sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Tapaninpaiva, Gokarna

Joulu on nyt vietetty, ja nyt odotellaan sitten viikko riippumatossa uuttavuotta.


  Herasin aattona aurinkokelloni nayttaessa 8.00-11.11 paikallista aikaa ja nousin tuotapikaa ylos nauttimaan aamiaistani. Hemmottelin hieman itseani ja sutasin naamaani hash brown potatoja, reippaasti chaita ja makean lassi-juoman. Aamupalan nautittuani otin jalleen lattajalat alleni, ja juoksin pressu kainalossani tuotapikaa rannalle kysymaan, voisimmeko rakentaa saunan samaan paikkaan johon rakensimme sen viimekin vuonna.
  Pienen neuvottelutauon jalkeen saimme tarvittavat luvat ja rupesimme kaivamaan rokin soidessa taustalla armotonta tahtia sopivaa kuoppaa ja muotoilemaan istuimia. Haimme isot kasat kivia kukkuloilta, seka lajan monsuunikaudella tuhoon tuomittujen bungalowien vanhoja seinan jamia. Pari nuorta suomalaiskloppia muurasivat meille lahes taydellisen kiukaan, ja me muut muovailimme saunasta mieluisan. Jossakin vaiheessa kuulin saunan toiselta puolelta uutta suomenkielista aanta. 'Kuultiin, etta taalla olis jotain suomalaisia hulluja tekemassa saunaa, joten tultiin tsekkaan'. Nehan olivat tampereella asuessani ylakertani naapurit. Artsi ja Wilma. Morjesta vaan, pieni on maailma.
  Italiasta kotoisin oleva Daniel, joka puhuu kuin hollywood-elokuvan paha mafioso auttoi meita koko paivan, ja iltapaivalla otimme Elian Royal Enfieldin allemme ja polkasimme Gokarnan kaupunkiin etsimaan kalaa, vihanneksia ja tietenkin alkossakin piti kayda ostamassa pari pulloa teravaa. Saimme kaikki muut hankittua normaalisti, mutta kun tuli aika etsia kalaa, niin emme loytaneet sopivaa vaikka Gokarna on kuuluisa pienesta kalastajakylastaan. Etsimme isoa kingfishia, mutta eeeeii. Loppujen lopuksi paatimme sitten ostaa kilon mustekaloja, maustimme ne ja paistoimme illalla hiilloksen paalla. Maku oli erittain hyva, ellei taydellinen.
  Saunaan ilmestyi sen verran ihmisia, etta lauteet saatiin tayteen. Emme kuitenkaan saaneet lampoa tarpeeksi, mutta loylyt olivat helvetin kosteat ja tunnelma oli taivaissa. Pullo kiersi ringissa ja irvisteltiin vain. Ja kun kaikilla oli sopiva soija paalla, kaikki huusivat yhteen aaneen. 'PLANKTONIA!', jota lahdimme porukalla katselemaan rantaan.

 Saunottuamme siirryimme pitkan matkan, noin 50 metrin paahan seuraavalle nuotiolle istuskelemaan ja soittelemaan djembeja. Joimme muutamat oluset ja lauleskelimme, unohtamatta tietenkaan sita perinteista paskanpuhumista.
  Lampoisesta ilmasta johtuen, ei sita alkoholia hirveesti jaksa taalla juoda, joten menimme suht hyvissa ajoin nukkumaan.

Eilinen joulupaiva menikin sitten viidakkodarrassa. Makasin koko paivan riippumatossa lukien kirjaa ja imaillen saaren kylmimmasta pullosta vetta. Kavin kolmesti syomassa ja nukuin yoni makoisasti.
  Tanaan kavimme purkamassa jo nousuveden takia puoliksi tuhonneen saunamme, veimme lainaamamme tarvikkeet takaisin, kiitimme ja lahdimme kaupunkiin.
Nyt valmistautuminen pikkuhiljaa taaaas uuteen viikkoon paratiisissa!

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Aatonaatto, Gokarna

Aamuaurinko heratti minut uudessa bungalowissani, johon muutin toissailtana. Terassilta voisi mato-onkia, ja nakyma on muutenkin suht kiitettava. Aamuchaita juodessa voi katsella, kun alapuolella hyppii delfiineja kertomassa joulusuunnitelmistaan.

  Otimme tanaan minun lisaksi kahdeksan suomalaisen kanssa veneen paratiisistamme Gokarnan kaupunkiin. Matka sielta kesti pyoreat puolisen tuntia. Tarkoituksenamme oli vain tulla hakemaan huomista saunaa varten tarvittavat valineet. Pressu maksoi muutaman euron, ja kepukat loydamme viidakosta, seka kivet kiukaaseen.

