Intia jäänyt taakse ja nyt olen relaksoitunut toista viikkoa Thaimaassa.
Otin siis lennon Tamil Nadun osavaltiosta, Chennaista 5.2 Sri lankaan, Colomboon. Söin sämpylän ja hyppäsin seuraavaan flygariin, jonka suunta osoitti Bangkokiin, Thaimaaseen. Lennot olivat helppoja ja matkat sujui silmänräpäyksessä.
Saavuin Bangkokin kentälle 6.2 noin seitsemältä aamulla paikallista aikaa. Join rauhaksiin lentokentällä kupin kahvia ja otin taksin Saphan Kwaille, pikkasen syrjempään josta saattaisin löytää halvan guesthousen. Olin saanut infoa, että sieltä löytyisi Asha -niminen guesthouse, joten pyysin kuskin ajamaan sinne. Paikka oli kuitenkin täynnä, joten ei auttanut kuin ottaa apostolin kyyti alle ja lähteä etsimään seuraavaa mahdollista halpaa yösijaa. Löysin Nice Palace nimisen hotellin joka näytti helvetin kalliilta, mutta päätin kuitenkin mennä kysymään hintaa. Onneksi minun mukanani matkustivat suomalaisporilaisturkulaiset Henkka ja Elina ja otimme huoneen kolmeen pekkaan. Ensimmäistä kertaa pehmeä sänky, ilmastoitu huone ja lämmin vesi tuntuivat lähes uskomattomalta vaihtoehdolta intian jälkeen. Pesin itseäni suihkussa pyöreät puolisen tuntia, lauleskelin ja sukelsin putipuhtaana vuoteeseen ottamaan muutaman tunnin päiväunia ja korjailin jet lagiani. Olo oli kuin taivaassa kun pääsi oikeaan sänkyyn.
Päikkäreiden jälkeen oli aika ottaa nopea tutustumiskierros Bangkokiin. Otimme tuktukin vielä käynnissä olleelle weekend marketille keskelle kaupunkia ja paikka tuntui niin rauhalliselta intian hektisyyden jälkeen, vaikka kyseessä onkin miljoonakaupunki. Ja vaikka olimme marketilla, sai siellä katsoa ja kävellä täysin rauhassa ilman että kukaan takertuisi housun lahkeeseen tai takatukkaan kerjäämään massia viedäkseen näitä mafiakihoille. Mieli lepäsi. Ostin nuntsan ja menin takaisin Saphan Kwaille.
Tipaton ja lihaton tammikuuni oli ohitse, joten oli aika mennä etsimään mukavaa paikkaa sopivalle aterialle, jossa samalla tilasin börstan. Thairuoka oli sanoinkuvailemattoman buenoa ja jääkylmä chang-olut sai minut lähes poraamaan. Tunsin oloni kotoisaksi.
Vietimme yön hotellissa ja aamulla rupesimme miettimään, että mitähän seuraavaksi. Kävimme kävelemässä, jonka jälkeen totesimme, että ei helvetti nyt lähetään kyllä samantien etelään. Ostimme bussiliput ja sekin sujui helposti ilman taisteluja. Tämä tuntui niin oudolta, että bussilipun sai sekunnissa, kun vain kertoi mihin oli menossa. Intiassa tämänkin asian sai tehdä noin kolme kertaa. Saimme bussin samaiselle illalle, joka vei meidät Khao Lakiin, lähelle Phukettia.
Bussiasemalla katselin busseja. Mitä helvettiä, kaikki kaksikerroksisia, ilmastoituja. Onko tämä totta, että täällä matkustaminen voisi oikeasti olla näin helppoa? Kyllä. Istahdin bussiin ja samantien bussiemäntä, tai millä nimellä niitä nyt ikinä kutsutaankin, toi minulle pullon vettä, kahvin, sipsiä ja jotain muita mässypaloja. Bussimatka kesti 12 tuntia ja se oli yksi helpoimmista ja mukavimmista matkoistani ikinä. Sai istua rauhassa ilman että minua kytättäisiin se koko 12 tuntia ja bussissa pystyi mukavasti nukkumaan koska ilmastointi pelasi mutkittomasti ja tiet olivat hyvässä kunnossa.
