perjantai 25. maaliskuuta 2011

Malesiasta tere!

 Aamupalalla. Tian, Meikä ja Eero.
 Hauhon hurjat palolaiturilla.
 Ei ressiä.
Ei mummullakaan ressiä.

Ottakaahan tekin toverit rennosti älkääkä ottako elämäänne turhan vakavasti. Muistakaa siis levätä. :)
-H

maanantai 21. maaliskuuta 2011

Viimeinen ilta thaimaassa

20.3.2011. Heraan aamulla jalleen suht tuttuun soundiin, kun bungalowini ylapuolelta kuuluu ryminaa ja olin varma, etta kolmas maailmansota oli todellisesti alkanut. Mutta paskanmarjat. Meidan bungalowin oli piirittanyt hermeettinen lauma kusipaisia apinoita, jotka heittelivat kuulemamme mukaan ihan vain vittuillakseen hedelmia ihmisten niskaan, tai sitten naille peltikatoille, ettei ihmisilla varmastikaan olisi mahdollisuutta nukkumiseen.
Paikka jossa talla hetkella rennosti makoilen riippumatossa, jonkkaan alan mestarien kanssa, kajakoin, uin, sosialisoin eri ihmisten kanssa, nautin ehkapa maailman yhdesta parayttavimmista tropiikkimaisemista on nimeltaan Krabi ja Hat Ton Sai beach. Saavuin tanne vitosen matikalla toimitettujeni laskujen mukaan viime tiistaina Eeron kanssa.
Muutamassa paikassa on tullut kaytya kuitenkin ennen tatakin ja mestat ovat olleet silmia ja mieltani miellyttavia.

Hyppasin siis muutama viikko takaperin Khao Lakista randomiin bussiin ja sisalle paastyani huomasin dosan olevan tupaten taynna ihmisia, eika yhtakaan istumapaikkaa ollut talle lokinpaskalankkarille. No, minapa en tasta ollut moksiskaan vaan loin perseeni tuota pikaa bussin kaytavan lattialle ja loin luurit korville. Bussilippu aija tuli tovin jalkeen luokseni ja kysyin mihin olin matkalla. Vastasin, etta en ole varma, mihin sina olet matkalla? Ei han tuntunut ymmartavan molaytystani, mutta kertoi bussin menevan Bangkokiin. Paatin kuitenkin kolmen ja puolen tunnin jalkeen hypata pois bussista ja olin Ranongissa. Dosasta hypattyani olin taas siis aivan uudessa paikassa, josta en ensi nakemykseni mukaan en tajunnut paskan vertaa. No, ei kai auttanut kun lahtea kokeilemaan. Otin overipainavan rinkkani selkaan, toisen reppuni vatsalle ja mandoliinin kainaloon, nostin peukun pystyyn ja menin tien varteen. Meni ehka pari minuuttia, kunnes eteeni pysahtyi jonkin sortin hiluxi ja kysyi minne olisin menossa. -Ei hajuakaan, vastasin ja hyppasin kyytiin. Lavalle paastyani kuitenkin pyysin kuskia heittamaan minut johonkin halpaan paikkaan, jossa voisin viettaa yhden yon. Majoituin Seacrab nimiseen guesthouseen aivan satamaan, mestaan jossa kala haisi suht reippaasti. Kello oli jo sen verran paastyani perille, etta oli aika vaan tipahtaa ja odottaa hyvilla mielin seuraavaa aamua.
Heraan seuraavana aamuna viiden jalkeen, kun villin lannen edustaja hauholta, hyva ystavani Tapolan Erski soittaa puhelimeeni ja ilmoittaa olevan guesthouseni porteilla. Saatoin ehka laittaa bokserit jalkaani ja olin noin muutamassa sekunnissa morjestamassa tuota Hauhon hurjaa. Oli siisti nahda pitkan ajan jalkeen ja menimmekin kuluttamaan parit tunnit viela meikalaisen huoneeseen, odottamaan etta satamasta lahtisi pitkahanta vene kuljettamaan meita kohti burman rajaa, pienelle rauhalliselle saarelle nimelta Koh Chang. Satamaan mentyani oli siella myos toinen edustaja vanhasen valtakunnasta, Eeron mukana tullut Leeni. Otimme kolmistaan botskin Ranongista ja lไhdimme putputtamaan kohti saarta.