Taman hetkiset aktiviteetit:
-Riippumatossa lilluminen
-Lukeminen
-Syominen
-Jonkkaaminen
-Uiminen
-Yleinen sluibailu kaikista mahdollisista asioista
-Joulusaunan rakentaminen

Nyt pikkuhiljaa riksan kyytiin ja viidakon lapi pieni paivatrekki takaisin paratiisiin. Joulumielemme on erittain lammin, ja niin on ilmatkin!

-Hyvaa Joulua ja hellat tunteet!


-H

maanantai 20. joulukuuta 2010

Gokarna, Paradise Beach

  Herasin aamulla paikallista aikaa 09.00, kun koiranpentu nimeltansa Lisko oli kiivennyt noin 30 raskasta ja korkeaa porrasta ylos meikalaisen bungalowi-majaan. Pelastyin, kun kuulin alytonta rapinaa ja olin varma, etta huoneessani olisi joku minut sekunnissa tappava myrkkykaarme. Silmat avatessani se olikin kuitenkin kolme viikkoa vanha pikku koiranpentu, joka on nahtavasti muutaman paivan sisalla tykastynyt meikalaiseen sen verran, etta on opetellut kiipeamaan nuo miltei kung-fu voimia tarvittavat raskaat portaat ylos.

Otin viime tiistaina Goan Arambolista taksin Margaoon, josta tarkoituksenani oli ottaa juna Gokarnaan. Sain kuulla, etta Margaoon pitaisi menna neljaa tuntia junan lahtoa aikaisemmin. Paskapuhetta. Kysyin paikalliselta konnarilta, mista saisin ostaa junalipun ja han kertoi etta lipunmyynti alkaa vasta neljan tunnin paasta. Pinnani alkoi kiehua. Silla hetkella kuitenkin lamppu syttyi tyhjan paani paalla ja tajusin, etta vanha ystavani Ninnu oli laittanut minulle 30euroa vaivanpalkkaa, kun olin valokuvaamassa asuntoa, jonka han oli saanut myydyksi. En jaksanut odottaa enaa sekunttiakaan, joten otin Margaosta taksin Gokarnaan. 
 Paikka sijaitsee Karnatakan osavaltiossa, Goasta hieman alaspain Arabianmeren rannalla. Paikka on shanti, joten taalla ei myyda lihaa ja jos alkoholia haluaa, sita saa, mutta yhdenkaan oluen hintaa, saati nimea ei lue ravintoloiden menuissa. Mutta, samapa tuo. En mina reissulle ole viinanpirun perassa lahtenyt, vaan itseni.

Otimme tiistaina yhden yon keskustasta Kamat -nimisesta guesthousesta. Huone maksoi 250rupiaa, joka sisalsi TV:n, parvekkeen ja tuulettimen. Nukuin yoni hyvin puhtaissa lakanoissa, peseydyin lampoisen veden alla ja nukuin suht makoisasti.
  Aamulla otimme Elian kanssa Royal Enfieldin alle ja lahdimme keskustasta tykittelemaan kohti Paradise Beachia. Elia ja Minttu oli ajanut edellisena paivana pratkansa Goalta tanne, joten kunnioitusta siita. Kova matka. Menimme viidakkoon, nousimme korkealle, kunnes kuulimme meren kohinaa. Viela muutama kymmenen metria eteen pain ja nain taas sen paratiisin, jota olen kaivannut siita asti kun sielta viimeksi lahdin.

Otin bungalowin hieman enemman sivussa sijaitsevasta guesthousesta ja mokin hinta yota kohden on sata rupiaa. Eli pikkasen paalle euron. Nukun yoni riippumatossa, silla lattiallani kuljeskelee melkoisesti pikkumuurahaisia, enka halua niita korvakaytaviini, saati sitten muihin minussa sijaitseviin koloihin.
 Olen kaynyt perheen kanssa joka ilta kalassa, uinut, jonkannut ja syonyt hyvin. Tosin vain kasvisruokaa, koska taalta ei saa lihaa. Ainoastaan kanaa, mutta pitaa odotella kananmakua jouluun asti. Aattona aiomme rakentaa rannalle saunan kaikille halukkaille, jonka jalkeen on mukava menna yossa viilenneeseen arabianmereen pulahtamaan ja ihailemaan planktonia.

Hyvaa joulunodotusta ja nauttikaa kirpeasta pakkassaasta!


-H

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Kookospahkinat heratti sunnuntaihin, vai onko tanaan edes sunnuntai?

