistelin kalastajakylan kitkuja. Pari pysakkia sujui rattoisasti, jonka jalkeen bussin sisaan astelee kaksi rouvaa isot saavit paittensa paalla ja he istahtavat minun eteeni kahdelle penkille. En siina vaiheessa tiennyt, enka ollut edes kiinnostunut mita he saattoivat saaveissa kantaa. Kului noin viisi sekunttia, kunnes tajusin heidan kantavan intialaista tuoretta, luomuista luomuinta lehman paskaa. Raotin hieman ikkunaa saadakseni hengittaa myos kalan tuoksua, joten sain siita oikein mukavan miksauksen luonnon omia tuoksuja.<br />
Kavin hakemassa rinkkani guesthouselta ja hypahdin bussiin, joka oli lahdossa Bangaloreen. Sain noin 30 senttia levean sangyn mukavasta bussista ja matka kesti 12 tuntia. Nukuin matkasta ehka noin kolme tuntia.<br />
<br />
Paastyani perille Bangaloreen, huomasin etta bussista pomppasi ulos minun lisakseni myos kolme muuta vaaleahkoa eurooppalaista. Saksalainen pariskunta, seka tytto israelista. Kysyin saksalaismiehelta, haluaisiko han lahtea metsastamaan kanssani halpaa guesthousea ja han vastasi myontavasti. Tytot jaivat silla valin vahtimaan meidan rinkkojamme.<br />
Kavimme lapi noin kaksitoista eri hotellia, guesthousea ja lodgea, kunnes loysimme vapaat huoneet. Kalliithan ne olivat, mutta kaupungin ainoat ja tarkoituksenani ei ollut viettaa aikaani siella kuin muutama hassu yo. Jouduin pulittamaan huoneesta 350 rupiaa ja kun olin maksamassa vasenkatisena ensimmaista yota, ei hotellin omistaja suostunut ottamaan rahojani vastaan, silla kaikki pitaa antaa taalla oikealla kadella. Laskimme painavat rinkkamme huoneisiin ja lahdimme metsastamaan mahdollista paikkaa, josta loytaisimme aamiaista.<br />
Kulman takaa loytyikin heti ensimmainen, jossa otimme 80 sentilla masala dosat, chait ja tuoremehut. Tutustuimme samalla toisiimme noin tunnin ajan, ja selvisi etta mehan olimme kaikki maailman parhaimpia ihmisia ja meilla oli samat kiinnostuksen kohteet. Valokuvaus, media-ala ja pakkomielle matkustaa maailmaa ympari koko loppuelama.<br />
<br />
Herasin varhain seuraavana aamuna, silla minun oli loydettava automaatti, koska minulla ei ollut rupian rupiaa taskussani. Menin ensimmaiselle ja automaatin ruutu naytti 'Your card is blocked'. Noh, tama on tyypillista intiassa, mutta menin viela noin 20 seuraavaa automaattia lapi ja kaikki kertoivat samaa. Meinasin paskantaa housuihini, silla oli sunnuntai eika edes Western Union ollut avoinna. Ei auttanut, kuin toivoa, etta kaikki jotenkin jarjestyisi. Menin hetkeksi huoneeseeni ja mietiskelin, etta mitahan helvettia mina teen.<br />
Vietin terapeuttisen hetken, otin kamerani mukaan ja lahdin kavelemaan kaupungille, kunnes mukaani heittaytyy noin 60 vuotias herrasmies. Han kertoi olevansa Sri Lankasta, puhui erittain sujuvaa englantia ja kertoi elamastaan. Han tiesi paljon suomesta ja keskustelimme hanen kanssaan noin tunnin eri ammateista, kulttuurieroista, seka kusipaisista ihmisista. Hanella oli samat mielipiteet kuin minulla ja hetken taman jalkeen han kysyi minulta, haluaisinko lahtea hanen kanssaan lounastamaan. Minulla ei edelleenkaan ollut rupian rupiaa, mutta han valttamatta halusi tarjota minulle ruuat. Suostuin, soimme thalit ja joimme chait, jonka jalkeen kattelimme ja lahdimme kavelemaan eri suuntiin, kuin Kaurismaen elokuvissa.<br />
<br />
Muutama paiva sujui asioita hoidellen, kunnes koitti viimeinen iltani Bangaloressa. Sovimme hotellin omistajan kanssa, etta voin kirjautua ulos kello 10.00 aamulla, silla minun piti kayda postissa lahettamassa jalleen paketti suomeen. Han kertoi asian olevan ok ja mina menin unten maille.<br />
Olin juuri vaipumassa uneen, kunnes oveani hakataan ja summeriani soitetaan. En ollut kiinnostunut silla hetkella kenestakaan, joten annoin asian olla. Menee noin kymmenen sekuntia kunnes joku huutaa oven raossa. '-I know you're in there, so please open the door and let me in.' Meinasin paskantaa housuuni jalleen, silla minulla ei ollut hajuakaan mita oli tapahtumassa, mutta annoin vaan asian olla. <br />
Hetken paasta han huusi hotellin omistajalle venaja-englanti-hindi kielellaan jotain kannista murinaa, joten tiesin hanen olevan vain yksi niista delirium paissaan olevista idiooteista, joita en ehka talla reissulla halua tavata. <br />
<br />
Seuraavana aamuna oveani hakataan ja summeriani soitetaan taas kello kuudelta aamulla. Talla kertaa avaan ja se on hotellin omistaja. Han kertoo, etta kello on kuusi ja minun pitaa kirjautua ulos. Huudahdan, etta mita ihmetta me eilen sovittiin. Han keikutti vain paatansa, niinkuin intialaiset aina tekevat kun yritat kysya tietoa mista tahansa asiasta. Ulkona oli sakkipimeaa ja helvetin kylma aamu.<br />
Olin siina vaiheessa semmoisella 'ihan sama' -fiiliksella ja rupesin pakkaamaan rinkkaani, niin nopeasti kuin vaan mahdollista, silla olin kyllastynyt kusettavaan aijankappanaan.<br />
Menin ulos ja huomasin, etta yksikaan aamiaispaikka ei ollut auki ja ainoa elama mita kaduilla nakyi, oli lajapain makaavia spurguja riisisakkien paalla. Kavelin hieman eteenpain pikkukujille, kunnes loysin ensimmaisen chaipaikan, joka oli avoinna, istahdin ja mietin, etta mita ihmetta mina teen.<br />
Lahdin jalleen kavelemaan eteenpain ja huomasin, etta Travel Agency oli avoinna. Siina vaiheessa spontaani puoli minussa herasi henkiin ja kysyin miehelta, koska seuraava bussi chennaihin lahtisi. Bussi lahti tunnin paasta ja huokaisin helpotuksesta istahtaessani bussin penkille.<br />
<br />
Matka Bangaloresta Chennaihin kesti 8 tuntia ja bussi oli ihan samanlainen, kun teilla siella suomessakin. <br />
Perille paastyani kaikki kaupungin halvimmat guesthouset olivat taynna, joten jouduin ottamaan huoneen joka maksaa 450 rupiaa yota kohden. Kuitenkin, kun lahden hotellista ulos niin huomaan, etta jalkoihini tarttuu kuuden slummiperheen joka ikinen jasen pyytamaan rahaa ja ruokaa.<br />
<br />
Tarkoituksenani on viettaa taalla mahdollisimman vahan aikaa, yritan saada viisumin thaimaaseen ja otan ensimmaisen halvan lennon Bangkokiin, joka on mahdollista saada.<br />
<br />
<strong><em>-Elama on elamaa varten annettu ja se on ihanasti sanottu.</em></strong></div>Harrihttp://www.blogger.com/profile/10115930858337453571noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-4802078413334015332.post-65097603524793408892011-01-19T22:50:00.000-08:002011-01-19T22:50:46.079-08:00Rinkka pakattu ja lippu seuraavaan kohteeseen varattu.<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">Kyllapas tuli juostua taas paikasta toiseen ja mahdollisimman paljon edestakaisin, tietenkin.<br />
<br />
Ostin pari paivaa sitten melkoisen lajan myytavaa tavaraa erailta nuorilta kauppiailta. Ostin housuja,paitoja,koruja,mekkoja ja mita naita nyt on.. Ostoksien jalkeen otin tavarat mukaan ja lahdin minulle neuvottuun postiin, joka sijaitsee aivan Gokarnan keskustassa. Minun lisaksi mukana kantoapuna olivat Matias suomesta, ja pikkupoika joka omisti kaupan josta ostin kyseiset tavarat. Olimme menossa hedelmakaupan lapi kohti postin jyrkkia rappusia, kunnes hedelmamyyja sanoi, ettei taalta postista voi lahettaa kuin postikortteja. No, tiesin kuitenkin etta seuraava posti on n. kahden kilometrin paassa, joten pysyttelin rauhallisena ja istahdin alas polttaakseni bidi tupakan.<br />
Kavin paketoimassa pakettini hedelmakaupan vieressa sijaitsevalla tailorilla ja nappasin riksan pikkupojan kanssa seuraavalle postille. Paasin sisalle ja huomasin alyttoman lankkaritungoksen edessani ja aavistin, ettei tasta hommasta tulisi tanaan hevon helvettia. Minut kuitenkin ohjattiin pisteelle, jossa paketin paino otettiin ylos. Vaaka naytti pikkaisen paalle 20kg, ja sain kivat hymyt viela kaupan paalle. Paajohtaja tuli kuitenkin kertomaan, etta ei kerkea tanaan ja kehotti tulemaan seuraavana paivana 9-10 aikaan aamusta. Otin neuvosta vaarin ja lahdin pois postista ja saatoin pikkupojan takaisin tyopaikalleen. Tarjosin hanelle frooti-juoman, kun halusi tulla auttamaan pakettien kannossa.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsgbr2bE2XEetmd2Bwi7BQoIDRnlGzYgSX_S0je72ajPeV5vg3-z7mXl1L7hwNpqSiDShI4gg29yNt4iItSMZ1ROxIJNLBsuw6sJ9ovROzAqGxUeQcssAoJ3I7u5G0j0OWXg3Khr9VvWg/s1600/c.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsgbr2bE2XEetmd2Bwi7BQoIDRnlGzYgSX_S0je72ajPeV5vg3-z7mXl1L7hwNpqSiDShI4gg29yNt4iItSMZ1ROxIJNLBsuw6sJ9ovROzAqGxUeQcssAoJ3I7u5G0j0OWXg3Khr9VvWg/s320/c.jpg" width="214" /></a></div><div style="text-align: center;"><b><i>Hyva poika.</i></b></div> Nukuin yoni erittain hyvin, silla tajusin viimein ostaa moskiittoja vastaan olevia rinkuloita. Samanlaisia mita siella suomessakin teilla on. Herasin karppana aamulla kahdeksan aikaan ja lahdin samantien aamiaiselle lahella sijaitsevaan <i>Pai</i> -ravintolaan. Vetasin chain, masala dosan, litran vetta ja lahdin tuota pikaa kavelemaan kohti paapostia.<br />
