keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Kuala Lumpur > Cherating > Kuala Lumpur

Aika on kulunut helvetin nopeasti ja rahat siinä samalla suht samaa tahtia.

Lähdin viime viikolla extemporebussilla kohti itärannikkoa Mowglin, Lukasin ja Sabinan kanssa. Matka kesti kolme tuntia ja se oli tähän asti helpoin dösämatka koko reissuni aikana. Ei tarvinnut kuin nukahtaa ja herätä. Heräsin siihen kun konnari tuli törkkimään meitä hereille ja huusi 'CHERATING, CHERATING, CHERATING!!'. Ymmärsin sen verran, että on aika ottaa reppu selkään ja hypätä pois bussista.
Astuessamme ulos huomasimme olevan keskellä valtatietä, mutta noin puolen tunnin päästä löysimme tien joka johti rantaan. Löysimme majapaikan suht nopiasti ja majoituimmekin Mata Hari -nimiseen guesthouseen, pariin bungalowiin.

Meidän onneksemme tämän viikon aikana oli kaksi aurinkoista päivää, joten suurin osa ajastamme meni terassilla istuessa ja herttaa lyödessä.
Näinä aurinkoisina päivinä kuitenkin istuskelimme rannalla, söimme, istuskelimme rannalla, söimme ja istuskelimme rannalla jauhaen sitä jo teillekin tuttua hyvät ystävät, paskaa.

Viikon jälkeen oli aika palata takaisin jo tuttuun Le Village -guesthouseen, joka tuntuu meikäläiselle jo lähes kodilta. Oli vaan outo palata takaisin, kun koko 'perhe' oli lähtenyt 'kotoota'. Aivan hiljaista ja uusia ihmisiä koko paikka täynnä. Tunsin kuitenkin oloni jälleen kotoisaksi ja läsähdin sohvalle.
Oloni oli helvetin levoton, niinkuin myös Mowglilla, Lukasilla ja Sabinalla, joten päätimme ottaa pienet jamisessiot.

Oloni on edelleen hieman levoton ja minusta tuntuu, että on aika vaihtaa pikkuhiljaa jälleen maisemaa. Nappasin tovi sitten halvan lennon Pariisiin ja se lähtee huomenna, torstaiaamuna klo 9.00. Tuntuu todella oudolta taas jättää tämä kolmas maailma selän taakse ja lähteä eteenpäin. 

Kuala Lumpur tuntui minulle sopivalta kaupungilta ja ehkäpä löydän täältä joskus tulevaisuudessa hetkeksi aikaa työpaikan, jotta saisin asua täällä. Mutta mutkiakin on ollut matkassa..
Olimme parisen viikkoa sitten 'Reggae' -baarissa istumassa iltaa, kunnes kuulin että eräs paskamahainen piripää gangsteri halusi hakata melkein koko laumamme. Lähdimme selvittämään tilannetta, kunnes tämä kusipäinen reikäleuka tönäisi suht lujaa häntä noin kaksi kertaa herrasmiestä, joka sattumoisin oli toverini. Tämän jälkeen ihmiset tulivat sanomaan meille, että lähtekää nyt jumalauta kävelemään kun vielä voitte. Tämä gangsterilauma kuulemamme mukaan haastaa tässä 'Reggae' -baarissa kaikille turisteille ja tappelun saatuaan pieksevät näiltä pesäpallomailalla tajun kankaalle ja nämä reppanat saavat herätä sairaalasta, jos saavat.
Johan oli taas siis reggaeta. Joten haistakoon vittu koko reggaebaari, ja varsinkin tämän räkälän portsarit ja muut turvamiehet. Hieno tapa työskennellä.

Mutta nyt viettämään viimeistä iltaa Kuala Lumpurissa halvan ja ilmaisen rommin kera!

 Meikäläinen, Eero ja Mowgli. Tupakkitauko @ Little India, Kuala Lumpur
 Elämää alakerran olohuoneessa. Vas. Jack, Eero, Mowgli ja Locky.
 Le Villagen Lemmy Kilmister. Äijällä oli enemmän kun elämäntarina kerrottavana, kuten kuvasta näkyy.
 Hindutemppeli chinatownissa.
 Aamupalaa nauttiessa, Eero, Lukas ja Terhi.
 Kämppä Cheratingissa. Mowgli jonkkailee, Lukas jammailee ja Sabina lukee kirjaa.
 Lounas reggaebaarissa, Cherating
Ruuhkatukka höpöttää.