Herasin aamulla n. 10.30 paikallista aikaa, kun naamalleni tippui hiekkaa ja kuulin mieletonta pauketta. Nukun majassani riippumatossa, ja olin hetkellisesti varma, etta pieni maara omaa painoani saisi riippumaton takia koko bungalowini raunioiksi. Pauke johtui kuitenkin kookospalmusta, jonka alla mokkini sijaitsee ja sielta tippui 10 sekunnin valein n. kolme kiloa painava kookospahkina suoraan majani katolle. High Season oli alkanut.
  Menin nauttimaan aamupalaani taman hetkisen bungalowi-resorttini ravintolaan, Om-Star nimiseen mestaan, johon saavuin muistaakseni viime tiistaina. Tilasin Espanjalaisen aamupalan, kunnes aloin kuulla omituista lapsytysta joka puolelta minua. Aivoni olivat tuskin heranneet, kunnes huomasin, etta ymparillani lapsyttelee n. kolme naiseksi pukeutunutta hermafrodiittia. He tulevat pyytamaan ihmisilta rahaa, ja jos rahaa ei tipu lanttiakaan, he sanovat, etta voisivat riisua itsensa alasti ja sehan on oiva tapa ansaita lantit siihen paikkaan. Jos lanttia ei tipu heille miellyttavaa maaraa, rupeavat ne lapsytyksillaan kiroamaan ihmisia. High Season oli siis todellakin alkanut.
 Otin lattajalat, nelja palloa, seka itseni ja lahdin tepastelemaan edelleen erittain vasyneena rannalle ja huomasin, etta ranta oli taynna paikallisia turisteja. Yritin kuitenkin olla valittamatta noista omissa likaisissa kalsareissaan ja kannipaissaan jo yhdeltatoista aamulla pyorivista ihmemiehista ja ryhdyin jonkkaamaan. Sain jonkattua rauhassa noin minuutin, kunnes suurinosa kannisista apinoista olivat keraantyneet ymparilleni kuvaamaan minua uusimmilla Nokia kannykoillaan. Kaikki halusivat kuvata minua ja halata minua, enka pystynyt miettimaan juuri muuta kun sita hien, ja -viinan yhdistelemaa hajua, joka sai minut siina mielentilassa lahes oksentamaan sisuskaluni tuolle neitseelliselle hiekalle. Jaksoin sita hetken aikaa, kunnes kerroin ihmisille saaneeni tarpeekseni ja poistuin.


Pari viikkoa sitten talla rannalla sai jonkata lahes rauhassa. Nyt paikka on pilalla korumyyjien, hermafrodiittien ja muiden rahan perassa olevien kusettajien takia.

Taisi olla keskiviikko, kun jalleen jonkkasin rannalle, mutta silloin luokseni ilmaantui erittain ystavallisen ja leppoisan oloinen Mumbaista kotoisin oleva miespuolinen retku, jolla oli noin vuoden ikainen lapsi mukanaan. Han fiilisteli taitojani, kunnes kysyi voisiko hankin koittaa. Annoin toki hanelle mahdollisuuden ja hetken lammiteltyaan han ilmaantui lajin mahtitaitajaksi. Han kysyi hetken pallojen heittelyjen jalkeen, haluaisinko tulla hanen kanssaan toihin opettamaan jonglooraamista, koska omatkin taitoni alkavat olemaan jo kohtuu hyvalla tasolla. Han pyysi minua tulemaan mika tahansa ilta hanen omistamaansa Sunset ravintolaan. En ole viela tahankaan paivaan asti mennyt, mutta aion kylla kayttaa tuon mahdollisuuden. Tuskimpa niita montaa eteen ilmaantuu ja mahdollisuus on aina mahdollisuus, diggailen kayttaa niita.

  Pari paivaa sujui samoissa merkeissa, kunnes vuokrasimme Elian ja Mintun kanssa tussumopot ja lahdimme etsimaan paratiisia. Mopot maksoivat 150 rupiaa paivalta, eli hieman alle kaksi eurostoliiton kolikkoa. Paraytimme mopot kayntiin ja lahdimme ajamaan Pohjois-Goaan. Ilma oli suotava, noin 30 astetta lampoa ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta noin satasta. Hetken ajeltuamme kapeaa ja mutkikasta tieta loysimme lauttapaikan, jonka avulla voisimme ylittaa joen paastaksemme saarelle. Emme ajatelleet hetkeakaan, vaan menimme mopojemme kanssa lautalle ja ylitimme joen. 
Tiesimme, etta saaressa sijaitsee paikka nimelta Paradise Beach ja kysyimme satamassa olleilta duunareilta mihin suuntaan meidan kannattaisi lahtea ajamaan. Saimme kutakuin selvat ohjeet, 'Straight and two times right'. Jaahas, ota noista nyt selvaa, mutta paatimme kuitenkin kokeilla. Ajoimme noin puoli tuntia kunnes loysimme paikan.
 Meikalainen katselemassa haukkoja. Paradise Beach, Goa.
Elia nauttii luonnon omia makuja taysin tuoreesta kookospahkinasta. Paradise Beach, Goa.