Siellahan pakettini odotti samassa paikassa, mihin sen jatinkin ja olin valmis jatkamaan siita mihin viimeksi jain. Minut ohjattiin takaisin paikkaan, jossa paketti tuli punnita. Talla kertaa minulle sanottiin, etta otappa poika tavaraa paketista pois, silla paketti ei saa painaa yli kahtakymmenta kiloa. Miksi helvetissa he kertoivat sen minulle tassa vaiheessa, eika silloin kun laitoin paketin ensimmaista kertaa vaa'an paalle? Noh, oli vaan taas jotenkin hyvaksyttava asia, silla olen Intiassa, maassa jossa ilmeisesti joiltain ihmisilta puuttuu jokin tarkea kromosomi..<br />
Rupesin rikkomaan hienosti ommeltua pakettiani ja otin kaksi singing bowlia paketista pois ja laitoin taman uudestaan vaa'alle. Taman jalkeen vaaka naytti 19 kiloa, huokaisin ja rupesin ompelemaan pakettia uudestaan kiinni. Taas paketti vaa'alle ja yhtakkia ompeluni jalkeen paketti painoi vaa'an mukaan 20,5 kiloa. Otin viela pari kirjaa pois ja viimein sain paketin valmiiksi.<br />
<br />
Juoksin tuota pikaa takaisin huoneeseeni, jossa alkoi valiton repun pakkaus. Siivosin huoneeni ja lahdin etsimaan luotettavan nakoista travel agencya, josta saisin bussilipun seuraavaan kohteeseen. Kaikki sujui tassa firmassa kiitettavan helposti, sain lipun 400rupiaan noin viidessa minuutissa ja huomenna salattujen elamien aikaan minua kutsuu, oi veljet, Bangalore.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbCYWNZAhNjaZQ71XrujIVReCWH_mSiw3ddbFBDch2wFgUzURmsri07rOYBJGLqOUpmcJyTITuKSyQtGIulVXbO-WsOiOCTj-UOWc7Mb4juIKt2AanRlY5_cHToC3Jfa8weZvU3TDKvzk/s1600/a.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="214" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbCYWNZAhNjaZQ71XrujIVReCWH_mSiw3ddbFBDch2wFgUzURmsri07rOYBJGLqOUpmcJyTITuKSyQtGIulVXbO-WsOiOCTj-UOWc7Mb4juIKt2AanRlY5_cHToC3Jfa8weZvU3TDKvzk/s320/a.jpg" width="320" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><i>Tytto, jolle lahjoitin 10 rupiaa.</i></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifV6PgejnLvtnx898J1AYC3AV-7XEtO3GGqNuGtEoLNhnhmL0KKpD86gjb0pzVORyAL5rIm-VRRl5VGyhqsumfevytxhp1YjiM2BzFmbEnIarsqy4P7yjsIPl6qbGhWQ5bJKAD-GhHbRc/s1600/b.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="214" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifV6PgejnLvtnx898J1AYC3AV-7XEtO3GGqNuGtEoLNhnhmL0KKpD86gjb0pzVORyAL5rIm-VRRl5VGyhqsumfevytxhp1YjiM2BzFmbEnIarsqy4P7yjsIPl6qbGhWQ5bJKAD-GhHbRc/s320/b.jpg" width="320" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"></div><div style="text-align: center;"><b><i>Tiskikone pauhaa.</i></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="http://www.oyunlab.com/photo/Bangalore24764.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="230" src="http://www.oyunlab.com/photo/Bangalore24764.jpg" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><b><i>Next destination, Bangalore.</i></b></div><div style="text-align: center;"><b><i><br />
</i></b></div><div style="text-align: center;"><b><i>/H</i></b></div></div>Harrihttp://www.blogger.com/profile/10115930858337453571noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-4802078413334015332.post-19401667953404006502011-01-13T23:24:00.000-08:002011-01-13T23:24:10.028-08:00Kaikenlaista harmiaOnpas Gokarnassa sattunut kaikenlaista. Itse olen kuitenkin tahan asti selvinnyt naarmuitta.<br />
<br />
Paradise Beachilla, paikassa jossa asuin pyoreasti kuukauden oli kuollut venalainen nainen. Han oli ilmeisesti ollut tulossa paradiselle, mutta oli tippunut kalliolta alas, koska reitti rannalle on melkoisen extreme. Hanelta oli katkennut molemmat jalat, ja huhujen mukaan han menehtyi verenhukkaan. Rauha sinulle, venalainen nainen.<br />
<br />
Lisaksi porukassamme on pyorinyt Ebola -niminen virus, jonka meikalainen sai viime vuonna ollessani Rishikeshissa. Talla kertaa olen luojan kiitos selvinnyt siita.<br />
Alyton ripuli, oksentelua, vaihtelevasti kuumetta, sisuskalut vituillaan, ihottumaa... Sairastin sita 13 paivaa ja kun olin sairastanut sita muutaman paivan, sain herata yolla siihen etta olin paskantanut housuihini ja sitten piti juosta samantien oksentamaan, vaikka sisalla ei ollut mitaan oksennettavaa. Kivut olivat lahes sietamattomia ja kuume oli neljassakymmenessa asteessa. Tauti on erittain vaarallinen ja voi johtaa kuolemaan, ellei sita saa hoidettua. Mutta mehan siita selviamme, perkeles.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/f/ff/Ebola_virus_em.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/f/ff/Ebola_virus_em.jpg" width="226" /></a></div><br />
Olen nyt asustanut muutaman yon Gokarnan keskustassa Vaibhav Lodge -nimisessa mestassa. Minulla on iso betoniluukku huoneena, jossa on sahkot, mutta ei omaa vessaa, eika suihkua.<br />
Kaupungissa asuminen on ollut antoisaa ja ehka jopa mukavampaa kuin rannalla asuminen. Tasta on lyhyt matka Kudli beachille, mikali rannalla haluaa oleilla ja kaupunki tarjoaa halvat lounaat, seka paivalliset. Yksi Masala dosa maksaa korkeintaan 25 rupiaa, eli noin 50 senttia ja sitahan minulla on vara syoda. Suurin osa rahoistani menee paivittaiseen veden juontiin, johon saa tuhlata useita satasia. Pitaisi varmaan ruveta keraamaan uutta bakteerikantaa ja siirtya pelkastaan paikalliseen. No ei. En halua uutta Ebolaa.<br />
<br />
Eilen kavin neuvottelemassa korukauppiaan kanssa ja ostinkin talta nipun puuhelmia, joita hyvat ystavat voitte sitten ostaa minulta ensi kesana kun loydatte minut jostain kadun kulmasta, torilta tai puistosta. Joimme chaita myyjan kanssa ja soitin hanen mahtidjembeaan. Paikalle keraantyi alyton lauma paikallisia fiilistelemaan soittoani ja ottamaan kuvia. Perus Intiaa. Valkonaama soittaa mustien miesten soitinta, niin onhan se nyt perkele ihmeellinen naky.<br />
Otimme myos korumyyjan kanssa yhteiskuvan, jossa kasvojemme variero erottuu erittain helposti. Han jarkyttyi kuvasta niin pahasti, etta rupesi huutamaan sympaattisella aanellaan. <i>'White people skin so beatiful, black people no. White people beatiful, black people like black monkey!!'. </i><br />
<i><br />
</i><br />
Nyt olen kuitenkin ollut Gokarnassa jo sen verran pitkan ajan, etta on aika siirtya pikkuhiljaa sisamaahan todennakoisesti Bangaloreen. Alkaa olemaan Intia-kiintio sen verran taas tayttymassa, etta yritan paasta nopeasti Andamaneille. Relaksoidun siela 2-3 viikkoa, jonka jalkeen otan lennon phukettiin. Saa nahda mita tapahtuu ja mita muutoksia kerkee tapahtuun!!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3ZVcp9dC3DJ8KF1NQoj2BVVKuA1DOX0lVkEjNv1p9NNz6x9yDL1FBE8YTKTSGt4nQeW50dMZ71yB0P4KcqltvUTn_GWSOpGfXpbv-OMeQQ9J8Jb7Lqh5CDOy_5MrXbQwr8otQ61hF05A/s1600/Djembeilya.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3ZVcp9dC3DJ8KF1NQoj2BVVKuA1DOX0lVkEjNv1p9NNz6x9yDL1FBE8YTKTSGt4nQeW50dMZ71yB0P4KcqltvUTn_GWSOpGfXpbv-OMeQQ9J8Jb7Lqh5CDOy_5MrXbQwr8otQ61hF05A/s320/Djembeilya.jpg" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"> <b><i>Djemben soittoa korukauppojen lomassa.</i></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNZ3j2gwuK1UldKY6zyi7DJ8RmtsCidfLyF4uTGzo-A7cWBAGRpfn04TOE_0kfEwreoDxJVcJxIPSiyXxjCLDSHxKjsVg_nq21FaEKr4k3u4TjL27UxwCxrR0jUGt4xfkIxYi7qFNjOOA/s1600/jumittamassa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="214" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNZ3j2gwuK1UldKY6zyi7DJ8RmtsCidfLyF4uTGzo-A7cWBAGRpfn04TOE_0kfEwreoDxJVcJxIPSiyXxjCLDSHxKjsVg_nq21FaEKr4k3u4TjL27UxwCxrR0jUGt4xfkIxYi7qFNjOOA/s320/jumittamassa.jpg" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><b>Laskemassa aurinkoa Gokarnan paskaisella paarannalla med Henkka.</b></div>Harrihttp://www.blogger.com/profile/10115930858337453571noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-4802078413334015332.post-47169992130339255452011-01-12T07:37:00.000-08:002011-01-12T07:37:29.806-08:00<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRGjlhCheJZmPunIcvSsyhfYnyep9BGYeOj2Yk5L3C-rHYOZ1osEyUdjrNnxBASxlZVGMbZAsNUtMGfQ4Z1_LVwwGWvd-N9DYy4iICQlbov5YfCqS_nG6zoQpSUsM8SbOKzSnyszXTJY4/s1600/DSC03896+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRGjlhCheJZmPunIcvSsyhfYnyep9BGYeOj2Yk5L3C-rHYOZ1osEyUdjrNnxBASxlZVGMbZAsNUtMGfQ4Z1_LVwwGWvd-N9DYy4iICQlbov5YfCqS_nG6zoQpSUsM8SbOKzSnyszXTJY4/s320/DSC03896+%25282%2529.jpg" width="214" /></a></div><div style="text-align: center;"> <b><i>Peter Pan </i></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnbhR6sY2_8_iL74LWhkF3dTYFT_0SKX3byU6VsDfDPjCoRiCBBcSz9mmCIsL9ujzoMSPyvcmO05RbhkYKmbh7senZspNTE73puC3b8Qer5PvuEQcxQA-vM4HE8ER0Z-z1nfTG6fxUjaU/s1600/burnout.