Torkahdin ja heräsin yöllä noin kahden aikaan ja aloin katsella valtatien meininkiä. En nähnyt mitään muuta, kuin kahdensadan metrin välein olevia pikkukopperoita, jossa oli huora lakkaamassa kynsiään. Päätinkin samantien nukahtaa uudestaan ja herätessäni olimme Khao Lakissa.
Tiesin, että viime vuodelta minulle tutuksi tulleet Saku, Veera ja Vilho-vauva asustelisivat jossakin päin täällä. Menin istumaan ensimmäiseen kahvilaan, otin läppärini ja toivoin että saisin jompaan kumpaan yhteyden. Kesti noin tunnin, kunnes löysin heidän talon ja pääsin asettumaan. Olin vieläkin aivan pihalla, sillä olin ollut edellisen kuukauden Intian suurkaupungeissa kaiken hektisyyden keskellä ja sen takia oli niin outoa kokea tämä nopea muutos kun yhtäkkiä huomasin olevani 36 asteen helteessä, raikkaassa ilmassa mukavien ihmisten keskellä.
Khao Lak on paikka, johon tsunami iski jouluna 2004. Paikalla on vielä selvät arvet, suurinosa menetti tapaturmassa kaiken.
Tsunamin jälkeen paikka on pilattu McDonaldseilla ja paikka on valitettavasti myös pakettimatkailijoiden kohteena. Päätiellä huomaa kun viisikymppiset 'aikuiset' äijät kävelevät kuusitoistavuotias huora kainalossa, mitä helvettiä? Se on asia joka saa meikäläisen pään kiehumaan. Ei pysty käsittämään. Jos te paskamahat tulette tänne naisystävää etsimään, niin etsisitte edes sellaisen tytön, jonka vanhemmat omistavat pankin tai hotellin. Mutta ei, reikä se on näköjään rinkelissäkin.
Aloitin sukelluksen noin viikko sitten. Ensimmäinen allassukellus sujui täydellisesti ja sytyin harrastukseen heti täysillä. Seuraavana päivänä oli tarkoitus päästä merenpohjaan, mutta lääkärintarkastuksen jälkeen sain kolmen päivän sukelluskiellon, sillä molemmissa korvissani oli helvetin paha tulehdus. Sain tuhdin antibioottikuurin, korvatippoja ja jotain napposia poskiontelotulehdusta varten. Ylihuomenna lääkärin mukaan olen ainakin fyysisesti terve.
Safkapaikat täällä ovat mahtavia ja hinta-laatusuhde on passeli. 99 bahtilla pääsee buffettiin, jossa on noin kahtakymmentä eri grillattavaa lihaa, kalaa, tuoreita salaatteja, nuudelia sun muuta tilpehööriä. Jokaiseen pöytään on asetettu oma grilli ja niitä voi grillailla niin paljon kun maha kestää. Thaisafka on myös loistavaa ja halvimmillaan aterian saa mukavassa raflassa 30 bahtilla.
Kuitenkin olen yrittäny välttää ravintoloissa syömistä, sillä meidän talossa on kuitenkin grilli ja marketilta saa possun ulkofilettä kolmella eurolla kilon ja nautaa samaan hintaan. Kasvissyöjille tiedoksi kun matkaatte thaimaassa. Opetelkaa thaiksi sanomaan, että olette kasvissyöjiä. Täällä ihmiset eivät juurikaan puhu englantia, joten älkää ottako siitä itseenne, mikäli ette teidän elokuvaenglannillanne saa aina sitä mitä haluaisitte. Thaimaassa syödään älyttömästi lihaa, mutta kuitenkin ravintoloista on mahdollisuus tilata myös vegesafkaa.
Vielä pikkasen päälle viikko Khao Lakissa, jonka jälkeen karttakeppini osoittaa Koh Changia ja Koh Phayamia, Burman rajoille,jossa nään hyvän ystäväni, villin lännen edustajan hauholta, Tapolan Erskin. Vietämme tovin saarilla, jonka jälkeen joko pohjoisthaimaaseen, cambodiaan tai indonesiaan. Mitä näitä suunnittelemaan!
Vielä ihan vain tiedoksi ja muistutukseksi teille kynäniskoille tietokonetuoleillanne. Maksatte riistoporvarihintaa kämpistänne, käytte työssä jota vihaatte, stressaatte jouluostoksista ja valitatte kun ette mukamas ikinä voi tehdä mitään. Ei millään pahalla, mutta ihan vain muistutukseksi. Elämästähän saa ja pitää nauttia joka päivä. Reissulla se on mahdollista. Thaimaa alkaa.
