Nyt on seitsemän sukellusta takana ja sain siinä samalla sukeltajan paperit. Merenpohjaa on tarkasteltu Similanien saarilla, Koh Bonilla ja ties missä. Näkyvyys on ollut helposti päälle 30 metriä ja vedenalainen maailma kiehtoi meikäläistä sen verran, että olin jo aikeissa etsiä sieltä asuntoa.
Aloitin kurssin parisen viikkoa sitten lukemalla oppikirjan sukelluksen alkeista. Luin sitä päivän, jonka jälkeen minun piti vielä katsoa dvd, jossa kerrattiin samoja asioita mitä kirjakin sisälsi. Teorian jälkeen oli ensimmäinen harjoitus uima-altaassa, jossa kävin läpi eri turvasysteemejä ja totuttauduin sukelluslaitteisiin, joka sujui moitteitta.
Pari päivää myöhemmin oli aika lähteä ensimmäistä kertaa merenpohjaan ja pääsinkin yhteen maailman parhaimmista sukelluspaikoista, Similaneille.
Hommat menivät nappiin ja sukeltaminen oli vielä päräyttävämpää mitä osasin edes kuvitella. Vedenalainen maailma oli kuin olisi leijailut jollain toisella planeetalla. Joka kolosta löytyi aina jotain uutta ja vastaantulijatkin näyttivät melkosen mielenkiintoisilta.
Toissapäivänä olimme Sakun kanssa sukeltamassa Koh Bonilla ja Similaneilla, ja toisella sukelluksellamme näimme 4 metriä leveän manta rayn, joka oli ehkäpä yksi hienoimmistä elukoista, joita olen ikinä nähnyt tai tulen ikinä näkemään. Elukka leijaili yläpuolellamme tasaisen rauhallista vauhtia pysähtymättä kertaakaan. Kaikki sukeltajat lähtivät adrenaliinipäissään jahtaamaan mantaa, ja fiksuna elukkana se tietenkin loikki karkuun, kun perässä oli noin 20 intohimoista sukeltajannulikkaa.
Thaimaan sukellukset olivat näillä näkymin tässä, tililläni olleet numerot saivat kyllä täydellistä vastiketta ja suosittelenkin harrastusta kaikille. Enemmän kuin hienoa.
Ennen ensimmäisiä sukelluksiani, jouduin kolmen päivän sukelluskieltoon, sillä lääkärin mukaan molemmissa korvissani oli kuulemma tulehdus. Odotin sen kolme päivää jonka jälkeen lähdin koittamaan, pystyisinkö tasailemaan painetta sinne pariinkymmeneen metriin. No problem at all. Kaikki meni nappiin ja sukeltaminen aukaisi poskiontelot ja myös korviani. Kun tulin toissapäivänä toiseksi viimeiseltä sukellukseltani, syljin kuitenkin pinnalle isot läjät veriräkäsekoitusta pinnalle ja nenästäni tuli verta aika kasat.
Sunnuntaina matkani käy Ranongiin, josta aion etsiä lääkärin joka saattaisi ottaa meikäläisen tosissaan. Suomen arvuuttajalääkärit kun eivät ikinä uskoneet mun puheita. Joten haistakaa paska jo näin etukäteen, mikäli tyhjästä pääkopastani nyt jokin verta vuotava esine löytyy. :)
Kolmisen viikkoa Khao Lakissa on sujunut uuteen kulttuuriin tutustuessa hyvin rauhallisesti. Onnekseni olen siis saanut asua Sakun ja Veeran vuokraamassa talossa, joihin ystävystyin viime vuonna intiassa. Kovetin intiassa ollessani makuulihaksiani sen verran, että lattiapaikka mukavassa ympäristössä on tuntunut luksukselta. Ensi sunnuntaina kuitenkin on aika ottaa taas rinkka selkään ja lähteä takaisin tien päälle, kohti Ranongia, jossa minua odottaa toivottavasti jälkiuunileipä, hernekeitto, sirkusaakkospussi, sekä tervasnapsi puteli.
Aloitin kurssin parisen viikkoa sitten lukemalla oppikirjan sukelluksen alkeista. Luin sitä päivän, jonka jälkeen minun piti vielä katsoa dvd, jossa kerrattiin samoja asioita mitä kirjakin sisälsi. Teorian jälkeen oli ensimmäinen harjoitus uima-altaassa, jossa kävin läpi eri turvasysteemejä ja totuttauduin sukelluslaitteisiin, joka sujui moitteitta.
Pari päivää myöhemmin oli aika lähteä ensimmäistä kertaa merenpohjaan ja pääsinkin yhteen maailman parhaimmista sukelluspaikoista, Similaneille.
Hommat menivät nappiin ja sukeltaminen oli vielä päräyttävämpää mitä osasin edes kuvitella. Vedenalainen maailma oli kuin olisi leijailut jollain toisella planeetalla. Joka kolosta löytyi aina jotain uutta ja vastaantulijatkin näyttivät melkosen mielenkiintoisilta.
Toissapäivänä olimme Sakun kanssa sukeltamassa Koh Bonilla ja Similaneilla, ja toisella sukelluksellamme näimme 4 metriä leveän manta rayn, joka oli ehkäpä yksi hienoimmistä elukoista, joita olen ikinä nähnyt tai tulen ikinä näkemään. Elukka leijaili yläpuolellamme tasaisen rauhallista vauhtia pysähtymättä kertaakaan. Kaikki sukeltajat lähtivät adrenaliinipäissään jahtaamaan mantaa, ja fiksuna elukkana se tietenkin loikki karkuun, kun perässä oli noin 20 intohimoista sukeltajannulikkaa.
Thaimaan sukellukset olivat näillä näkymin tässä, tililläni olleet numerot saivat kyllä täydellistä vastiketta ja suosittelenkin harrastusta kaikille. Enemmän kuin hienoa.
Ennen ensimmäisiä sukelluksiani, jouduin kolmen päivän sukelluskieltoon, sillä lääkärin mukaan molemmissa korvissani oli kuulemma tulehdus. Odotin sen kolme päivää jonka jälkeen lähdin koittamaan, pystyisinkö tasailemaan painetta sinne pariinkymmeneen metriin. No problem at all. Kaikki meni nappiin ja sukeltaminen aukaisi poskiontelot ja myös korviani. Kun tulin toissapäivänä toiseksi viimeiseltä sukellukseltani, syljin kuitenkin pinnalle isot läjät veriräkäsekoitusta pinnalle ja nenästäni tuli verta aika kasat.
Sunnuntaina matkani käy Ranongiin, josta aion etsiä lääkärin joka saattaisi ottaa meikäläisen tosissaan. Suomen arvuuttajalääkärit kun eivät ikinä uskoneet mun puheita. Joten haistakaa paska jo näin etukäteen, mikäli tyhjästä pääkopastani nyt jokin verta vuotava esine löytyy. :)
Kolmisen viikkoa Khao Lakissa on sujunut uuteen kulttuuriin tutustuessa hyvin rauhallisesti. Onnekseni olen siis saanut asua Sakun ja Veeran vuokraamassa talossa, joihin ystävystyin viime vuonna intiassa. Kovetin intiassa ollessani makuulihaksiani sen verran, että lattiapaikka mukavassa ympäristössä on tuntunut luksukselta. Ensi sunnuntaina kuitenkin on aika ottaa taas rinkka selkään ja lähteä takaisin tien päälle, kohti Ranongia, jossa minua odottaa toivottavasti jälkiuunileipä, hernekeitto, sirkusaakkospussi, sekä tervasnapsi puteli.
Bangkok-Khao Lak dösämatka
Veera ja Saku, meikäläisen isännöitsijät ja pelastajat!
Viidakosta löytämäni korento ja onnistunut macro kuva
Bangkok!