Taman paivan aktiviteetteihin kuuluisi nettisivujen tekeminen Om Star -ravintolalle eraan Aapo -nimisen tamperelaisherrasmiehen kanssa. Naytin ravintolan tyontekijoilla ottamiani kuvia ja he diggasivat ja Aapo kertoi samoille tyypeille hallitsevansa nettisivujen tekemisen kummalla kadella tahansa. 

Pari paivaa viela jos makoilisi riippumatossa ja lahtisi taman jalkeen viettamaan joulua toiseen osavaltioon Karnatakaan, Gokarnaan. 

Mistä tulemme, sen tiedän
mihin olemme matkalla,
osaan kuvitella

sano missä mennään.



maanantai 6. joulukuuta 2010

Vagator, Goa

Pari viikkoa vierähti Arambolissa nopeasti, liian nopeasti. Tunnelma oli lähes täydellisen rauhallinen. Diggasin siitä todella. Eilen illalla saavuin Vagatoriin, edelleen kuitenkin Goalla.

Asuin Arambolissa parisen viikkoa Laxmi -nimisessä guesthousessa, joka maksoi 400rupiaa yötä kohden. Minulle siitä jäi maksettavaksi 200rupiaa, koska siinä oli kanssani asumassa eräs neitokainen. Huoneet olivat suht siistejä ja saimme olla suht rauhassa ötököiltäkin. Rantaan oli matkaa n. 200 metriä, joten tuli siinä se aamujumppakin samalla tehtyä.
Näkymä pikku terassiltamme

Aika kului tosiaan siis liian nopeasti, mutta paikka kerkesi silti tulemaan erittäin tutuksi ja viime vuonna Arambolissa oleminen auttoi myös asiaan. Kävimme pulahtamassa pikkuruisessa makeassa vedessä, viidakkoretkellä ja pyörimme pitkin kyliä. Joka päivä söimme yleensä ateriamme Laughing Buddha -nimisessä kantaravintolassamme.
Paikkaa piti Englannista kotoisin oleva herrasmies, joka oli palkannut töihin 2-3 Nepalilaista kokkia ja 3 tarjoilijaa. Brittimies teki töitä 6 kuukautta vuodessa ja piti 6 kuukautta lomaa. Sanoi homman olevan 'Ihan ok'.

Frankie, Eazy-E and I. Welcome to the jungle, we got fun and games.
Laughing Buddha. I recommend.

Luovutimme eilen guesthousen haikeissa tunnelmissa ja lähdin saattamaan tovereitani kohti Dabolimin lentokenttää. Matka sinne kului maisemia fiilistellen, kuski kuin ajoi pidemmän kaavan kautta mitä ihmeellisimmät reitit valiten, mutta hyvä näin, saipahan komeemmat näkymät kun kuski veti nelonen silmässä jyrkintä ylämäkeä putputtaen.
Kentälle päästyämme alkoi välitön kadonneen mp3soittimen metsästys. Kysyin paikalliselta porsaalta, mistä voisin kyseistä soitinta lähteä kyselemään ja hän ohjasi minut oikeaan paikkaan. Taas sama rumba, kyllä kyrsi. Menin paikallisten joukkoon jonon jatkeeksi, eikä kukaan minua jonossa huomannut, vaan kaikki tapasivat jälleen etuilla minua huonoa omatuntoa kokematta. Jaksoin touhua noin minuutin, kunnes revin ohikulkevat viiksivallut takaisin meikäläisen taakse ja ilmoitin heille, että sori vaan, mutta olin tässä ennen sinua.
Tovi meni, kunnes pääsin kertomaan asiasta ja he soittivat johonkin varastolle, josta soittimeni saattaisi löytyä. Noh, eipä ollut siellä. Hetken päästä paikalle saapui ilmeisesti iso-kiho, paikan suuri pääpamputusjohtaja, isomahainen Baba-Ji, joka olikin erittäin ystävällinen herrasmies. Hän tuli ulos kopista ja kysyi mikä on hätänä. Kerroin asian ja hän yritti soittaa muutamaan numeroon, mutta kukaan ei vastannut. Yllätys, yllätys. Hän kirjoitti lentolippuuni Mumbain kentän numeron, johon käski minun vielä soittaa. Olin taas niin mitta täynnä, etten jaksanut enää vaivautua. Jospa sitä tänään tai huomenna saisi itsensä kerättyä. Pitäisi varmaan kertoa, että olen KGB:stä ja heittää muutama kirosana venäjäksi aina väliin, niin homma saattaisi toimia.