Otin siis lennon Tamil Nadun osavaltiosta, Chennaista 5.2 Sri lankaan, Colomboon. Söin sämpylän ja hyppäsin seuraavaan flygariin, jonka suunta osoitti Bangkokiin, Thaimaaseen. Lennot olivat helppoja ja matkat sujui silmänräpäyksessä.
Saavuin Bangkokin kentälle 6.2 noin seitsemältä aamulla paikallista aikaa. Join rauhaksiin lentokentällä kupin kahvia ja otin taksin Saphan Kwaille, pikkasen syrjempään josta saattaisin löytää halvan guesthousen. Olin saanut infoa, että sieltä löytyisi Asha -niminen guesthouse, joten pyysin kuskin ajamaan sinne. Paikka oli kuitenkin täynnä, joten ei auttanut kuin ottaa apostolin kyyti alle ja lähteä etsimään seuraavaa mahdollista halpaa yösijaa. Löysin Nice Palace nimisen hotellin joka näytti helvetin kalliilta, mutta päätin kuitenkin mennä kysymään hintaa. Onneksi minun mukanani matkustivat suomalaisporilaisturkulaiset Henkka ja Elina ja otimme huoneen kolmeen pekkaan. Ensimmäistä kertaa pehmeä sänky, ilmastoitu huone ja lämmin vesi tuntuivat lähes uskomattomalta vaihtoehdolta intian jälkeen. Pesin itseäni suihkussa pyöreät puolisen tuntia, lauleskelin ja sukelsin putipuhtaana vuoteeseen ottamaan muutaman tunnin päiväunia ja korjailin jet lagiani. Olo oli kuin taivaassa kun pääsi oikeaan sänkyyn.
Päikkäreiden jälkeen oli aika ottaa nopea tutustumiskierros Bangkokiin. Otimme tuktukin vielä käynnissä olleelle weekend marketille keskelle kaupunkia ja paikka tuntui niin rauhalliselta intian hektisyyden jälkeen, vaikka kyseessä onkin miljoonakaupunki. Ja vaikka olimme marketilla, sai siellä katsoa ja kävellä täysin rauhassa ilman että kukaan takertuisi housun lahkeeseen tai takatukkaan kerjäämään massia viedäkseen näitä mafiakihoille. Mieli lepäsi. Ostin nuntsan ja menin takaisin Saphan Kwaille.
Tipaton ja lihaton tammikuuni oli ohitse, joten oli aika mennä etsimään mukavaa paikkaa sopivalle aterialle, jossa samalla tilasin börstan. Thairuoka oli sanoinkuvailemattoman buenoa ja jääkylmä chang-olut sai minut lähes poraamaan. Tunsin oloni kotoisaksi.
Vietimme yön hotellissa ja aamulla rupesimme miettimään, että mitähän seuraavaksi. Kävimme kävelemässä, jonka jälkeen totesimme, että ei helvetti nyt lähetään kyllä samantien etelään. Ostimme bussiliput ja sekin sujui helposti ilman taisteluja. Tämä tuntui niin oudolta, että bussilipun sai sekunnissa, kun vain kertoi mihin oli menossa. Intiassa tämänkin asian sai tehdä noin kolme kertaa. Saimme bussin samaiselle illalle, joka vei meidät Khao Lakiin, lähelle Phukettia.
Bussiasemalla katselin busseja. Mitä helvettiä, kaikki kaksikerroksisia, ilmastoituja. Onko tämä totta, että täällä matkustaminen voisi oikeasti olla näin helppoa? Kyllä. Istahdin bussiin ja samantien bussiemäntä, tai millä nimellä niitä nyt ikinä kutsutaankin, toi minulle pullon vettä, kahvin, sipsiä ja jotain muita mässypaloja. Bussimatka kesti 12 tuntia ja se oli yksi helpoimmista ja mukavimmista matkoistani ikinä. Sai istua rauhassa ilman että minua kytättäisiin se koko 12 tuntia ja bussissa pystyi mukavasti nukkumaan koska ilmastointi pelasi mutkittomasti ja tiet olivat hyvässä kunnossa.
Torkahdin ja heräsin yöllä noin kahden aikaan ja aloin katsella valtatien meininkiä. En nähnyt mitään muuta, kuin kahdensadan metrin välein olevia pikkukopperoita, jossa oli huora lakkaamassa kynsiään. Päätinkin samantien nukahtaa uudestaan ja herätessäni olimme Khao Lakissa.
