Viisi yota Bangaloressa hurahti nopeasti ja nyt olen ollut jo yhden yon Chennaissa. Melkoisen hektista touhua..
Viimeinen paiva Gokarnassa sujui loistavasti. Sain lahetettya viimeiset postipakettini suomeen ongelmitta ja lahdin sanomaan Paradise Beachin perheelle hyvastit, jossa asuin yhden kuukauden. Kerroin heille, etta olen lahdossa Bangaloreen sina iltana ja he huolestuivat kuinka tulisin parjaamaan siella. Sanoivat, etta lehdessa oli juuri lukenut jonkun ihmisen menneen taksiin ja han oli raa'asti vetanyt kahdelta taksissa istuvalta asiakkaalta vesurilla paan poikki. Sydameni hakkasi normaalia kovempaa noin kaksi sekuntia, mutta rauhotuin hyvin nopeasti, silla olin ollut siella ennenkin.
Vietimme suomiporukan kanssa koko paivan rannalla heitellen jonkkaa, uiden ja puhuen jo teillekin varmasti tuttua, oi veljet, paskaa. Kaikki olisivat toivoneet minun jaavan ja se toi minulle hyvaa oloa, mutta aikani Gokarnassa oli tullut tayteen ja halusin lahtea sielta, ennenkuin kuluttaisin paikan pilalle. Gokarna on kuitenkin yksi mukavimmista paikoista Intiassa. Ainakin minun mielesta.
Otin jalat alle ja lahdin viidakon lavitse Belekanin bussipysakille odottamaan bussia Gokarnan kylaan. Istahdin bussiin toiselle penkkiriville ja katselin viimeista kertaa hienoja maisemia ja haistelin kalastajakylan kitkuja. Pari pysakkia sujui rattoisasti, jonka jalkeen bussin sisaan astelee kaksi rouvaa isot saavit paittensa paalla ja he istahtavat minun eteeni kahdelle penkille. En siina vaiheessa tiennyt, enka ollut edes kiinnostunut mita he saattoivat saaveissa kantaa. Kului noin viisi sekunttia, kunnes tajusin heidan kantavan intialaista tuoretta, luomuista luomuinta lehman paskaa. Raotin hieman ikkunaa saadakseni hengittaa myos kalan tuoksua, joten sain siita oikein mukavan miksauksen luonnon omia tuoksuja.
Kavin hakemassa rinkkani guesthouselta ja hypahdin bussiin, joka oli lahdossa Bangaloreen. Sain noin 30 senttia levean sangyn mukavasta bussista ja matka kesti 12 tuntia. Nukuin matkasta ehka noin kolme tuntia.
Paastyani perille Bangaloreen, huomasin etta bussista pomppasi ulos minun lisakseni myos kolme muuta vaaleahkoa eurooppalaista. Saksalainen pariskunta, seka tytto israelista. Kysyin saksalaismiehelta, haluaisiko han lahtea metsastamaan kanssani halpaa guesthousea ja han vastasi myontavasti. Tytot jaivat silla valin vahtimaan meidan rinkkojamme.
Kavimme lapi noin kaksitoista eri hotellia, guesthousea ja lodgea, kunnes loysimme vapaat huoneet. Kalliithan ne olivat, mutta kaupungin ainoat ja tarkoituksenani ei ollut viettaa aikaani siella kuin muutama hassu yo. Jouduin pulittamaan huoneesta 350 rupiaa ja kun olin maksamassa vasenkatisena ensimmaista yota, ei hotellin omistaja suostunut ottamaan rahojani vastaan, silla kaikki pitaa antaa taalla oikealla kadella. Laskimme painavat rinkkamme huoneisiin ja lahdimme metsastamaan mahdollista paikkaa, josta loytaisimme aamiaista.
Kulman takaa loytyikin heti ensimmainen, jossa otimme 80 sentilla masala dosat, chait ja tuoremehut. Tutustuimme samalla toisiimme noin tunnin ajan, ja selvisi etta mehan olimme kaikki maailman parhaimpia ihmisia ja meilla oli samat kiinnostuksen kohteet. Valokuvaus, media-ala ja pakkomielle matkustaa maailmaa ympari koko loppuelama.
Herasin varhain seuraavana aamuna, silla minun oli loydettava automaatti, koska minulla ei ollut rupian rupiaa taskussani. Menin ensimmaiselle ja automaatin ruutu naytti 'Your card is blocked'. Noh, tama on tyypillista intiassa, mutta menin viela noin 20 seuraavaa automaattia lapi ja kaikki kertoivat samaa. Meinasin paskantaa housuihini, silla oli sunnuntai eika edes Western Union ollut avoinna. Ei auttanut, kuin toivoa, etta kaikki jotenkin jarjestyisi. Menin hetkeksi huoneeseeni ja mietiskelin, etta mitahan helvettia mina teen.