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="214" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnbhR6sY2_8_iL74LWhkF3dTYFT_0SKX3byU6VsDfDPjCoRiCBBcSz9mmCIsL9ujzoMSPyvcmO05RbhkYKmbh7senZspNTE73puC3b8Qer5PvuEQcxQA-vM4HE8ER0Z-z1nfTG6fxUjaU/s320/burnout.jpg" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"> <b><i>Burnout. Vissiin saanut ennenkin nannista paatellen.</i></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitJE6uyZxEB_stZ0GUJNNNpdF7kRbcEzpQ4fnPaWXutAkiT8fYjK9wF-UsIxwFczfx7mignvWTO35A5NcLBM91S9dMPo7NRP0DoNxhzdDGQyUxEAHUtiauinXOHQvIIIf7nxlyajBNATk/s1600/mammat+bussissa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="214" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitJE6uyZxEB_stZ0GUJNNNpdF7kRbcEzpQ4fnPaWXutAkiT8fYjK9wF-UsIxwFczfx7mignvWTO35A5NcLBM91S9dMPo7NRP0DoNxhzdDGQyUxEAHUtiauinXOHQvIIIf7nxlyajBNATk/s320/mammat+bussissa.jpg" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"> <b><i>Mammat lahdossa Californiaan.</i></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3hQVibW7VDCuWwKyzoYhEekZpYUPv6iPa54KpQlXwCjmb-A-7A4GCgvt6sRP-8URgwy-GnZ9i6tPHmNAuQRm8bOHDX4kxMKya-D4Ces09qRE3-rlYuBBlGduNBIm7tOd9xD6-1OMvK3Q/s1600/Henkka+ja+posse.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="214" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3hQVibW7VDCuWwKyzoYhEekZpYUPv6iPa54KpQlXwCjmb-A-7A4GCgvt6sRP-8URgwy-GnZ9i6tPHmNAuQRm8bOHDX4kxMKya-D4Ces09qRE3-rlYuBBlGduNBIm7tOd9xD6-1OMvK3Q/s320/Henkka+ja+posse.jpg" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><b><i>Henkka ja munkit.</i></b></div>Harrihttp://www.blogger.com/profile/10115930858337453571noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4802078413334015332.post-79849603242926073892011-01-10T23:06:00.000-08:002011-01-10T23:06:40.903-08:00<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhf-F0R9XaRdzAr919vooG6VXozAG_sbk3GZWBS02OkvmOi1zxK2Y3RmYnPwPF-nHAUdMc_wfVw29tD2tL1QRgS5syu6nf8o7pJ0OOe7qdmrcWrZyV9A9MN6nDysZEuDoskT-sgPsSFWz8/s1600/1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="214" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhf-F0R9XaRdzAr919vooG6VXozAG_sbk3GZWBS02OkvmOi1zxK2Y3RmYnPwPF-nHAUdMc_wfVw29tD2tL1QRgS5syu6nf8o7pJ0OOe7qdmrcWrZyV9A9MN6nDysZEuDoskT-sgPsSFWz8/s320/1.jpg" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"> <b><i>Cobra -ilmeella Royal Enfieldin kyydissa. Belakan, Gokarna.</i></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdJjEW8ORPGFhiWFJWf_vxH4MSvzcYr-h8iVMr_lVpt2LlMIqJvhAfTptw2uuTidZwurZED6xl77LG3HAa33MjM3FCCTSNQa1YnkxIVfQiU-nkgTX2IOFdWJkFc5OczpygyLRhL05MDl8/s1600/2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdJjEW8ORPGFhiWFJWf_vxH4MSvzcYr-h8iVMr_lVpt2LlMIqJvhAfTptw2uuTidZwurZED6xl77LG3HAa33MjM3FCCTSNQa1YnkxIVfQiU-nkgTX2IOFdWJkFc5OczpygyLRhL05MDl8/s320/2.jpg" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"> <b><i>Kotikonnuilla. Paradise Beach, Gokarna.</i></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjMV3VLsAQTVoHxAel7134hB-gUeKWDo-89fF-4LyZCV5-8A5Nsvx1UGlAOC9PZptrjtwmpf806kk6ACwJAb7OTEjKrJ8ZUQLOsQWai7zy4nluD9_XOShhwtktphDR425uFhaJeJXPnK24/s1600/3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="214" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjMV3VLsAQTVoHxAel7134hB-gUeKWDo-89fF-4LyZCV5-8A5Nsvx1UGlAOC9PZptrjtwmpf806kk6ACwJAb7OTEjKrJ8ZUQLOsQWai7zy4nluD9_XOShhwtktphDR425uFhaJeJXPnK24/s320/3.jpg" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"> <b><i>Nosso ja Lisko unten mailla. Meikalla tuore isa ilme. Nava Durga, Paradise, Gokarna.</i></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjq-_8MGQBrgz9l429E6UJZhw9KYNwwfSYKCif8EcFDbtS2m3XTb0Wdo3i67Gz1rxLHPND2HB4zR0RgHy1ZQGaav697J63TvwxrW3Q20NldnyTIyjimqCUAwgJwJ6ggzunTf5ZjH5CGtOI/s1600/4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="206" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjq-_8MGQBrgz9l429E6UJZhw9KYNwwfSYKCif8EcFDbtS2m3XTb0Wdo3i67Gz1rxLHPND2HB4zR0RgHy1ZQGaav697J63TvwxrW3Q20NldnyTIyjimqCUAwgJwJ6ggzunTf5ZjH5CGtOI/s320/4.jpg" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><b><i>Minkalainen nakyma itsellasi, kun avaat ulko-oven?</i></b></div>Harrihttp://www.blogger.com/profile/10115930858337453571noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4802078413334015332.post-55293546350675945152011-01-09T20:57:00.000-08:002011-01-09T20:57:22.216-08:00MuuttopaivaOtin eilen veneen paratiisista kaupunkiin, ja ihastelin matkalla todella parayttavaa auringonlaskua koko matkan. Nain naamani peilista ensimmaista kertaa pyoreasti noin kuukauteen, veti polvet vetelaksi.<br />
<br />
26 paivaa vierahti silmanrapayksessa Gokarnan paratiisissa ja nyt olen siis kaupungissa. Olin menossa illalla eraaseen tietamaani guesthouseen, mutta tama ilmoittikin ettei heilla ole kuin yksi huone vapaana, ja annoinkin taman mahdollisuuden suomalaispariskunnalle, joka matkusti mukanani. Itse lahdin eteenpain ja hetken paasta rillipainen seta kysyi minulta, tarvitsisinko huonetta. Lahdin seuraamaan setaa ja han naytti minulle seuraavan guesthousen. Yksi huone oli vapaana, helvetin iso, mutta se oli pakko ottaa yhdeksi yoksi koska se tuntui olevan silla hetkella kaupungin ainoa. Olin helvetin vasynyt ja halusin vain peseytymaan ja potkolle. Aamulla kirjasin itseni ulos ja nyt olen metsastamassa uutta guesthousea. Nama paivat saa pinnan tiukalle, varsinkin kun tietaa, etta kaikki guesthouset oikeesti saattavat olla taynna.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="http://photos.travelblog.org/Photos/29691/126357/t/919441-Gokarna-0.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://photos.travelblog.org/Photos/29691/126357/t/919441-Gokarna-0.jpg" /></a></div><br />
Pyoreasti kuukausi siis vierahti saarella. Asuin Nava Durga nimisessa guesthousessa aivan taydellisella paikalla. Minulla oli oma parveke ja kun sisalla makasi riippumatossa ja piti ovea auki, nakyma oli riittavan hyva. Nakyi ainoastaan merta, horisontti ja aamuisin delfiineja. Paikkaa pitavat ihmiset olivat ystavallisimpia ihmisia, joita olen ehka koskaan intiassa tavannut. Aidosti ystavallisia.<br />
Guesthousessa oli kaksi koiranpentua mennessani sinne. Nimesimme ne Liskoksi ja Nossoksi. Olivat juuri pari kuukautisia kun menimme sinne. Koiraihmisena leikin tottakai niiden kanssa ja osallistuin ruokkimisiin sun muihin mieluusti.<br />
Pari viikkoa vierahti, kunnes nosso-koiraa ei enaa nakynyt missaan. Eika ole nakynyt viela tahankaan paivaan mennessa. Uutenavuotena taas havisi Lisko.<br />
Olimme uudenvuoden aikaan kaupungilla lounastelemassa halvassa paikallisravintolassa. Soimme hyvin, tilasimme chait ja menimme ulos polttamaan tupakkaa, kunnes Minttu huomasi yksinaisen koiranpennun makoilevan kyltin alla. Pelastimme sen isojen koirien kynsista, veimme paratiisiin ja annoimme talle uuden kodin Nava Durga guesthousesta. Nimeksi tuli Kukka. Omistajat olivat mielissaan. Pentu oli kuitenkin sen verran katupiski, etta se kulki rannalla miten tykkasi ja joutuikin yleensa konflikteihin ja tuli tippa linssissa kotiin. Eraana paivana kavikin sitten pahemmin. Piski oli joutunut kunnon myllyn keskelle ja sai useita puremia, seka vasen takajalka oli vaantynyt ihmeelliseksi. Se ulisi ja ulisi, joten paatimme vieda piskin laakariin. Laakari maksoi muutaman kymmenen rupiaa, piski sai rokotuksen ja laakkeet ja eilen meidan lahtiessamme se nukkui tyytyvaisena paratiisin puhtaalla hiekalla.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEieEFCSJaKrSpqXNIg8N1qk_Vvezc7-GRkrI55FwNlXWvppuzb_LNTmIiILLXKBkkY6HePYoDU9H85ah6ajW-9EGH6OIQUTwhqbvydkx8Ez7QsJOT1tvaaur1xsN561p-DqWN-U9DywJ08/s320/gokarna.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEieEFCSJaKrSpqXNIg8N1qk_Vvezc7-GRkrI55FwNlXWvppuzb_LNTmIiILLXKBkkY6HePYoDU9H85ah6ajW-9EGH6OIQUTwhqbvydkx8Ez7QsJOT1tvaaur1xsN561p-DqWN-U9DywJ08/s320/gokarna.jpg" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi78-awF7iz9dgdWxk8CHVyPdNT7-DIs5NFeAbUVE1Vu_jn-qIYQjdEVB87Uo8ERG9JBI3hvV6xdWA5EkDcorErcA130e3hpXDvSiPk6JyISefZ5NZjzynevOdP9iJGwHzYrLaMdmy5ncd1/s1600/DSC_0453.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="212" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi78-awF7iz9dgdWxk8CHVyPdNT7-DIs5NFeAbUVE1Vu_jn-qIYQjdEVB87Uo8ERG9JBI3hvV6xdWA5EkDcorErcA130e3hpXDvSiPk6JyISefZ5NZjzynevOdP9iJGwHzYrLaMdmy5ncd1/s320/DSC_0453.jpg" width="320" /></a></div>Harrihttp://www.blogger.com/profile/10115930858337453571noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-4802078413334015332.post-17851115037514496742011-01-01T23:41:00.000-08:002011-01-01T23:41:32.205-08:00Kaksituhatta ja yksitoistaVuosi vaihtui rauhallisissa merkeissa ja nyt innolla kohti tulevaa.<br />
<br />
Viikko vierahti nopeasti. Olin muutama paiva joulun jalkeen lahdossa kaupunkiin tekemaan muutamia hankintoja, ja tottakai sain mukaani saarella asustelevilta ihmisilta melkoisen ostoslistan. 'Tuo tamponeja!' 'Kosteuspyyhkeita mulle!!' 'Tuo vitusti rookia!!' ja mitahan viela. No, noyrana poikana otin listan vastaan ja lahdin taapertamaan viidakkopolkujen lapi lahimmalle bussipysakille.<br />
Kaupunkiin paastyani lahdin ensimmaisena metskaamaan ostoslistalla lukevia tavaroita. Kaikki muut loytyivat tuota pikaa, mutta naita naisille tarkoitettuja filttereita en loytanyt mistaan. Menin kuin pieni koiranpentu kyselemaan joka kaupasta, etta onko teilla naita ja naytin aina tyhjaa tamponiboksia. Kaikki katsoivat minua kieroon, etta mita helvettia sina nailla tekisit, eika sitten sen takia vissiin suostunut myymaan koska olin miespuolinen. Tytot jaivat siis ilman tamponeja silla kertaa.<br />
<br />
Muutama paiva myohemmin kavelin taas Gokarnan vanhassa kaupungissa, kunnes vierestani kuului hento tyttolapsen aani. 'Hello, bajaj!' Katsoin viereeni ja siina istui tytto, jolta oli joko kaikki raajat katkottu, tai hanella oli jokin sairaus joka oli tehnyt hanelle uusia nivelia lahes joka kohtaan. Pysahdyin juttelemaan tovin taman lapsen kanssa ja annoin hanelle 10 rupian setelin. Han kysyi haluaisinko ottaa hanesta valokuvan ja otinkin sen. Toivotimme toisillemme hyvat uudet vuodet ja jatkoin matkaa.<br />
Tarkoituksenani oli menna taman jalkeen paikalliseen alkoon ostamaan uudeksi vuodeksi joku pieni miesta vakevampi pullo, mutta kauppa oli kiinni. Poliisit olivat todennakoisesti sulkeneet sen, tieda sitten miksi. Olen intiassa, ehkapa se on oikea vastaus.<br />
<br />
Uusivuoden aatto sujui rauhallisesti. Herasin aamulla noin kymmenelta paikallista aikaa ja menin tuotapikaa rannalle nauttimaan noin neljankymmenen asteen auringonpaahteesta jonkkapallot tietenkin mukanani. Makasin rannalla muutaman tunnin, jonka jalkeen oli pakko ottaa muutaman tunnin levytyksen mikali halusi olla lasna kun vuosi vaihtuu. Kuumuus kun tahtoo vieda kaikki voimat.<br />
Elia oli ostanut kylilta paikallisesta kalamarketista isoja tuoreita katkarapuja melkosen lajan. Annoimme ne isannille ja he paistoivat meille muutamassa minuutissa meille siita hienon aterian. Mums mums, maistuisi varmaan teillekin. Vuosi vaihtui nuotion aarella istuskellen ja raketteja ihastellen. Kirotus poliisit kuitenkin kavivat tietyin valiajoin katselemassa miten paikalliset inkkarituristit pelleilevat ja hakivat pahimmat pois kasan paalta. Aina kun possut tulivat, jouduimme laittamaan rommipullot piiloon, koska eihan ravintoloilla ole lupaa alkoholia myyda. Minulla kuitenkin oli hupi ilta, vaikka ajatukset olivat aikalailla jossain aivan muualla koko ajan.<br />
<br />
Tanaan on toinen paiva tammikuuta, ja osa suomiporukasta lahtivat jatkamaan matkaa. Osa delhiin, osa goalle, osa suomeen. Mina en suostu lahtemaan viela minnekaan, luultavasti viela kymmenen paivaa paratiisissa ja sitten kohti Bangalorea.<br />
<br />
<b><i>Uudenvuoden lupaukset:</i></b><br />
<b><i><br />
</i></b><br />
<b><i>- Tipaton tammikuu</i></b><br />
<b><i>- Lihaton tammikuu</i></b><br />
<b><i>- Venyttelya joka aamu</i></b><br />
<b><i>- Tuplasti, ellei triplasti lisaa uimista</i></b><br />
<b><i>- Rauhottumista</i></b><br />
<b><i>- Auringonottoa</i></b>Harrihttp://www.blogger.com/profile/10115930858337453571noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4802078413334015332.post-45730754175140770192010-12-26T01:01:00.000-08:002010-12-26T01:01:03.170-08:00Tapaninpaiva, Gokarna<div style="text-align: center;">Joulu on nyt vietetty, ja nyt odotellaan sitten viikko riippumatossa uuttavuotta.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="http://manipal.info/img/gokarna.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="227" src="http://manipal.info/img/gokarna.jpg" width="320" /></a></div><br />
<br />
Herasin aattona aurinkokelloni nayttaessa 8.00-11.11 paikallista aikaa ja nousin tuotapikaa ylos nauttimaan aamiaistani. Hemmottelin hieman itseani ja sutasin naamaani hash brown potatoja, reippaasti chaita ja makean lassi-juoman. Aamupalan nautittuani otin jalleen lattajalat alleni, ja juoksin pressu kainalossani tuotapikaa rannalle kysymaan, voisimmeko rakentaa saunan samaan paikkaan johon rakensimme sen viimekin vuonna.<br />
Pienen neuvottelutauon jalkeen saimme tarvittavat luvat ja rupesimme kaivamaan rokin soidessa taustalla armotonta tahtia sopivaa kuoppaa ja muotoilemaan istuimia. Haimme isot kasat kivia kukkuloilta, seka lajan monsuunikaudella tuhoon tuomittujen bungalowien vanhoja seinan jamia. Pari nuorta suomalaiskloppia muurasivat meille lahes taydellisen kiukaan, ja me muut muovailimme saunasta mieluisan. Jossakin vaiheessa kuulin saunan toiselta puolelta uutta suomenkielista aanta. 'Kuultiin, etta taalla olis jotain suomalaisia hulluja tekemassa saunaa, joten tultiin tsekkaan'. Nehan olivat tampereella asuessani ylakertani naapurit. Artsi ja Wilma. Morjesta vaan, pieni on maailma.<br />
Italiasta kotoisin oleva Daniel, joka puhuu kuin hollywood-elokuvan paha mafioso auttoi meita koko paivan, ja iltapaivalla otimme Elian Royal Enfieldin allemme ja polkasimme Gokarnan kaupunkiin etsimaan kalaa, vihanneksia ja tietenkin alkossakin piti kayda ostamassa pari pulloa teravaa. Saimme kaikki muut hankittua normaalisti, mutta kun tuli aika etsia kalaa, niin emme loytaneet sopivaa vaikka Gokarna on kuuluisa pienesta kalastajakylastaan. Etsimme isoa kingfishia, mutta eeeeii. Loppujen lopuksi paatimme sitten ostaa kilon mustekaloja, maustimme ne ja paistoimme illalla hiilloksen paalla. Maku oli erittain hyva, ellei taydellinen.<br />
Saunaan ilmestyi sen verran ihmisia, etta lauteet saatiin tayteen. Emme kuitenkaan saaneet lampoa tarpeeksi, mutta loylyt olivat helvetin kosteat ja tunnelma oli taivaissa. Pullo kiersi ringissa ja irvisteltiin vain. Ja kun kaikilla oli sopiva soija paalla, kaikki huusivat yhteen aaneen. 'PLANKTONIA!', jota lahdimme porukalla katselemaan rantaan.<br />
<br />
Saunottuamme siirryimme pitkan matkan, noin 50 metrin paahan seuraavalle nuotiolle istuskelemaan ja soittelemaan djembeja. Joimme muutamat oluset ja lauleskelimme, unohtamatta tietenkaan sita perinteista paskanpuhumista.<br />
Lampoisesta ilmasta johtuen, ei sita alkoholia hirveesti jaksa taalla juoda, joten menimme suht hyvissa ajoin nukkumaan.<br />
<br />
Eilinen joulupaiva menikin sitten viidakkodarrassa. Makasin koko paivan riippumatossa lukien kirjaa ja imaillen saaren kylmimmasta pullosta vetta. Kavin kolmesti syomassa ja nukuin yoni makoisasti.<br />
Tanaan kavimme purkamassa jo nousuveden takia puoliksi tuhonneen saunamme, veimme lainaamamme tarvikkeet takaisin, kiitimme ja lahdimme kaupunkiin.<br />
Nyt valmistautuminen pikkuhiljaa taaaas uuteen viikkoon paratiisissa!<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="http://travel.sulekha.com/india/karnataka/photos/paradise-beach.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="239" src="http://travel.sulekha.com/india/karnataka/photos/paradise-beach.jpg" width="320" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="http://static.panoramio.com/photos/original/19195719.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="http://static.panoramio.com/photos/original/19195719.jpg" width="320" /></a></div><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="http://c0170361.cdn.cloudfiles.rackspacecloud.com/269542_47973_d2cd9d8e9f_p.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="213" src="http://c0170361.cdn.cloudfiles.rackspacecloud.com/269542_47973_d2cd9d8e9f_p.jpg" width="320" /></a></div>Harrihttp://www.blogger.com/profile/10115930858337453571noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4802078413334015332.post-83831270649658221172010-12-22T23:46:00.000-08:002010-12-22T23:46:05.119-08:00Aatonaatto, GokarnaAamuaurinko heratti minut uudessa bungalowissani, johon muutin toissailtana. Terassilta voisi mato-onkia, ja nakyma on muutenkin suht kiitettava. Aamuchaita juodessa voi katsella, kun alapuolella hyppii delfiineja kertomassa joulusuunnitelmistaan.<br />
<br />
Otimme tanaan minun lisaksi kahdeksan suomalaisen kanssa veneen paratiisistamme Gokarnan kaupunkiin. Matka sielta kesti pyoreat puolisen tuntia. Tarkoituksenamme oli vain tulla hakemaan huomista saunaa varten tarvittavat valineet. Pressu maksoi muutaman euron, ja kepukat loydamme viidakosta, seka kivet kiukaaseen.<br />
<br />
