Pari viikkoa vierähti Arambolissa nopeasti, liian nopeasti. Tunnelma oli lähes täydellisen rauhallinen. Diggasin siitä todella. Eilen illalla saavuin Vagatoriin, edelleen kuitenkin Goalla.
Asuin Arambolissa parisen viikkoa
Laxmi -nimisessä guesthousessa, joka maksoi 400rupiaa yötä kohden. Minulle siitä jäi maksettavaksi 200rupiaa, koska siinä oli kanssani asumassa eräs neitokainen. Huoneet olivat suht siistejä ja saimme olla suht rauhassa ötököiltäkin. Rantaan oli matkaa n. 200 metriä, joten tuli siinä se aamujumppakin samalla tehtyä.
Näkymä pikku terassiltamme
Aika kului tosiaan siis liian nopeasti, mutta paikka kerkesi silti tulemaan erittäin tutuksi ja viime vuonna Arambolissa oleminen auttoi myös asiaan. Kävimme pulahtamassa pikkuruisessa makeassa vedessä, viidakkoretkellä ja pyörimme pitkin kyliä. Joka päivä söimme yleensä ateriamme Laughing Buddha -nimisessä kantaravintolassamme.
Paikkaa piti Englannista kotoisin oleva herrasmies, joka oli palkannut töihin 2-3 Nepalilaista kokkia ja 3 tarjoilijaa. Brittimies teki töitä 6 kuukautta vuodessa ja piti 6 kuukautta lomaa. Sanoi homman olevan 'Ihan ok'.
Frankie, Eazy-E and I. Welcome to the jungle, we got fun and games.
Laughing Buddha. I recommend.
Luovutimme eilen guesthousen haikeissa tunnelmissa ja lähdin saattamaan tovereitani kohti Dabolimin lentokenttää. Matka sinne kului maisemia fiilistellen, kuski kuin ajoi pidemmän kaavan kautta mitä ihmeellisimmät reitit valiten, mutta hyvä näin, saipahan komeemmat näkymät kun kuski veti nelonen silmässä jyrkintä ylämäkeä putputtaen.
Kentälle päästyämme alkoi välitön kadonneen mp3soittimen metsästys. Kysyin paikalliselta porsaalta, mistä voisin kyseistä soitinta lähteä kyselemään ja hän ohjasi minut oikeaan paikkaan. Taas sama rumba, kyllä kyrsi. Menin paikallisten joukkoon jonon jatkeeksi, eikä kukaan minua jonossa huomannut, vaan kaikki tapasivat jälleen etuilla minua huonoa omatuntoa kokematta. Jaksoin touhua noin minuutin, kunnes revin ohikulkevat viiksivallut takaisin meikäläisen taakse ja ilmoitin heille, että sori vaan, mutta olin tässä ennen sinua.
Tovi meni, kunnes pääsin kertomaan asiasta ja he soittivat johonkin varastolle, josta soittimeni saattaisi löytyä. Noh, eipä ollut siellä. Hetken päästä paikalle saapui ilmeisesti iso-kiho, paikan suuri pääpamputusjohtaja, isomahainen Baba-Ji, joka olikin erittäin ystävällinen herrasmies. Hän tuli ulos kopista ja kysyi mikä on hätänä. Kerroin asian ja hän yritti soittaa muutamaan numeroon, mutta kukaan ei vastannut. Yllätys, yllätys. Hän kirjoitti lentolippuuni Mumbain kentän numeron, johon käski minun vielä soittaa. Olin taas niin mitta täynnä, etten jaksanut enää vaivautua. Jospa sitä tänään tai huomenna saisi itsensä kerättyä. Pitäisi varmaan kertoa, että olen KGB:stä ja heittää muutama kirosana venäjäksi aina väliin, niin homma saattaisi toimia.