Vietin terapeuttisen hetken, otin kamerani mukaan ja lahdin kavelemaan kaupungille, kunnes mukaani heittaytyy noin 60 vuotias herrasmies. Han kertoi olevansa Sri Lankasta, puhui erittain sujuvaa englantia ja kertoi elamastaan. Han tiesi paljon suomesta ja keskustelimme hanen kanssaan noin tunnin eri ammateista, kulttuurieroista, seka kusipaisista ihmisista. Hanella oli samat mielipiteet kuin minulla ja hetken taman jalkeen han kysyi minulta, haluaisinko lahtea hanen kanssaan lounastamaan. Minulla ei edelleenkaan ollut rupian rupiaa, mutta han valttamatta halusi tarjota minulle ruuat. Suostuin, soimme thalit ja joimme chait, jonka jalkeen kattelimme ja lahdimme kavelemaan eri suuntiin, kuin Kaurismaen elokuvissa.
Muutama paiva sujui asioita hoidellen, kunnes koitti viimeinen iltani Bangaloressa. Sovimme hotellin omistajan kanssa, etta voin kirjautua ulos kello 10.00 aamulla, silla minun piti kayda postissa lahettamassa jalleen paketti suomeen. Han kertoi asian olevan ok ja mina menin unten maille.
Olin juuri vaipumassa uneen, kunnes oveani hakataan ja summeriani soitetaan. En ollut kiinnostunut silla hetkella kenestakaan, joten annoin asian olla. Menee noin kymmenen sekuntia kunnes joku huutaa oven raossa. '-I know you're in there, so please open the door and let me in.' Meinasin paskantaa housuuni jalleen, silla minulla ei ollut hajuakaan mita oli tapahtumassa, mutta annoin vaan asian olla.
Hetken paasta han huusi hotellin omistajalle venaja-englanti-hindi kielellaan jotain kannista murinaa, joten tiesin hanen olevan vain yksi niista delirium paissaan olevista idiooteista, joita en ehka talla reissulla halua tavata.
Seuraavana aamuna oveani hakataan ja summeriani soitetaan taas kello kuudelta aamulla. Talla kertaa avaan ja se on hotellin omistaja. Han kertoo, etta kello on kuusi ja minun pitaa kirjautua ulos. Huudahdan, etta mita ihmetta me eilen sovittiin. Han keikutti vain paatansa, niinkuin intialaiset aina tekevat kun yritat kysya tietoa mista tahansa asiasta. Ulkona oli sakkipimeaa ja helvetin kylma aamu.
Olin siina vaiheessa semmoisella 'ihan sama' -fiiliksella ja rupesin pakkaamaan rinkkaani, niin nopeasti kuin vaan mahdollista, silla olin kyllastynyt kusettavaan aijankappanaan.
Menin ulos ja huomasin, etta yksikaan aamiaispaikka ei ollut auki ja ainoa elama mita kaduilla nakyi, oli lajapain makaavia spurguja riisisakkien paalla. Kavelin hieman eteenpain pikkukujille, kunnes loysin ensimmaisen chaipaikan, joka oli avoinna, istahdin ja mietin, etta mita ihmetta mina teen.
Lahdin jalleen kavelemaan eteenpain ja huomasin, etta Travel Agency oli avoinna. Siina vaiheessa spontaani puoli minussa herasi henkiin ja kysyin miehelta, koska seuraava bussi chennaihin lahtisi. Bussi lahti tunnin paasta ja huokaisin helpotuksesta istahtaessani bussin penkille.
Matka Bangaloresta Chennaihin kesti 8 tuntia ja bussi oli ihan samanlainen, kun teilla siella suomessakin.
Perille paastyani kaikki kaupungin halvimmat guesthouset olivat taynna, joten jouduin ottamaan huoneen joka maksaa 450 rupiaa yota kohden. Kuitenkin, kun lahden hotellista ulos niin huomaan, etta jalkoihini tarttuu kuuden slummiperheen joka ikinen jasen pyytamaan rahaa ja ruokaa.
Tarkoituksenani on viettaa taalla mahdollisimman vahan aikaa, yritan saada viisumin thaimaaseen ja otan ensimmaisen halvan lennon Bangkokiin, joka on mahdollista saada.
-Elama on elamaa varten annettu ja se on ihanasti sanottu.