<b>Taman hetkiset aktiviteetit:</b><br />
<b><i>-Riippumatossa lilluminen</i></b><br />
<b><i>-Lukeminen</i></b><br />
<b><i>-Syominen</i></b><br />
<b><i>-Jonkkaaminen</i></b><br />
<b><i>-Uiminen</i></b><br />
<b><i>-Yleinen sluibailu kaikista mahdollisista asioista</i></b><br />
<b><i>-Joulusaunan rakentaminen </i></b><br />
<br />
Nyt pikkuhiljaa riksan kyytiin ja viidakon lapi pieni paivatrekki takaisin paratiisiin. Joulumielemme on erittain lammin, ja niin on ilmatkin!<br />
<br />
<i><b>-Hyvaa Joulua ja hellat tunteet!</b></i><br />
<b><br />
</b><br />
<b>-H</b>Harrihttp://www.blogger.com/profile/10115930858337453571noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4802078413334015332.post-24389041116698273572010-12-20T01:31:00.000-08:002010-12-20T01:31:57.045-08:00Gokarna, Paradise Beach Herasin aamulla paikallista aikaa 09.00, kun koiranpentu nimeltansa Lisko oli kiivennyt noin 30 raskasta ja korkeaa porrasta ylos meikalaisen bungalowi-majaan. Pelastyin, kun kuulin alytonta rapinaa ja olin varma, etta huoneessani olisi joku minut sekunnissa tappava myrkkykaarme. Silmat avatessani se olikin kuitenkin kolme viikkoa vanha pikku koiranpentu, joka on nahtavasti muutaman paivan sisalla tykastynyt meikalaiseen sen verran, etta on opetellut kiipeamaan nuo miltei kung-fu voimia tarvittavat raskaat portaat ylos.<br />
<br />
Otin viime tiistaina Goan Arambolista taksin Margaoon, josta tarkoituksenani oli ottaa juna Gokarnaan. Sain kuulla, etta Margaoon pitaisi menna neljaa tuntia junan lahtoa aikaisemmin. Paskapuhetta. Kysyin paikalliselta konnarilta, mista saisin ostaa junalipun ja han kertoi etta lipunmyynti alkaa vasta neljan tunnin paasta. Pinnani alkoi kiehua. Silla hetkella kuitenkin lamppu syttyi tyhjan paani paalla ja tajusin, etta vanha ystavani Ninnu oli laittanut minulle 30euroa vaivanpalkkaa, kun olin valokuvaamassa asuntoa, jonka han oli saanut myydyksi. En jaksanut odottaa enaa sekunttiakaan, joten otin Margaosta taksin Gokarnaan. <br />
Paikka sijaitsee Karnatakan osavaltiossa, Goasta hieman alaspain Arabianmeren rannalla. Paikka on shanti, joten taalla ei myyda lihaa ja jos alkoholia haluaa, sita saa, mutta yhdenkaan oluen hintaa, saati nimea ei lue ravintoloiden menuissa. Mutta, samapa tuo. En mina reissulle ole viinanpirun perassa lahtenyt, vaan itseni.<br />
<br />
Otimme tiistaina yhden yon keskustasta Kamat -nimisesta guesthousesta. Huone maksoi 250rupiaa, joka sisalsi TV:n, parvekkeen ja tuulettimen. Nukuin yoni hyvin puhtaissa lakanoissa, peseydyin lampoisen veden alla ja nukuin suht makoisasti.<br />
Aamulla otimme Elian kanssa Royal Enfieldin alle ja lahdimme keskustasta tykittelemaan kohti Paradise Beachia. Elia ja Minttu oli ajanut edellisena paivana pratkansa Goalta tanne, joten kunnioitusta siita. Kova matka. Menimme viidakkoon, nousimme korkealle, kunnes kuulimme meren kohinaa. Viela muutama kymmenen metria eteen pain ja nain taas sen paratiisin, jota olen kaivannut siita asti kun sielta viimeksi lahdin.<br />
<br />
Otin bungalowin hieman enemman sivussa sijaitsevasta guesthousesta ja mokin hinta yota kohden on sata rupiaa. Eli pikkasen paalle euron. Nukun yoni riippumatossa, silla lattiallani kuljeskelee melkoisesti pikkumuurahaisia, enka halua niita korvakaytaviini, saati sitten muihin minussa sijaitseviin koloihin. <br />
Olen kaynyt perheen kanssa joka ilta kalassa, uinut, jonkannut ja syonyt hyvin. Tosin vain kasvisruokaa, koska taalta ei saa lihaa. Ainoastaan kanaa, mutta pitaa odotella kananmakua jouluun asti. Aattona aiomme rakentaa rannalle saunan kaikille halukkaille, jonka jalkeen on mukava menna yossa viilenneeseen arabianmereen pulahtamaan ja ihailemaan planktonia.<br />
<br />
<i><b>Hyvaa joulunodotusta ja nauttikaa kirpeasta pakkassaasta!</b></i><br />
<i><b><br />
</b></i><br />
<i><b>-H</b></i>Harrihttp://www.blogger.com/profile/10115930858337453571noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4802078413334015332.post-67106380784405082922010-12-12T00:08:00.000-08:002010-12-12T00:08:10.693-08:00Kookospahkinat heratti sunnuntaihin, vai onko tanaan edes sunnuntai?Herasin aamulla n. 10.30 paikallista aikaa, kun naamalleni tippui hiekkaa ja kuulin mieletonta pauketta. Nukun majassani riippumatossa, ja olin hetkellisesti varma, etta pieni maara omaa painoani saisi riippumaton takia koko bungalowini raunioiksi. Pauke johtui kuitenkin kookospalmusta, jonka alla mokkini sijaitsee ja sielta tippui 10 sekunnin valein n. kolme kiloa painava kookospahkina suoraan majani katolle. High Season oli alkanut.<br />
Menin nauttimaan aamupalaani taman hetkisen bungalowi-resorttini ravintolaan, <i>Om-Star</i> nimiseen mestaan, johon saavuin muistaakseni viime tiistaina. Tilasin Espanjalaisen aamupalan, kunnes aloin kuulla omituista lapsytysta joka puolelta minua. Aivoni olivat tuskin heranneet, kunnes huomasin, etta ymparillani lapsyttelee n. kolme naiseksi pukeutunutta hermafrodiittia. He tulevat pyytamaan ihmisilta rahaa, ja jos rahaa ei tipu lanttiakaan, he sanovat, etta voisivat riisua itsensa alasti ja sehan on oiva tapa ansaita lantit siihen paikkaan. Jos lanttia ei tipu heille miellyttavaa maaraa, rupeavat ne lapsytyksillaan kiroamaan ihmisia. High Season oli siis todellakin alkanut.<br />
Otin lattajalat, nelja palloa, seka itseni ja lahdin tepastelemaan edelleen erittain vasyneena rannalle ja huomasin, etta ranta oli taynna paikallisia turisteja. Yritin kuitenkin olla valittamatta noista omissa likaisissa kalsareissaan ja kannipaissaan jo yhdeltatoista aamulla pyorivista ihmemiehista ja ryhdyin jonkkaamaan. Sain jonkattua rauhassa noin minuutin, kunnes suurinosa kannisista apinoista olivat keraantyneet ymparilleni kuvaamaan minua uusimmilla Nokia kannykoillaan. Kaikki halusivat kuvata minua ja halata minua, enka pystynyt miettimaan juuri muuta kun sita hien, ja -viinan yhdistelemaa hajua, joka sai minut siina mielentilassa lahes oksentamaan sisuskaluni tuolle neitseelliselle hiekalle. Jaksoin sita hetken aikaa, kunnes kerroin ihmisille saaneeni tarpeekseni ja poistuin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7yBEgc4eF92KBstxMzSUd9ND2EuhklEvG-f9hhS8Z7bY08OnidVyGVub5059Wwe88tOp27lR1z4PUh-TWhOANdSNx2tiz6BP7UARs8WuW3-j73hf6O0QflVhegc2MO8MLyxJGu4sM3MA/s1600/Harri+Jonkka+3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="214" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7yBEgc4eF92KBstxMzSUd9ND2EuhklEvG-f9hhS8Z7bY08OnidVyGVub5059Wwe88tOp27lR1z4PUh-TWhOANdSNx2tiz6BP7UARs8WuW3-j73hf6O0QflVhegc2MO8MLyxJGu4sM3MA/s320/Harri+Jonkka+3.jpg" width="320" /></a></div><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgEB6d3sIDxJNUFP-Wab5EdoKu4BKc6XyxAFilaV4P-ZveUidNVc_vqAiqz5vN-RQqF6LxHkJraBzKqajnxYEjNJmm5PssZiKnj99mjZMDntp_doC8z1okYqQixkj-bwv9njra6XsFkoq0/s1600/Harri+Jonkka+2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="214" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgEB6d3sIDxJNUFP-Wab5EdoKu4BKc6XyxAFilaV4P-ZveUidNVc_vqAiqz5vN-RQqF6LxHkJraBzKqajnxYEjNJmm5PssZiKnj99mjZMDntp_doC8z1okYqQixkj-bwv9njra6XsFkoq0/s320/Harri+Jonkka+2.jpg" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><i>Pari viikkoa sitten talla rannalla sai jonkata lahes rauhassa. Nyt paikka on pilalla korumyyjien, hermafrodiittien ja muiden rahan perassa olevien kusettajien takia.</i></div><div style="text-align: center;"><br />
</div><div style="text-align: left;">Taisi olla keskiviikko, kun jalleen jonkkasin rannalle, mutta silloin luokseni ilmaantui erittain ystavallisen ja leppoisan oloinen Mumbaista kotoisin oleva miespuolinen retku, jolla oli noin vuoden ikainen lapsi mukanaan. Han fiilisteli taitojani, kunnes kysyi voisiko hankin koittaa. Annoin toki hanelle mahdollisuuden ja hetken lammiteltyaan han ilmaantui lajin mahtitaitajaksi. Han kysyi hetken pallojen heittelyjen jalkeen, haluaisinko tulla hanen kanssaan toihin opettamaan jonglooraamista, koska omatkin taitoni alkavat olemaan jo kohtuu hyvalla tasolla. Han pyysi minua tulemaan mika tahansa ilta hanen omistamaansa <i>Sunset </i>ravintolaan. En ole viela tahankaan paivaan asti mennyt, mutta aion kylla kayttaa tuon mahdollisuuden. Tuskimpa niita montaa eteen ilmaantuu ja mahdollisuus on aina mahdollisuus, diggailen kayttaa niita.</div><div style="text-align: left;"><br />