Noin puolentoista tunnin tropiikin ihastelujen jalkeen hyppasimme veneesta pois erittain passelin nakoiselle hiekkarannalle, jossa meita naytti olevan vastassa jokseenkin helvetin hyvantuulinen reppureissaaja. Han otti reppumme veneesta vastaan ja toivotti iloisesti tervetulleeksi. Esittelimme samantein itsemme ja han ilmoitti olevansa Scott, Californiasta. Han suositteli meille heti lahimpa bungalowikylaa ja sytyimme samantien ensimmaiseen bungalowiin joka eteemme sattui. Jaoimme sen kolmistaan Eeron ja Leenin kanssa. Ensimmaisena tietenkin otimme rinkat pois selasta ja aloimme virittamaan riippumattoja terassille. Minahan en tropiikissa missaan hienostelu sangyissa miellellani nuku.
Vietimme ensimmaista iltaamme terassilla ja otimme sellaista ranskalaistyylista seitinohutta iltapaivahumalaa. Muutama tovi kului ja paatimme lahtea pistaytymaan paikallisessa thai baarissa. Kului toinen tovi ja huomasin jostain kumman syysta olevani tukevassa pershumalassa, oli nousuvesi, sakkipimeaa eika minulla ollut taskulamppua joten baarinomistaja kielsi minua lahtemasta edes yrittamaan takaisin kotiini, joten herasin aamulla baarin takaa sijaitsevasta pikkumajasta. Mikas siina.
Kului pari paivaa ja paatimme ottaa pienen trekin viidakkoon Eeron, Scottin ja Henkan kanssa. Ei muutakun machetet kateen ja viidakkoon brassaileen! Kello oli siina seitseman aamulla kun paasimme polun alkuun joka eteni elavaan viidakkoon. Kavelimme muutaman tunnin eteenpain hakaten machetella kaikki edessamme elavat saastaiset elukat ja heimolaiset, jonka jalkeen paatimme pysahtya hetkeksi ja kaivaa Eeron tuomia tuliaisia esille. Hernekeittoa. Keitimme keitot tulen paalla ja ensimmaisella suullisella tunsin suussani olevan yhdet ehkapa isoimmista juhlista mita koskaan tullaan jarjestamaan. Perinteista suomiruokaa ensimmaista kertaa pitkaan aikaan kelpasi mainiosti.
Yritimme viela menna syvemmalle ja syvemmalle, mutta jossain vaiheessa minulle koulussa opetetut taidot loppuivat, emmeka selviytyneet enaa pidemmalle, joten paatimme kaantya takaisin. Jalat olivat melkosen paskana, silla eihan meikalaisella mitaan trekkikenkia ollut, vaan ihan perus lotkoconverset, mutta se oli minun valintani. En siis valita :)
Paasimme vesiputoukselle, jossa Scott oli aikeissa laskeutua liaania pitkin noin viisi metria alemmas. Hanella oli machete poikittain repussaan kiinni ja han alkoi kivuta pikkuhiljaa liaanin avulla alaspain. Eero sanoi hanelle, etta anna nyt jumalauta se machete meikalaiselle ennen kun kay kalpaten. Eipa han antanut ja jatkoi matkaansa kunnes liaani alkoi pettaa ja lopulta se katkesi. Sydameni pysahtyi noin kolmeksi sekunniksi kun nain hanen tippuvan alaspain erittain kuumottavan nakoisesti. Muutaman metrin vapaapudotuksen jalkeen han tippui suoraan selalleen puroon kivikasan paalle ja olin siina vaiheessa varma, etta me joudutaan kantamaan tama noin sata kiloa painava californialaistoverimme pois sysisynkkia viidakkopolkuja takaisin jollekin lahimmalle itamaan viisaalle tietajalle. Han tippui yksinkertaisesti siis niin pahannakoisesti, etta olin varma etta han delaisi. Scotilla oli kuitenkin reppu selassaam, joka todennakoisesti pelasti hanen henkensa silla han onnistui jotenkin ilmassa kaantamaan itsensa asentoon ja han tippui suoraan repun paalle, joka pehmensi iskua. Tomahdys oli edelleen kuitenkin niin pahan nakoinen, etta juoksimme noin kahdessa sadasosasekunnissa alas katsomaan oliko hไnellไ kaikki ok. Ainoa asia mitไ hไnelle kไvi oli pikkuruinen naarmu hไnen oikean kไtensไ peukalossa. Hไn rupesi nauramaan, mutta meikไlไinen oli hไnen puolestaan helvetinmoisessa shokissa. Mitไไn ei kuitenkaan kไynyt, karma pelasti.