Kiitän tässä vaiheessa kaikkia ihmisiä, jotka olivat osana aasian matkaani. Itse tiedätte, keitä olette. Iso sydän teille. <3  Kyllä avarsi taas perkeleesti, kun lähti yksin matkaan! Nyt odottamaan pariisia!

-H

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Salam dari Kuala Lumpur !

Hyppäsin Thaimaan Krabilta pikkuruiseen pakettiautoon pyöreästi pari viikkoa sitten. Matka kesti pyöreät 12 tuntia ja se sujui helposti. Sen kun vain sulki silmät, pisti napit korville ja antoi tuon nesteitä polviin tuovan pikku häkkyrän viedä minua eteenpäin.


Vietin ensiksi Penangissa pyöreän viikon. Pieni saari Malesian pohjoisosassa. Thaimaan jälkeen ihmiset tuntuivat olevan vielä ystävällisempiä ja olin aika helvetin ihmeissäni. Miten se voi olla edes mahdollista? Edelleen Intian jälkeen takaraivossani oli kuitenkin pienimuotoinen paranoia, ja luulin että nämäkin ihmiset ovat vain rahan perässä ollakseen ystävällisiä, mutta paskanmarjat.
Tutustuimme ympäristöön, tapasimme uusia ihmisiä ja yritimme kerätä kokemuksia, mutta kuitenkin noin viikon jälkeen oli aika jatkaa eteenpäin, Kuala Lumpuriin.


Saavuin Kuala Lumpuriin kellon ollessa noin seitsemän alkuillasta, rykäsin rinkan selkääni ja lähdin metsästämään mahdollista yöpaikkaa. Löysin erittäin kälyisen guesthousen ja jaoimme sieltä huoneen mukanani olleiden tovereitteni, Henrin ja Eeron kanssa.
Saimme reput pois selästämme ja tajusimme, että huoneessamme on kuumempi kuin ulkopuolella, eli noin nelisenkymmentä astetta, eli aivan helvetin kuuma. Muistimme kuitenkin, että olemme 'rehtejä' suomalaisnuoria ja jäimme huoneeseen valittamatta sen kummempia.
 Fight Back, wherever you are.
 Eero, Lukas ja Terhi aamupalalla omassa pikku keittiössämme.
 Kuala Lumpur
Petronas Towers.

Kului pari päivää kun tajusimme, ettei huoneessa oikeesti vain pysty viihtymään.
Vietimme iltaa Reggae-baarissa, kunnes tapasin erään Etelä-afrikkalaisen valkonaamasurffarin, Harraldin. Hän pyysi meitä lähtemään paikkaan, jossa hän asui silloin ja tottakai lähdimme. Mukanamme tuli iso kasa ihmisiä ja lähdimme istumaan iltaa.
Noin sadan metrin jälkeen saavuimme 'Le Village' -nimiseen kommuunitaloon. Vanha puinen talo jyrkillä portailla sai minut heti tajuamaan, että tulen ehkäpä muuttamaan kyseiseen taloon heti seuraavana päivänä ja niin tapahtuikin. Vietimme illan kuitenkin loppuun. Soitimme kitaraa, djembejä, lauloimme ja otimme ehkäpä pari olutta, who knows?