</div><div style="text-align: left;"> Pari paivaa sujui samoissa merkeissa, kunnes vuokrasimme Elian ja Mintun kanssa tussumopot ja lahdimme etsimaan paratiisia. Mopot maksoivat 150 rupiaa paivalta, eli hieman alle kaksi eurostoliiton kolikkoa. Paraytimme mopot kayntiin ja lahdimme ajamaan Pohjois-Goaan. Ilma oli suotava, noin 30 astetta lampoa ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta noin satasta. Hetken ajeltuamme kapeaa ja mutkikasta tieta loysimme lauttapaikan, jonka avulla voisimme ylittaa joen paastaksemme saarelle. Emme ajatelleet hetkeakaan, vaan menimme mopojemme kanssa lautalle ja ylitimme joen. </div><div style="text-align: left;">Tiesimme, etta saaressa sijaitsee paikka nimelta <i>Paradise Beach</i> ja kysyimme satamassa olleilta duunareilta mihin suuntaan meidan kannattaisi lahtea ajamaan. Saimme kutakuin selvat ohjeet, <i>'Straight and two times right'</i>. Jaahas, ota noista nyt selvaa, mutta paatimme kuitenkin kokeilla. Ajoimme noin puoli tuntia kunnes loysimme paikan.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_EVSQCE2tvN0xTvzxjZIsbwE76mge9inQDFRXQDr3TkLrDNVHl6VyiJA72XMs5FzP9F7hHJbRby4RejAHsSv7LHtNxqaU77VgXUv4l_kJkdcp47kX8ZLp7MnYUtukRiw7xlSvjseDPOU/s1600/Harri+Paratiisissa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="214" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_EVSQCE2tvN0xTvzxjZIsbwE76mge9inQDFRXQDr3TkLrDNVHl6VyiJA72XMs5FzP9F7hHJbRby4RejAHsSv7LHtNxqaU77VgXUv4l_kJkdcp47kX8ZLp7MnYUtukRiw7xlSvjseDPOU/s320/Harri+Paratiisissa.jpg" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"> <i>Meikalainen katselemassa haukkoja. Paradise Beach, Goa.</i></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPh9nlHNWWO6ozSCktjO8nIxC7gbEz9e7JGicT3U1OlUhKbN9HOmTr8w7vZP5Qhf9vA4737PYRCIuhQ-qhbT9yioT4hc_fqDC5xfzIONVCh__gYfiPUsfHgxOssDzO-tYwXtyamAoz1so/s1600/Elia+Naattii.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPh9nlHNWWO6ozSCktjO8nIxC7gbEz9e7JGicT3U1OlUhKbN9HOmTr8w7vZP5Qhf9vA4737PYRCIuhQ-qhbT9yioT4hc_fqDC5xfzIONVCh__gYfiPUsfHgxOssDzO-tYwXtyamAoz1so/s320/Elia+Naattii.jpg" width="214" /></a></div><div style="text-align: center;"><i>Elia nauttii luonnon omia makuja taysin tuoreesta kookospahkinasta. Paradise Beach, Goa.</i></div><div style="text-align: center;"><br />
</div><div style="text-align: left;">Taman paivan aktiviteetteihin kuuluisi nettisivujen tekeminen Om Star -ravintolalle eraan Aapo -nimisen tamperelaisherrasmiehen kanssa. Naytin ravintolan tyontekijoilla ottamiani kuvia ja he diggasivat ja Aapo kertoi samoille tyypeille hallitsevansa nettisivujen tekemisen kummalla kadella tahansa. </div><div style="text-align: left;"><br />
</div><div style="text-align: left;">Pari paivaa viela jos makoilisi riippumatossa ja lahtisi taman jalkeen viettamaan joulua toiseen osavaltioon Karnatakaan, Gokarnaan. </div><div style="text-align: left;"><br />
</div><b><i>Mistä tulemme, sen tiedän<br />
mihin olemme matkalla,<br />
osaan kuvitella</i></b><br />
<b><i>sano missä mennään.</i></b><br />
<br />
<b><i><br />
</i></b><br />
<div style="text-align: left;"></div>Harrihttp://www.blogger.com/profile/10115930858337453571noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4802078413334015332.post-51998285872346177562010-12-06T00:04:00.000-08:002010-12-06T00:04:21.947-08:00Vagator, GoaPari viikkoa vierähti Arambolissa nopeasti, liian nopeasti. Tunnelma oli lähes täydellisen rauhallinen. Diggasin siitä todella. Eilen illalla saavuin Vagatoriin, edelleen kuitenkin Goalla.<br />
<br />
Asuin Arambolissa parisen viikkoa <em>Laxmi </em>-nimisessä guesthousessa, joka maksoi 400rupiaa yötä kohden. Minulle siitä jäi maksettavaksi 200rupiaa, koska siinä oli kanssani asumassa eräs neitokainen. Huoneet olivat suht siistejä ja saimme olla suht rauhassa ötököiltäkin. Rantaan oli matkaa n. 200 metriä, joten tuli siinä se aamujumppakin samalla tehtyä.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpkl8oIVRvAKxJUBT8on_eodb4J0ZkoYGCgPGqv_48FItMS-P8ysO70ndwQK9OgTVnfUeDJ7Du_JRiem0kE3e_uRLgBfV8qsVJBPirlBJQEDJjmDZHFSUoXIfYITVPIuPX7iWVBGv8x_0/s1600/DSC02984.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" ox="true" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpkl8oIVRvAKxJUBT8on_eodb4J0ZkoYGCgPGqv_48FItMS-P8ysO70ndwQK9OgTVnfUeDJ7Du_JRiem0kE3e_uRLgBfV8qsVJBPirlBJQEDJjmDZHFSUoXIfYITVPIuPX7iWVBGv8x_0/s400/DSC02984.JPG" width="267" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><em>Näkymä pikku terassiltamme</em></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br />
</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Aika kului tosiaan siis liian nopeasti, mutta paikka kerkesi silti tulemaan erittäin tutuksi ja viime vuonna Arambolissa oleminen auttoi myös asiaan. Kävimme pulahtamassa pikkuruisessa makeassa vedessä, viidakkoretkellä ja pyörimme pitkin kyliä. Joka päivä söimme yleensä ateriamme<em> Laughing Buddha</em> -nimisessä kantaravintolassamme. </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Paikkaa piti Englannista kotoisin oleva herrasmies, joka oli palkannut töihin 2-3 Nepalilaista kokkia ja 3 tarjoilijaa. Brittimies teki töitä 6 kuukautta vuodessa ja piti 6 kuukautta lomaa. Sanoi homman olevan 'Ihan ok'.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br />
</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBkTMHkOm6ND4wT2UikY10KiItO8wsvEj1L1F742t7tu8MOSTOnB5b3iRdrJUUC_fY-XPQf_7fftlXZ0dL4p38baWnruhjm9WYoUC6zSog74fjVt1Md20zVZMq4tURJQmp367ZgemvC2o/s1600/DSC02900.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="214" ox="true" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBkTMHkOm6ND4wT2UikY10KiItO8wsvEj1L1F742t7tu8MOSTOnB5b3iRdrJUUC_fY-XPQf_7fftlXZ0dL4p38baWnruhjm9WYoUC6zSog74fjVt1Md20zVZMq4tURJQmp367ZgemvC2o/s320/DSC02900.JPG" width="320" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><em>Frankie, Eazy-E and I. Welcome to the jungle, we got fun and games.</em></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgfF52Wah7qPIr8LS_YZrowxUBUtp2EsGVEk2BF8bjRfz59lH_KecRasEJxYI0fnIMgk7C4XTes4X3yshM4t6VfqgnSKlIcBc-DdR8_FI4jS4Yn13Ofj_84I9Q0hi6HXA9Cn04_uQqWiuI/s1600/DSC02957.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="214" ox="true" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgfF52Wah7qPIr8LS_YZrowxUBUtp2EsGVEk2BF8bjRfz59lH_KecRasEJxYI0fnIMgk7C4XTes4X3yshM4t6VfqgnSKlIcBc-DdR8_FI4jS4Yn13Ofj_84I9Q0hi6HXA9Cn04_uQqWiuI/s320/DSC02957.JPG" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><em>Laughing Buddha. I recommend.</em></div><div style="text-align: center;"><br />
</div><div style="text-align: left;">Luovutimme eilen guesthousen haikeissa tunnelmissa ja lähdin saattamaan tovereitani kohti Dabolimin lentokenttää. Matka sinne kului maisemia fiilistellen, kuski kuin ajoi pidemmän kaavan kautta mitä ihmeellisimmät reitit valiten, mutta hyvä näin, saipahan komeemmat näkymät kun kuski veti nelonen silmässä jyrkintä ylämäkeä putputtaen.</div><div style="text-align: left;">Kentälle päästyämme alkoi välitön kadonneen mp3soittimen metsästys. Kysyin paikalliselta porsaalta, mistä voisin kyseistä soitinta lähteä kyselemään ja hän ohjasi minut oikeaan paikkaan. Taas sama rumba, kyllä kyrsi. Menin paikallisten joukkoon jonon jatkeeksi, eikä kukaan minua jonossa huomannut, vaan kaikki tapasivat jälleen etuilla minua huonoa omatuntoa kokematta. Jaksoin touhua noin minuutin, kunnes revin ohikulkevat viiksivallut takaisin meikäläisen taakse ja ilmoitin heille, että sori vaan, mutta olin tässä ennen sinua.</div><div style="text-align: left;">Tovi meni, kunnes pääsin kertomaan asiasta ja he soittivat johonkin varastolle, josta soittimeni saattaisi löytyä. Noh, eipä ollut siellä. Hetken päästä paikalle saapui ilmeisesti iso-kiho, paikan suuri pääpamputusjohtaja, isomahainen Baba-Ji, joka olikin erittäin ystävällinen herrasmies. Hän tuli ulos kopista ja kysyi mikä on hätänä. Kerroin asian ja hän yritti soittaa muutamaan numeroon, mutta kukaan ei vastannut. Yllätys, yllätys. Hän kirjoitti lentolippuuni Mumbain kentän numeron, johon käski minun vielä soittaa. Olin taas niin mitta täynnä, etten jaksanut enää vaivautua. Jospa sitä tänään tai huomenna saisi itsensä kerättyä. Pitäisi varmaan kertoa, että olen <em>KGB</em>:stä ja heittää muutama kirosana venäjäksi aina väliin, niin homma saattaisi toimia.</div><div style="text-align: left;"><br />
</div><div style="text-align: left;">Lähdin saattamaan ystäviäni kentälle sisään ja tunnelma muuttui haikeaakin haikeammaksi. En olisi halunnut, että he olisivat vielä lähteneet. Poltimme armottomasti tupakkaa, sillä heillä ei olisi ollut siihen mahdollisuutta varmaan seuraavaan 12 tuntiin. Toivotin joulut ja uudet vuodet, hyvät matkat ja kääntyessäni takaisin kohti lentokentän uloskäyntiä, kyynelkanavani aukesivat ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Oli kuitenkin mentävä eteenpäin ja otin ulkoa kyydin kohti Vagatoria.</div><div style="text-align: left;"><br />