Trekin jไlkeen menimme istumaan erไไn paikallisen poliisin kotitilalle. Vaikka kyseessไ olikin poliisi, pystyi hไnen kanssaan kommunikoimaan samanlailla kuin ihmisten ja kaiken lisไksi hไn oli erittไin ystไvไllinen. Hไn oli rakentanut tilansa puista, jotka oli haettu viidakosta, lไhinnไ bambusta. Juttelimme tovit viisaita ja opetimme Scottin kanssa hไnelle enemmไn englantia. Hไn halusi tarjota meille kaksi buckettia (ไmpไri jossa on kokista,energiajuomaa, viskiไ ja helvetisti jไitไ). Mikไs siinไ, jaoimme bucketit ja puhuimme tovin paskaa. Miehellไ oli hieno tapa elไไ, hไn asui saarella tไllไ pienellไ tilallaan, eikไ hไn tarvinnut muuta. Hไn inhosi rahaa, eikไ ollut millไไn lailla kiinnostunut siitไ, sillไ hไnellไ oli kaikki mitไ hไn tarvitsi. Oma paikka jossa on hyvไ olla, sekไ lไjไ aitoja ystไviไ. Ei rahan my๖tไ tulevaa stressiไ ja ahneutta, vaan ไijไ eli juuri niinkuin ihmisen tulisi elไไ, vaikka hไn poliisi ammatiltaan olikin.
Viikko vierไhti Koh Changilla ja aika tuolla sไhk๖tt๖mไllไ saarella kului rattoisasti. Minua pyydettiin ensi kesไksi Californiaan opettamaan mukuloille suomea ja sain monia muitakin kutsuja. Jไlleen siis lisไไ mahdollisuuksia, hmm.
Istuin viimeistไ aamupala-ateriaani Scottin, Lindseyn, Eeron ja erไไn vanhemman saksalaispariskunnan kanssa rupatellen kaikennไk๖isiไ juttuja, mutta pไไasiassa puhuimme siitไ, kuinka cooleja vanhat kunnon merirosvot ovat. Hetken fiilistelyn jไlkeen otimme Eeron kanssa rinkat selkไไn ja hyppไsimme pitkไhไntไveneeseen, joka vei meidไt seuraavalle saarelle, Koh Phayamille, jossa meitไ odotti valkoinen hiekka, tไydellisen kirkas vesi ja surffattavat aallot.
Surffasimme muutamat kerrat ja taas sain pไrไyttไvไn semisydไnkohtauksen, sillไ olin taas l๖ytไnyt uuden lajin josta diggasin ja joka oli meikไlไiselle mahdollista, sillไ olen reikไpไไ. Yksi raskaimmista lajeista, jota olen ikinไ kokeillut, mutta samalla yksi hienoimmista.
Olimme kolme y๖tไ Bamboo Resort -nimisessไ bungalowimestassa, jonka jไlkeen l๖ysimme helvetisi enemmไn meitไ muistuttavan paikan. Hiljainen ranta, tไydellisen kirkas vesi, halvemmat hinnat ja olimme taas kauempana noista blondatuista samsonite ihmisistไ. Olo oli helpottunut.                                                                                                                         Majoituimme halpaan bungalowiin ja menimme kellumaan tuohon jokseenkin euforisen olon tuomaan linnunmaitoon, andamaninmereen ja kelluimme siellไ aivan turvat tukossa noin 40 minuuttia. Oli lไmmintไ.
Kไvimme aivan meidไn vieressไ sijaitsevassa salaisessa merirosvobaarissa useasti pelaamassa paikallisten pappojen kanssa bilistไ ja he olivat meistไ aivan fiiliksissไ. Paikka oli rakennettu vanhoista, pienistไ laudanpalasista ja siinไ todellakin oli tunnelmaa ja oikean elไmไn fiilistไ. Freedom.