Seuraavana aamuna pakkasimme reppumme ja sanoimme hyvästit tälle vihreälle, hieman ehkä saunaa muistuttavalle huoneellemme ja lähdimme muuttohommiin. Ihmiset muistivat meidät edelliseltä illalta ja olo tuntui paremmalta, kuin tervetulleelta. Ihmiset tulivat heti avoimena kyselemään nimiämme ja mistä olimme kotoisin ja niinkuin yleensä ystävälliset ihmiset tulevat.
Istahdimme kattoterassillemme ja rupesimme tutustumaan toisiimme. Ihmisiä oli reippahasti ja sieltähän löytyi yksi suomalainenkin, joka sattumoisin ei puhunut juuri sanaakaan suomea. Mowgli, ruotsista.
Noin vartin juttutuokion jälkeen tajusin, että meillähän on helvetisti yhteistä ja tänä päivänä olemme melkosen hyviä tovereita.
Vikinglandista, skandinaviasta oli toki muitakin. Jack, Norjasta. Semmoinen hauska luipero vekkuli, josta ei voi olla pitämättä. Hänen kanssaan oli helppo tutustua, koska tiesin aika melkoisesti norjalaisesta musiikista ja rupesimmekin tuossa tuokiossa laulamaan Mellom Bakkar Og Berg laulua.
Sitten tämä Harrald, joka auttoi meitä löytämään tämän kommuunin. Aivan loistava tyyppi. Hänen kanssaan jaettavana oli surffaus, skeittaus ja elämän mukana tulleet 'vaikeudet'. Saimme hänen kanssaan melkoisia keskusteluja aikaiseksi, ja hän ymmärsi meikäläistä. Jos näin voisi sanoa, niin tunsin olevani 'kotona'.

Nyt on kulunut noin viikko ja meistä on muodostunut lähes täydellinen perhe. En olisi ikinä voinut kuvitellakkaan löytäneeni tällaista atmosfääriä, missä jokainen vastaantulija on varmasti ystäväsi, eikä kenestä tarvitse kuvitella mitään taka-ajatuksia ja voi olla varma ettei kukaan kuvittele sinusta mitään samanlaista. Ihmiset ovat avoimia, eikä kukaan katso kieroon jos sinulla sattuu olemaan käsivarret täynnä tatuointeja, tai naamassasi muutama lävistys, vaan päinvastoin. En ole tuntenut lähellekkään samanlaista tunnetta suomessa, ei pahalla. Tämä vain tuntuu enemmän meikäläiseltä.
Lisäksi olen ehkä oppinut hyväksymään sen, että saatan olla helvetin lahjakas ihimen. Varsinkin musiikissa. Tapasin Robin, joka oli kotoisin Australiasta ja rupesin soittamaan kitaraa hänelle. Noin viiden minuutin jamittelujeni jälkeen, hän lähti hakemaan kaksi kerrosta alempaa nauhuriaan ja rupesi äänittämään riffejäni nauhalle. Hän otti yhteystietoni ja elätteli toivoa, että tulisimme perustamaan mahdollisesti yhdessä bändin tulevaisuudessa.
Päivä pari tämän jälkeen ihmiset alkoivat tuomaan minulle entuudestaan lähes tuntemattomia soittimia naaman eteen. Katsoin jokaista soitinta noin 15 minuuttia ja tämän jälkeen händläsin homman! Tämä tuntui vielä paremmalta sen jälkeen, kun ihmiset tulivat sanomaan minulle, 'Oletko sä jumalauta jostain ulkoavaruudesta, kun osaat soittaa kaikkea?'. Silloin tajusin, että musiikki saattaapi olla se juttu mikä on meikäläistä varten. Sai siitä sitten rahaa, tai ei. Väliäkö sillä.
'Rikkaana ihminen ahnenee, rahattomana ihminen vahvenee.'

 Nyt on tiistai 5.4 ja olen lähdössä huomenna Malesian itärannikolle, Cheratingiin. Tiedän paikasta sen verran, että saan kuulemani mukaan olla rauhassa samsonitelaukkuja kärrääviltä turisteilta, riitaa haastavilta afrikkalaisilta ja venäläisiltä, huoraa kainalossa kantavilta rikkailta paskamahoilta, sekä muilta mahdollisesti mammonan perässä juoksevilta kauluspaitamanneilta. Saa nähdä mitä tuleman pitää. Aion hypätä huomisen jälkeen yöbussiin, joka toivottavasti vie minut haluamaani paikkaan. Mukaani lähtee Mowgli, muut suomalaistoverini lähtevät eri teille, joten päivä päivältä olen unohtamassa, miten siellä kotosuomessa puhutaan. Sitä se matkailu teettää!

-H