</div><div style="text-align: left;">Matka kesti noin tunnin ja kyyti maksoi kymmenisen euroa. Ajatukset menivät siellä sun täällä, olinhan taas yksin reissun päällä. Tiesin kuitenkin mihin olin menossa, joten hätää ei ollut. </div><div style="text-align: left;">Pääsin perille ja saavuin <em>Sunita</em> -nimiseen guesthouseen, jossa olin myös viime vuonna. Paikkaa pitää neljä veljestä ja kaikki muistivat minut ja ihmettelivät, kuinka olen tänä vuonna yksin matkustamassa. Jauhoimme hetken aikaa paskaa, kunnes sain huoneen.</div><div style="text-align: left;">Taas lähti rinkka pois selästä ja tunsin hieman painetta vatsanpohjassani ja menin rättiväsyneenä näppärästi 'kakkoselle'. Sain homman hoidettua jonka jälkeen tutkin kaapelini laadun ja huomasin että mitä helvettiä, pöntössä oli valtava, värikäs sammakko. Tuommoinenko minun sisästäni tuli? Säikähdin ihan helvetisti ja kaadoin sammiollisen vettä kyseisen kaverin päälle ja sammakko lähtikin kohti uusia seikkailuja, Intian putkistoihin. Tämän jälkeen olin ottamassa makuuasentoa sängylleni, mutta huomasinkin että siinä on mokoma toinen rupisammakko, johon en viitsinyt koskea. Lähdin sanomaan isännille, että tulisivatko he nappasemaan sen pois. Kokki tuli tuossa tuokiossa mukaani ja liittyi minun pitämään 'Fuck the animals' -kerhoon ja pamautti luudalla mokoman tajuttomaksi ja heitti ties minne. En halua edes tietää.</div><div style="text-align: left;"><br />
</div><div style="text-align: left;">Istahdin terassilleni tupakalle, kunnes kuulin selvästi puhuttua suomenkieltä. Naapurissani asusteli kaksi suomalaistyttöä ja kysyinkin, että mistä päin he ovat. '-Hämeenlinnasta' , he sanoivat. Mitähän helvettiä, niinhän olen minäkin ja menin lähemmäksi katsomaan, näyttivätkö naamat tutuilta. En ollut ikinä nähnytkään moisia, mutta meillä oli muutama yhteinen tuttava. Istahdin heidän kanssaan tupakille ja jauhoimme noin puoli tuntia suomalaista kakkaa, kunnes meikäläisen oli pakko mennä unten maille.</div><div style="text-align: left;"><br />
</div><div style="text-align: left;">Aamulla heräsin noin klo 7.00 paikallista aikaa ja lähdin samantien rannalle etsimään rauhaisaa paikkaa jonkkaamista varten. Ei mitään toivoa, täynnä paikallisia koru, ja -rättimyyjiä ja kaikki lähtivät seuraamaan minua. Rannat ovat kallioisia, eivät läheskään niin hyviä kuin Arambolissa ja on tämä muutenkin täynnä venäläisiä. Ei minulla mitään venäläisiä vastaan ole, mutta täällä ne vaan ovat suoraan sanottuna helvetin ärsyttäviä paskamahoja. Käyttäytyvät kuin kotimaassaan, joka ei minun mielestäni välttämättä sovi taas Intiaan. Päihteitä ja väkivaltaa.</div><div style="text-align: left;"><br />
</div><div style="text-align: left;">Olen tässä kuitenkin luultavasti ainakin perjantaihin asti odottamassa erästä ystävääni, jonka olisi tarkoitus saapua torstaina, riippuen Finnairin lakkoneuvotteluista. Tämän jälkeen lähden luultavasti vielä käymään Arambolissa, jonka jälkeen minua kutsuu Gokarnan Shanti paratiisi.</div><div style="text-align: left;">Sab Kuch Milega.</div><div style="text-align: left;"><br />
</div><div style="text-align: left;"><strong><em>-Sinä joka tiedät, olet ajatuksissa.</em></strong></div><div style="text-align: left;"><br />
</div><div style="text-align: left;"><strong><em>-H</em></strong></div><div align="center"><br />
</div>Harrihttp://www.blogger.com/profile/10115930858337453571noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4802078413334015332.post-37726728692241544172010-11-29T21:09:00.000-08:002010-11-29T21:09:23.633-08:00Goa, Arambol.Ensimmainen viikkoni reissun paalla pamahti tayteen eilen.<br />
Saavuin Goan trooppiseen lampoon viime keskiviikkona 24.11 noin klo 16.00 paikallista aikaa. Tulin siis lentokoneella, koska hermot eivat olisi kestaneet kolmea paivaa yksin junassa. Lentoni oli tarkoitus tulla suoraan Goaan, mutta herasin Mumbaista kun kaikki olivat siirtymassa koneesta ulos ja juuri heranneet aivoni reagoivat sen verran, etta joku kaski myos Goaan matkustavia siirtymaan koneesta ulos. 'Olin vaha sillee, et mita vittuu niinku hei, daa?'. No, seurasin muita ihmisia ja olimme keskella Mumbain kiitoratoja, jossa meille kerrottiin ettemme voisi jatkaa samalla koneella perille asti. Vaihdoimme konetta tuota pikaa ja juuri kuin istuin koneeseen, uudelle paikalleni huomasin, etta jumalauta olin jattanyt mp3-soittimeni edelliseen koneeseen. Huusin heti napparan nakoiselle Bollywood-emolle kyseisesta tapahtumasta. Pyysin hanelta, etta voisiko han ystavallisesti hakea sen vanhasta koneesta ja han vastasi myontyvasti vilauttaen teennaisen, mutta pakollisen palvelualan hymynsa. Hetken paasta han tulee takaisin ja kertoo minulle, etta konetta tyhjennetaan parhaillaan ja saisin soittimen saapuessani Dabolimiin, Goan lentokentalle. Huokaisin helpotuksesta.<br />
<br />
Pari tuntia vierahti koneessa unia jatkaen ja jetlagia korjaillen, kunnes lentokoneen renkaat koskettivat rajusti tulikuumaan Goan asfalttiin. Ai saatana, ei kai siina voinut muuta ajatella. Taman ajatuksen jalkeen mieleeni juolahti tottakai samantien mp3-soittimeni, jota lahdin tuota pikaa metsastamaan. Loysin ensimmaisen info-pisteen ja kysyinkin, etta tietaisivatko he asiasta. He ohjasivat meikalaisen kysymaan seuraavalta, seuraava taas seuraavalta, seuraava seuraavalta ja niin edelleen... Olisiko neljas lentokoneen vartijoista sitten suostunut kuuntelemaan meikalaisen likasta valkonaamaa. Kerroin tarkasti tapahtuneen, jonka jalkeen paalleni rupeaa puhumaan noin 6 Intialaista paskamahaa, jonka jalkeen minua ei taas kuunneltu. Yritin pysytella rauhallisena, mutta paskanmarjat. Otin vartijaa olkapaasta kiinni ja kysyin. <i>'Kuunteletko sa jumalauta ollenkaan?'. </i>Kirjoitti sitten taman jalkeen lentolippuuni puhelinnumeron, josta voisin kysella asiaa. Eli siirsi taas asian seuraavalle henkilolle kasiteltavaksi. Olin niin vitun vasynyt, etten jaksanut enaa taistella asian puolesta vaan menin kentalta pihalle ja nappasin taksin Aramboliin, Goan pohjoisosaan.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="http://de.academic.ru/pictures/dewiki/73/India_Goa_Arambol_Beach.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="http://de.academic.ru/pictures/dewiki/73/India_Goa_Arambol_Beach.jpg" width="320" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="http://my.sputnik.de/contents/7/4/1/7/3/0/0/0/0/0/picture/97292.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="http://my.sputnik.de/contents/7/4/1/7/3/0/0/0/0/0/picture/97292.jpg" width="320" /></a></div><br />
Keskiviikkona, noin puoli kuuden aikaan illalla astelin Laughing Buddha -nimiseen ravintolaan ja ravintolan tyontekijat tunnistivat minut noin 20 metrin paasta ja toivottivat sydamestaan tervetulleeksi. Istuskelin viime vuonnakin Arambolissa ollessani joka paiva kyseisessa mestassa. Sain siita samalla itselleni Bungalowin (bambusta rakennettu pikkumokki) ja sain viela tassa vaiheessa olleen, kevyehkon rinkkani pois kierosta selastani. Oli pakko levahtaa hetki.<br />
Pari tuntia vierahti, jonka jalkeen menin kylille moikkailemaan viime vuodella tutuksi tullutta kauppiasta. Juttelimme tunnin verran hanen kauppansa lattialla ja han pyysi minua luoksensa asumaan, mutta jouduin kieltaytymaan. Hyva nain.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">Paaasialliset paivarutiinini talla hetkella:</div><div style="text-align: center;"><br />
</div><div style="text-align: center;">-Lepo</div><div style="text-align: center;">-Uiminen</div><div style="text-align: center;">-Jonkkaaminen</div><div style="text-align: center;">-Fiilistely</div><div style="text-align: center;">-Oleminen</div><div style="text-align: center;">-Elamasta nauttiminen</div><div style="text-align: center;">-Makaaminen rannalla n. 35 lampoasteessa</div><div style="text-align: center;">-Palaminen</div><div style="text-align: center;">-Rentoutuminen</div><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="http://pantsdownmarketing.com/wp-content/uploads/2010/06/BeachHammock.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="http://pantsdownmarketing.com/wp-content/uploads/2010/06/BeachHammock.jpg" width="320" /></a></div><div style="text-align: left;"><br />
</div><div style="text-align: left;">Larvinihan paloi muistaakseni kolmantena Goan paivana erittain pain helvettia. Silmien vali turposi niin, etta naytin silta kuin joku venalainen trance-viikinki olisi ketamiinipaissaan lyonyt minua sovietsormuksellaan. Vittu mua havetti. Meni vissiin kolme paivaa ja turvotus laski. Nyt pystyy taas oleen oma ittensa, kun tunnistaa itsensa jo peilistakin. Mita nyt tukka ruvennu kasvaan afro-tyyliseksi. Mutta se on aika jees. Tai oikeestaan, <i>'aika sama'.</i></div><div style="text-align: left;"><i><br />