Lähdin saattamaan ystäviäni kentälle sisään ja tunnelma muuttui haikeaakin haikeammaksi. En olisi halunnut, että he olisivat vielä lähteneet. Poltimme armottomasti tupakkaa, sillä heillä ei olisi ollut siihen mahdollisuutta varmaan seuraavaan 12 tuntiin. Toivotin joulut ja uudet vuodet, hyvät matkat ja kääntyessäni takaisin kohti lentokentän uloskäyntiä, kyynelkanavani aukesivat ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Oli kuitenkin mentävä eteenpäin ja otin ulkoa kyydin kohti Vagatoria.

Matka kesti noin tunnin ja kyyti maksoi kymmenisen euroa. Ajatukset menivät siellä sun täällä, olinhan taas yksin reissun päällä. Tiesin kuitenkin mihin olin menossa, joten hätää ei ollut.
Pääsin perille ja saavuin Sunita -nimiseen guesthouseen, jossa olin myös viime vuonna. Paikkaa pitää neljä veljestä ja kaikki muistivat minut ja ihmettelivät, kuinka olen tänä vuonna yksin matkustamassa. Jauhoimme hetken aikaa paskaa, kunnes sain huoneen.
Taas lähti rinkka pois selästä ja tunsin hieman painetta vatsanpohjassani ja menin rättiväsyneenä näppärästi 'kakkoselle'. Sain homman hoidettua jonka jälkeen tutkin kaapelini laadun ja huomasin että mitä helvettiä, pöntössä oli valtava, värikäs sammakko. Tuommoinenko minun sisästäni tuli? Säikähdin ihan helvetisti ja kaadoin sammiollisen vettä kyseisen kaverin päälle ja sammakko lähtikin kohti uusia seikkailuja, Intian putkistoihin. Tämän jälkeen olin ottamassa makuuasentoa sängylleni, mutta huomasinkin että siinä on mokoma toinen rupisammakko, johon en viitsinyt koskea. Lähdin sanomaan isännille, että tulisivatko he nappasemaan sen pois. Kokki tuli tuossa tuokiossa mukaani ja liittyi minun pitämään 'Fuck the animals' -kerhoon ja pamautti luudalla mokoman tajuttomaksi ja heitti ties minne. En halua edes tietää.

Istahdin terassilleni tupakalle, kunnes kuulin selvästi puhuttua suomenkieltä. Naapurissani asusteli kaksi suomalaistyttöä ja kysyinkin, että mistä päin he ovat. '-Hämeenlinnasta' , he sanoivat. Mitähän helvettiä, niinhän olen minäkin ja menin lähemmäksi katsomaan, näyttivätkö naamat tutuilta. En ollut ikinä nähnytkään moisia, mutta meillä oli muutama yhteinen tuttava. Istahdin heidän kanssaan tupakille ja jauhoimme noin puoli tuntia suomalaista kakkaa, kunnes meikäläisen oli pakko mennä unten maille.

Aamulla heräsin noin klo 7.00 paikallista aikaa ja lähdin samantien rannalle etsimään rauhaisaa paikkaa jonkkaamista varten. Ei mitään toivoa, täynnä paikallisia koru, ja -rättimyyjiä ja kaikki lähtivät seuraamaan minua. Rannat ovat kallioisia, eivät läheskään niin hyviä kuin Arambolissa ja on tämä muutenkin täynnä venäläisiä. Ei minulla mitään venäläisiä vastaan ole, mutta täällä ne vaan ovat suoraan sanottuna helvetin ärsyttäviä paskamahoja. Käyttäytyvät kuin kotimaassaan, joka ei minun mielestäni välttämättä sovi taas Intiaan. Päihteitä ja väkivaltaa.

Olen tässä kuitenkin luultavasti ainakin perjantaihin asti odottamassa erästä ystävääni, jonka olisi tarkoitus saapua torstaina, riippuen Finnairin lakkoneuvotteluista. Tämän jälkeen lähden luultavasti vielä käymään Arambolissa, jonka jälkeen minua kutsuu Gokarnan Shanti paratiisi.
Sab Kuch Milega.

-Sinä joka tiedät, olet ajatuksissa.

-H