Muuttopaiva

Otin eilen veneen paratiisista kaupunkiin, ja ihastelin matkalla todella parayttavaa auringonlaskua koko matkan. Nain naamani peilista ensimmaista kertaa pyoreasti noin kuukauteen, veti polvet vetelaksi.

 26 paivaa vierahti silmanrapayksessa Gokarnan paratiisissa ja nyt olen siis kaupungissa. Olin menossa illalla eraaseen tietamaani guesthouseen, mutta tama ilmoittikin ettei heilla ole kuin yksi huone vapaana, ja annoinkin taman mahdollisuuden suomalaispariskunnalle, joka matkusti mukanani. Itse lahdin eteenpain ja hetken paasta rillipainen seta kysyi minulta, tarvitsisinko huonetta. Lahdin seuraamaan setaa ja han naytti minulle seuraavan guesthousen. Yksi huone oli vapaana, helvetin iso, mutta se oli pakko ottaa yhdeksi yoksi koska se tuntui olevan silla hetkella kaupungin ainoa. Olin helvetin vasynyt ja halusin vain peseytymaan ja potkolle. Aamulla kirjasin itseni ulos ja nyt olen metsastamassa uutta guesthousea. Nama paivat saa pinnan tiukalle, varsinkin kun tietaa, etta kaikki guesthouset oikeesti saattavat olla taynna.

Pyoreasti kuukausi siis vierahti saarella. Asuin Nava Durga nimisessa guesthousessa aivan taydellisella paikalla. Minulla oli oma parveke ja kun sisalla makasi riippumatossa ja piti ovea auki, nakyma oli riittavan hyva. Nakyi ainoastaan merta, horisontti ja aamuisin delfiineja. Paikkaa pitavat ihmiset olivat ystavallisimpia ihmisia, joita olen ehka koskaan intiassa tavannut. Aidosti ystavallisia.
 Guesthousessa oli kaksi koiranpentua mennessani sinne. Nimesimme ne Liskoksi ja Nossoksi. Olivat juuri pari kuukautisia kun menimme sinne. Koiraihmisena leikin tottakai niiden kanssa ja osallistuin ruokkimisiin sun muihin mieluusti.
Pari viikkoa vierahti, kunnes nosso-koiraa ei enaa nakynyt missaan. Eika ole nakynyt viela tahankaan paivaan mennessa. Uutenavuotena taas havisi Lisko.
 Olimme uudenvuoden aikaan kaupungilla lounastelemassa halvassa paikallisravintolassa. Soimme hyvin, tilasimme chait ja menimme ulos polttamaan tupakkaa, kunnes Minttu huomasi yksinaisen koiranpennun makoilevan kyltin alla. Pelastimme sen isojen koirien kynsista, veimme paratiisiin ja annoimme talle uuden kodin Nava Durga guesthousesta. Nimeksi tuli Kukka. Omistajat olivat mielissaan. Pentu oli kuitenkin sen verran katupiski, etta se kulki rannalla miten tykkasi ja joutuikin yleensa konflikteihin ja tuli tippa linssissa kotiin. Eraana paivana kavikin sitten pahemmin. Piski oli joutunut kunnon myllyn keskelle ja sai useita puremia, seka vasen takajalka oli vaantynyt ihmeelliseksi. Se ulisi ja ulisi, joten paatimme vieda piskin laakariin. Laakari maksoi muutaman kymmenen rupiaa, piski sai rokotuksen ja laakkeet ja eilen meidan lahtiessamme se nukkui tyytyvaisena paratiisin puhtaalla hiekalla.