</i></div><div style="text-align: left;">Kello on nyt 12:36 paikallista aikaa ja aamupala on lillunut mahalaukussani jo noin kolme tuntia. On aika menna rannalle jonkkaamaan ja kellumaan pari metria korkeisiin aaltoihin. Sitten meresta pois ja siirtyminen noin kilometrin paassa sijaitsevaan pieneen jarveen. Linnunmaitoon lillumaan. </div><div style="text-align: left;"><br />
</div><div style="text-align: left;"><b><i>-Muistakaa pipo ja hanskat.</i></b></div><div style="text-align: left;"><br />
</div><div style="text-align: left;"><b>-H</b></div>Harrihttp://www.blogger.com/profile/10115930858337453571noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4802078413334015332.post-71656501211369602282010-11-22T21:00:00.000-08:002010-11-22T21:00:09.183-08:00Delhi, Pahr GanjLento takana ja edelleen samoilla silmilla. Saavuin Delhiin, Pahr Ganjin ghetoille. Ekat chait nautittu ja guesthousen isannalta ensimmainen bidi-tupakka pummattu.<br />
<br />
Menin eilen jo viiden maissa lentokentalle, kun en jaksanut pyoria KYLMASSA Helsingissa. Aika kului kentalla kuitenkin nopeasti ja pian paasinkin jo koneeseen. Hirveen kotoisalta se tuntuikin istahtaa siihen Finnairin penkille, eipa tuosta kauaa aikaa olekaan kun siina samassa koneessa on viimeksi istunut. Emot rupesivatkin jo tuota pikaa sohimaan kasillansa viitoten, miten laitetaan pelastusliivit paalle kun terroristit pamauttaa koneen paskaksi. Ei ollut edes kauniita emoja, vaan sellaisia 30vuotta halpaa tupakkia ja lentokoneen pienia konjakkipulloja juoneita nirppanokkia, joten ensimmaisena mielessa oli vain uni. Viikonloppu kun verotti jotenkin vielakin..<br />
Kone siirtyi kiitoradalle ja tietenkin seka edessani, etta takanani on parkuvia parikuukautisia pojankloppeja jotka huusi lahes taukoamatta koko pyoreat seitseman tuntia. Ei muuta kuin antoisaa lentoa vaan, vittu. Eika mulla toiminut edes se naytto, mika olisi ollut taynna elokuvia, mutta enpa mina siita jaksanut ruveta mussuttamaan vaan pistin Kingston Wallin mp3 soittimesta soimaan ja koitin rauhoittua. Olinhan matkalla Intiaan.<br />
<br />
<br />
Selvisin kuitenkin lennolta ruhjeitta ja pian jo saavuinkin Delhin kentalle. Olo oli kuin kotosalle olisi tullut. Kavin vaihtamassa pikkasen euroja rupioiksi ja ostin ensimmaisen tupakki askin ja imailin siita ensimmaisen rauhaksiin lentokentan ulkopuolella ja napparasti toisella kadella otin taksin Pahr Ganjiin.<br />
<br />
Matkalla keskustaan, en nahnyt (onneksi) yhtakaan lankkaria ja jainkin kyydista pois keskelle isointa ihmistungosta, keskelle huivipaisia polkupyorapettereita. Katseet kaantyivat saman tien muhun pain, etta mikas helvetin viikinki se siina tuli, vaikka lihaksista nyt ole tietoakaan. Huusin vaan suht lujaan aaneen notta NAMASTE ja sieltahan tuli iloista vastausta ja huutoa ja tietenkin melkein koko sakki lahti peraan ja rupesi tyrkyttamaan tarjouksiaan. Halusin kuitenkin jatkaa matkaa itse ja loysin suht halvan ja kalysen betoniluukun keskelta hiirenkoloja. Reppu tyhjaksi ja kylille tarkistamaan huomisen lennon oikea aika ja parit paidatkin pitaa ostaa, noita vaihtovaatteita kun ei haavisti tullut mukaan.<br />
<br />
Paska haisee ja balalaika soi. Hyvat ystavat, Intia alkakoon.Harrihttp://www.blogger.com/profile/10115930858337453571noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-4802078413334015332.post-37015963266680219722010-11-21T22:42:00.000-08:002010-11-21T22:42:10.414-08:00Jalla jalla !Tänään se sitten koittaa, pitkästä aikaa. Lähtöpäivä.<br />
<br />
Heräsin lauantaina hirveeseen kurkkukipuun ja tajusin että mun aivojen ympärillä oli krapulan lisäksi noin 4,3 senttimetrin kerros ihmisräkää. Noh, kurkkukipu onneksi on helpottanut mutta räkä senkun viihtyy päässä. Oli matkakuumeen lisäksi viime yön kuumettakin, mutta eiköhän se tästä helpota kun paikan päälle pääsee. Eli eipä muutakuin mieli pirteäksi ja pikkuhiljaa kohti lentokenttää.<br />
<br />
Eilinen päivä meni fiilistellen kaikkea, mitä nyt ei seuraavaan puoleen vuoteen pääse fiilisteleen. Sauna,naudanliha,maidon lomotus suoraan purkista vitullisilla kulauksilla,ystävät,perhe ja niin oudolta kuin tämä omiin korviinikin kuulostaa niin talvi, vaikka sitä tässä nyt ollaan taas pakoon lähdössäkin.<br />
<br />
<br />
On vissiin tuota jännitystä sen verran aivojen ympärillä rään lisäksi, että tässä nyt ei enempää tekstiä synny.<br />
Pitäkää ystävät huolta itsestänne ja vieruskavereistanne ja muistakaa keitä olette.<br />
<br />
Aloitan nyt matkani menemällä hämeenlinnan kautta helsinkiin ja siitä sitten delhiin. Katsotaan mihin retku siitä eksyy.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPUM9RYIRINFfzgX7A6YTObi8OJtj8IKrgiAjabyCs4sFgBZ6t2L6gQMOw8Ekqb9jCEsn7_ndx3vTKZZDpKlkbc4-FKSICPbdPhaG_NzSKU9xF7uJ1P4t5FfNystnJuQ5dicm3cCuuk28/s1600/skidi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPUM9RYIRINFfzgX7A6YTObi8OJtj8IKrgiAjabyCs4sFgBZ6t2L6gQMOw8Ekqb9jCEsn7_ndx3vTKZZDpKlkbc4-FKSICPbdPhaG_NzSKU9xF7uJ1P4t5FfNystnJuQ5dicm3cCuuk28/s320/skidi.jpg" width="217" /></a></div>Harrihttp://www.blogger.com/profile/10115930858337453571noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4802078413334015332.post-76863448319268039912010-11-18T08:03:00.000-08:002010-11-18T08:03:52.836-08:00Perhosia masussa.<span style="font-size: small;">Alotan jo nyt kirjottaan tätä blogiani.</span><br />
<br />
<span style="font-size: small;">Neljä päivää vielä aikaa lähtöön ja perhoset masun pohjalla alkaa tosiaankin heräileen henkiin. Oon oikeestaan odottanu pääseväni reissuun jo viime toukokuusta palatessani takaisin Suomeen. Kaikkia asiat ei välttämättä olleet täällä niinkuin olisin toivonut, joten vituiks meni. Ainoo mitä oli mielessä, että miksi mä edes palasin, kun mun kerta oli helvetisti parempi siellä? </span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"> Reissaaminen on aina tuntunut jokseenkin olevan lähellä mun sydäntä, vaikka sitä nyt ei ole päässyt vasta kun puoli vuotta kokeilemaan mutta silti. Sitä on vaan aina halunnut mennä joka paikkaan, nähdä ja kokea. Eikä ikinä ole kiinnostanut, mitä muut sanoo tai mitä muut käskee tekemään. Ja muistakaahan arvon läskiporsaat, että elämästä saa ja <b>pitää </b>nauttia joka päivä. Mikä sen helpompaa toteuttaa tämä lausahdus, kun ottaa ja lähteä?</span><br />
<span style="font-size: small;"><br />
</span><br />
<span style="font-size: small;">Edelliskerran halusin lähteä reissuun kyllästyessäni totaalisesti päivittäin mennenin hajuiseen kauluspaidassa peräpukamiaan kasvattavan, valvontakameraruutua kyttäävään pomooni. Päätin irtisanoutua duunista, luopua kämpästä ja tavaroista ja lähteä tekemään sitä, mikä sillä hetkellä tuntui oikealta. Messissä oli mun lisäksi 5 kaveria, joten lähteminen silloin tuntui helvetin helpolta. Kunhan olin jonon jatkeena.</span><br />
<span style="font-size: small;"></span><br />
<span style="font-size: small;">Tällä kertaa matkakumppaneinani toimivat upouusi paketti imodiumia, mp3 soitin sekä pikkusumma pätäkkää. Erään toverin piti lähteä mukaani, mutta karma kosti ja katkaisi häneltä jalan, joten hänen reissunsa joko peruuntui tahi siirtyy muutamalla kuukaudella. Kaverin puolesta toki harmittaa ja vitusti, mutta alunperin mun piti yksin lähteäkin ja olen aikaisemminkin Intian kokenut, niin tässä ei ole sen suurempaa hätää! Pikaiset paranemiset Javelle, lupaan tulla vastaan Delhiin jos kiinnostaa vielä lähteä ! :)</span><br />
<br />
<ul><li><span style="font-size: small;"> Kävin ostamassa halpismarketista kaikki mitä matkaani nyt tarvitsen: </span></li>
</ul><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4ealD91JyNVP4OrMMOWqBag5LdhjwRPT7JFvR7L7QOxFoxmtgYURRVgVfmx6CEWVzSxrOMnVro2RywO9GJf4nNSg94BX4r60GKlHiPFAIzRKeVoSZ4lRN6lAul-oQmfawDhO7Z_b-3zo/s1600/Image4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4ealD91JyNVP4OrMMOWqBag5LdhjwRPT7JFvR7L7QOxFoxmtgYURRVgVfmx6CEWVzSxrOMnVro2RywO9GJf4nNSg94BX4r60GKlHiPFAIzRKeVoSZ4lRN6lAul-oQmfawDhO7Z_b-3zo/s320/Image4.jpg" width="251" /></a></div><span style="font-size: small;"> </span><br />
<span style="font-size: small;">Varasin tänään toisenkin lennon. Delhistä Goalle. Alunperin oli tarkoituksenani ottaa juna, jonka otin viime vuonnakin. Mutta ihan oman mielenterveyteni kannalta, ei tällä kertaa kiinnosta istua yksin kaikkien kalapuikkoviiksiäijien keskipisteenä, kytättävänä kolmeakymmentäkuutta tuntia, joten flygari kuulosti iisimmältä, vaikka hinta onkin huomattavasti korkeampi.</span>Harrihttp://www.blogger.com/profile/10115930858337453571noreply@blogger.com3