Oli viimeisiไ iltoja, kun pไไtimme Eeron kanssa taas ottaa pienet gentlemanni tyyliset viskiseimaukset, jos toisetkin. Istuimme iltaa 50-60 vuotiaan hollantilaispariskunnan kanssa puhuen erilaisista mestoista maailmassa ja olimme heidไn kanssaan kaikista asioista aivan samaa mieltไ. ฤijไ oli kokenut travelleri ja pariskunta oli onnellinen minun ja Eeron elไmไntyylistไ ja siitไ, kuinka tykkไไmme mennไ vapaina lintuina sinne mihin kiinnostaa ja muutenkin tulimme erittไin hyvin toimeen.
Lไhdimme istujaisten jไlkeen yhteen rantakuppilaan, jossa meille tarjottiin yllไri yllไri, bucketteja. L๖ysin baarista hyvไsoundiset bongorummut ja rupesin tuon piriteknon pไไlle hakkaamaan bongoja niin lujaa kun pystyin. Jengiไ tuli kuvaamaan ja tanssimaan ympไrille ja saimme hyvไt meiningit pystyyn pariksi minuutiksi.
Kului taas muutama tovi ja tajusimme Eeron kanssa jไlleen olevamme melkoisen p๖hnไssไ. Tajusimme my๖s sen, ettไ emme oikeasti jaksa lไhteไ kไvelemไไn takaisin bungalowillemme, bucketteja juoneet, ymmไrrไtte varmasti. Kului parisen minuuttia kun pulleahko keitti๖n ja baarin emไntไ tuli luoksemme patjat ja viltit kourassaan. Olin hetken ymmไllไni, mutta samaan aikaan tajusin kuitenkin koko ajan, ettไ hไnkไไn ei aio pไไstไไ meitไ kไvelemไไn kotiin vaan pyytไไ jไไmไไn y๖ksi hไnen baariinsa. Mikไpไ siinไ, nukuimme baarin pienellไ terassikorokkeella muutaman tunnin ja lไhdimme aamuauringossa m๖killemme jatkamaan unia. Ajatelkaapa ihmiset, kuinka ystไvไllistไ. Mitenkไs siellไ kotosuomessa? Kuvitelkaapa itsellenne tไllไinen tilanne, tai muistelkaa jotain baari iltaanne. Olette tukevassa laskuhumalassa, enemmไn kuin valmis menemไไn nukkumaan ja pไไtไtkin syvไllไ kไnnimielellไsi ruveta nuokkumaan baarin p๖ytไไ vasten. Baarimikko pyytไไ yleensไ ensimmไisellไ kerralla, tai pitไisi pyytไไ ystไvไllisesti lไhtemไไn huits helvettiin, tahi kotiinsa. Noh, ensimmไinen kertahan ei tietenkไไn niin vไsyneelle ihmisparalle ikinไ mene perille, joten toisella kerralla tulee sieltไ se menneniltไ haiseva, kalju, kulmalไvistyksen omaava tribaalitatskainen murokainalo helvetin polleana ja vetไisee henkil๖n johonkin poliisiotteeseen ja heittไไ kadulle tai vaihtoehtoisesti siihen maijaan. Miksi? Tไไllไ sitไ vaan tulee huomattua, ettไ voi jumalauta me tไmไn pไivไn suomalaiset olemme sokeita ja vammaisia ihmisiไ. :D
Vietimme Koh Phayamilla toisen viikon, jonka jไlkeen otimme paattikyydin takaisin Ranongiin. Venasimme bussiasemalla noin 3 tuntia bussia ja pไไtimme lไhteไ seuraavaan vไlietappiin, takaisin Khao Lakiin pariksi y๖ksi. S๖imme hyvin, puhuimme paskua pari pไivไไ jonka jไlkeen otimme Eeron kanssa bussin Ko Kloihin, josta hyppไsimme heti seuraavaan d๖sไไn, joka johdatti meidไt Krabi Towniin. L๖ysimme halvan mestan viettไไ yksi y๖, s๖imme ja menimme suht ajoissa nukkuun.
Aamulla herไtyskelloni piipitys katkaisee uneni yhdeksไltไ aamulla. Kไvไisen pesulla, pakkaan kamat ja lไhdemme eeron kanssa satamaan etsimไไn venettไ jonnekin, pois kaupungista.
Hyppไsimme veneeseen ja katselimme uskomattoman nไk๖isiไ krabin vuoria ja pidimme turpamme kiinni. Kunhan fiilisteltiin. Ajoimme muutaman poukaman ohitse kunnes vene jไtti meidไt rannalle. Katselin viitisen minuuttia ympไrilleni ja kelasin ettไ mihin helvettiin mไ olen oikein tullut. Mun ympไrillไ py๖rii taas jotain blondattuja tosi cooleja brassailupoitsuja, botoxilla koristeltuja jenkki-isoไitejไ, pissiksiไ kไnnyk๖iden kanssa rannalla (mitไ helvettiไ?),isoja huvijahteja joita ajaa baby-oilin avulla rusketuksen hankkinut vanha paskamaha, jolla on se 16 baaritytt๖ kainalossa. Elin kuitenkin toivossa, ettไ paikasta saattaisi l๖ytyไ joku paikka, joka ei olisi vielไ tไysin pilalla.
Krabi townista samalla veneellไ mukanamme matkasi tanskasta kotoisin oleva Miki. Hไnellไ oli siisti kuteet, kauluspaidat sun muut ja hไn oli aluksi melko hiljainen. Kuitenkin perille pไไstyไmme etsimme samantyylistไ paikkaa, jossa ei juuri nไitไ pakettimatkailijoita nไkyisi. Otimme turistirannalta helvetinkyytiไ botskin ja hไn vei meidไt Hat Ton Sai -nimiselle rannalle.
No niin! Nyt pไไstiin asiaan. Rantaa ympไr๖i yli 60 metriset vuoret ja ympไrillไni on helvetin nไttiไ viidakkoa tไynnไ apinoita ja kaikkea muutakin elไmไไ. Mitไ nไitไ nyt on. Yksi kauneimmista paikoista ikinไ ja paikka oli muutenkin enemmไn reppureissaajien vallassa, joten parempi nไin. L๖ysimme heti suht halvan bungalowin jonka maksoimme kahdeksi seuraavaksi y๖ksi.
Ei muuta kun paita satasta pois pไไltไ ja olo kotoisaksi. Kไvimme h๖rไsemไssไ pullot vettไ baarissa ja vettไ imaillessani huomasin kulmassa olevan paljon jongl๖๖rialottelijoita. Nostin perseeni penkistไ kuin olisin istunut kuuman hiilloksen pไไllไ ja juoksin morjestamaan nไitไ tulevia sirkuspellejไ. Kysyin samantien, ettไ saisinko koittaa vไhไn heitellไ ja rupesin jonkkailemaan. Tyypit olivat innoissaan koska tuo jonkkaaminen sujuu meikไlไiseltไ suht hyvin ja samalla erไs vanha guru koputti olkapไไtไni. Hไn oli sveitsilไinen pikkasen rapiat viisikymppinen sirkustaiteilija. Hไn syttyi taidoistani ja saimme hyvไt keskustelut monista muistakin asioista. ฤijไ hallitsee tulta paremmin kun Liu Kang ja on muutenkin siistin olonen tyyppi. Hไn opettaa tulijuttuja ympไri maailmaa ja huomenna on meikไlไisen vuoro mennไ tไmไn gurun oppeihin!
Kaksi pไivไไ aikaa olla thaimaassa, jonka jไlkeen meikไlไistไ kutsuu Malesia, josta pikkuhiljaa nไillไ puheilla tuonne Indonesian sumatran saarille Lake Toballe makoilemaan siihen aitoon linnunmaitoon ja hyppimไไn niitไ omeletteja sieltไ kallionreunuksilta.
Siis, eteenpไin ja lisไไ leimoja passiin!
H

P.s. Rahani eivat riittaneet korjaamaan kaikki suomen 'a' ja 'o' kirjaimia, koska thaimaassa on mahdottoman kalliit nettikahvilat, joten koittakaa saada selvaa, korjaan kuitenkin asian myohemmin!