Lähdin saattamaan ystäviäni kentälle sisään ja tunnelma muuttui haikeaakin haikeammaksi. En olisi halunnut, että he olisivat vielä lähteneet. Poltimme armottomasti tupakkaa, sillä heillä ei olisi ollut siihen mahdollisuutta varmaan seuraavaan 12 tuntiin. Toivotin joulut ja uudet vuodet, hyvät matkat ja kääntyessäni takaisin kohti lentokentän uloskäyntiä, kyynelkanavani aukesivat ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Oli kuitenkin mentävä eteenpäin ja otin ulkoa kyydin kohti Vagatoria.
Matka kesti noin tunnin ja kyyti maksoi kymmenisen euroa. Ajatukset menivät siellä sun täällä, olinhan taas yksin reissun päällä. Tiesin kuitenkin mihin olin menossa, joten hätää ei ollut.
Pääsin perille ja saavuin Sunita -nimiseen guesthouseen, jossa olin myös viime vuonna. Paikkaa pitää neljä veljestä ja kaikki muistivat minut ja ihmettelivät, kuinka olen tänä vuonna yksin matkustamassa. Jauhoimme hetken aikaa paskaa, kunnes sain huoneen.
Taas lähti rinkka pois selästä ja tunsin hieman painetta vatsanpohjassani ja menin rättiväsyneenä näppärästi 'kakkoselle'. Sain homman hoidettua jonka jälkeen tutkin kaapelini laadun ja huomasin että mitä helvettiä, pöntössä oli valtava, värikäs sammakko. Tuommoinenko minun sisästäni tuli? Säikähdin ihan helvetisti ja kaadoin sammiollisen vettä kyseisen kaverin päälle ja sammakko lähtikin kohti uusia seikkailuja, Intian putkistoihin. Tämän jälkeen olin ottamassa makuuasentoa sängylleni, mutta huomasinkin että siinä on mokoma toinen rupisammakko, johon en viitsinyt koskea. Lähdin sanomaan isännille, että tulisivatko he nappasemaan sen pois. Kokki tuli tuossa tuokiossa mukaani ja liittyi minun pitämään 'Fuck the animals' -kerhoon ja pamautti luudalla mokoman tajuttomaksi ja heitti ties minne. En halua edes tietää.
Istahdin terassilleni tupakalle, kunnes kuulin selvästi puhuttua suomenkieltä. Naapurissani asusteli kaksi suomalaistyttöä ja kysyinkin, että mistä päin he ovat. '-Hämeenlinnasta' , he sanoivat. Mitähän helvettiä, niinhän olen minäkin ja menin lähemmäksi katsomaan, näyttivätkö naamat tutuilta. En ollut ikinä nähnytkään moisia, mutta meillä oli muutama yhteinen tuttava. Istahdin heidän kanssaan tupakille ja jauhoimme noin puoli tuntia suomalaista kakkaa, kunnes meikäläisen oli pakko mennä unten maille.
Aamulla heräsin noin klo 7.00 paikallista aikaa ja lähdin samantien rannalle etsimään rauhaisaa paikkaa jonkkaamista varten. Ei mitään toivoa, täynnä paikallisia koru, ja -rättimyyjiä ja kaikki lähtivät seuraamaan minua. Rannat ovat kallioisia, eivät läheskään niin hyviä kuin Arambolissa ja on tämä muutenkin täynnä venäläisiä. Ei minulla mitään venäläisiä vastaan ole, mutta täällä ne vaan ovat suoraan sanottuna helvetin ärsyttäviä paskamahoja. Käyttäytyvät kuin kotimaassaan, joka ei minun mielestäni välttämättä sovi taas Intiaan. Päihteitä ja väkivaltaa.
Olen tässä kuitenkin luultavasti ainakin perjantaihin asti odottamassa erästä ystävääni, jonka olisi tarkoitus saapua torstaina, riippuen Finnairin lakkoneuvotteluista. Tämän jälkeen lähden luultavasti vielä käymään Arambolissa, jonka jälkeen minua kutsuu Gokarnan Shanti paratiisi.
Sab Kuch Milega.
-Sinä joka tiedät, olet ajatuksissa.
-H