Tiesin, että viime vuodelta minulle tutuksi tulleet Saku, Veera ja Vilho-vauva asustelisivat jossakin päin täällä. Menin istumaan ensimmäiseen kahvilaan, otin läppärini ja toivoin että saisin jompaan kumpaan yhteyden. Kesti noin tunnin, kunnes löysin heidän talon ja pääsin asettumaan. Olin vieläkin aivan pihalla, sillä olin ollut edellisen kuukauden Intian suurkaupungeissa kaiken hektisyyden keskellä ja sen takia oli niin outoa kokea tämä nopea muutos kun yhtäkkiä huomasin olevani 36 asteen helteessä, raikkaassa ilmassa mukavien ihmisten keskellä.
Khao Lak on paikka, johon tsunami iski jouluna 2004. Paikalla on vielä selvät arvet, suurinosa menetti tapaturmassa kaiken.
Tsunamin jälkeen paikka on pilattu McDonaldseilla ja paikka on valitettavasti myös pakettimatkailijoiden kohteena. Päätiellä huomaa kun viisikymppiset 'aikuiset' äijät kävelevät kuusitoistavuotias huora kainalossa, mitä helvettiä? Se on asia joka saa meikäläisen pään kiehumaan. Ei pysty käsittämään. Jos te paskamahat tulette tänne naisystävää etsimään, niin etsisitte edes sellaisen tytön, jonka vanhemmat omistavat pankin tai hotellin. Mutta ei, reikä se on näköjään rinkelissäkin.
Aloitin sukelluksen noin viikko sitten. Ensimmäinen allassukellus sujui täydellisesti ja sytyin harrastukseen heti täysillä. Seuraavana päivänä oli tarkoitus päästä merenpohjaan, mutta lääkärintarkastuksen jälkeen sain kolmen päivän sukelluskiellon, sillä molemmissa korvissani oli helvetin paha tulehdus. Sain tuhdin antibioottikuurin, korvatippoja ja jotain napposia poskiontelotulehdusta varten. Ylihuomenna lääkärin mukaan olen ainakin fyysisesti terve.
Safkapaikat täällä ovat mahtavia ja hinta-laatusuhde on passeli. 99 bahtilla pääsee buffettiin, jossa on noin kahtakymmentä eri grillattavaa lihaa, kalaa, tuoreita salaatteja, nuudelia sun muuta tilpehööriä. Jokaiseen pöytään on asetettu oma grilli ja niitä voi grillailla niin paljon kun maha kestää. Thaisafka on myös loistavaa ja halvimmillaan aterian saa mukavassa raflassa 30 bahtilla.
Kuitenkin olen yrittäny välttää ravintoloissa syömistä, sillä meidän talossa on kuitenkin grilli ja marketilta saa possun ulkofilettä kolmella eurolla kilon ja nautaa samaan hintaan. Kasvissyöjille tiedoksi kun matkaatte thaimaassa. Opetelkaa thaiksi sanomaan, että olette kasvissyöjiä. Täällä ihmiset eivät juurikaan puhu englantia, joten älkää ottako siitä itseenne, mikäli ette teidän elokuvaenglannillanne saa aina sitä mitä haluaisitte. Thaimaassa syödään älyttömästi lihaa, mutta kuitenkin ravintoloista on mahdollisuus tilata myös vegesafkaa.
Vielä pikkasen päälle viikko Khao Lakissa, jonka jälkeen karttakeppini osoittaa Koh Changia ja Koh Phayamia, Burman rajoille,jossa nään hyvän ystäväni, villin lännen edustajan hauholta, Tapolan Erskin. Vietämme tovin saarilla, jonka jälkeen joko pohjoisthaimaaseen, cambodiaan tai indonesiaan. Mitä näitä suunnittelemaan!
Vielä ihan vain tiedoksi ja muistutukseksi teille kynäniskoille tietokonetuoleillanne. Maksatte riistoporvarihintaa kämpistänne, käytte työssä jota vihaatte, stressaatte jouluostoksista ja valitatte kun ette mukamas ikinä voi tehdä mitään. Ei millään pahalla, mutta ihan vain muistutukseksi. Elämästähän saa ja pitää nauttia joka päivä. Reissulla se on mahdollista. Thaimaa alkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti