Aika on kulunut helvetin nopeasti ja rahat siinä samalla suht samaa tahtia.
Lähdin viime viikolla extemporebussilla kohti itärannikkoa Mowglin, Lukasin ja Sabinan kanssa. Matka kesti kolme tuntia ja se oli tähän asti helpoin dösämatka koko reissuni aikana. Ei tarvinnut kuin nukahtaa ja herätä. Heräsin siihen kun konnari tuli törkkimään meitä hereille ja huusi 'CHERATING, CHERATING, CHERATING!!'. Ymmärsin sen verran, että on aika ottaa reppu selkään ja hypätä pois bussista.
Astuessamme ulos huomasimme olevan keskellä valtatietä, mutta noin puolen tunnin päästä löysimme tien joka johti rantaan. Löysimme majapaikan suht nopiasti ja majoituimmekin Mata Hari -nimiseen guesthouseen, pariin bungalowiin.
Meidän onneksemme tämän viikon aikana oli kaksi aurinkoista päivää, joten suurin osa ajastamme meni terassilla istuessa ja herttaa lyödessä.
Näinä aurinkoisina päivinä kuitenkin istuskelimme rannalla, söimme, istuskelimme rannalla, söimme ja istuskelimme rannalla jauhaen sitä jo teillekin tuttua hyvät ystävät, paskaa.
Viikon jälkeen oli aika palata takaisin jo tuttuun Le Village -guesthouseen, joka tuntuu meikäläiselle jo lähes kodilta. Oli vaan outo palata takaisin, kun koko 'perhe' oli lähtenyt 'kotoota'. Aivan hiljaista ja uusia ihmisiä koko paikka täynnä. Tunsin kuitenkin oloni jälleen kotoisaksi ja läsähdin sohvalle.
Lähdin viime viikolla extemporebussilla kohti itärannikkoa Mowglin, Lukasin ja Sabinan kanssa. Matka kesti kolme tuntia ja se oli tähän asti helpoin dösämatka koko reissuni aikana. Ei tarvinnut kuin nukahtaa ja herätä. Heräsin siihen kun konnari tuli törkkimään meitä hereille ja huusi 'CHERATING, CHERATING, CHERATING!!'. Ymmärsin sen verran, että on aika ottaa reppu selkään ja hypätä pois bussista.
Astuessamme ulos huomasimme olevan keskellä valtatietä, mutta noin puolen tunnin päästä löysimme tien joka johti rantaan. Löysimme majapaikan suht nopiasti ja majoituimmekin Mata Hari -nimiseen guesthouseen, pariin bungalowiin.
Meidän onneksemme tämän viikon aikana oli kaksi aurinkoista päivää, joten suurin osa ajastamme meni terassilla istuessa ja herttaa lyödessä.
Näinä aurinkoisina päivinä kuitenkin istuskelimme rannalla, söimme, istuskelimme rannalla, söimme ja istuskelimme rannalla jauhaen sitä jo teillekin tuttua hyvät ystävät, paskaa.
Viikon jälkeen oli aika palata takaisin jo tuttuun Le Village -guesthouseen, joka tuntuu meikäläiselle jo lähes kodilta. Oli vaan outo palata takaisin, kun koko 'perhe' oli lähtenyt 'kotoota'. Aivan hiljaista ja uusia ihmisiä koko paikka täynnä. Tunsin kuitenkin oloni jälleen kotoisaksi ja läsähdin sohvalle.
Oloni oli helvetin levoton, niinkuin myös Mowglilla, Lukasilla ja Sabinalla, joten päätimme ottaa pienet jamisessiot.
Oloni on edelleen hieman levoton ja minusta tuntuu, että on aika vaihtaa pikkuhiljaa jälleen maisemaa. Nappasin tovi sitten halvan lennon Pariisiin ja se lähtee huomenna, torstaiaamuna klo 9.00. Tuntuu todella oudolta taas jättää tämä kolmas maailma selän taakse ja lähteä eteenpäin.
Kuala Lumpur tuntui minulle sopivalta kaupungilta ja ehkäpä löydän täältä joskus tulevaisuudessa hetkeksi aikaa työpaikan, jotta saisin asua täällä. Mutta mutkiakin on ollut matkassa..
Olimme parisen viikkoa sitten 'Reggae' -baarissa istumassa iltaa, kunnes kuulin että eräs paskamahainen piripää gangsteri halusi hakata melkein koko laumamme. Lähdimme selvittämään tilannetta, kunnes tämä kusipäinen reikäleuka tönäisi suht lujaa häntä noin kaksi kertaa herrasmiestä, joka sattumoisin oli toverini. Tämän jälkeen ihmiset tulivat sanomaan meille, että lähtekää nyt jumalauta kävelemään kun vielä voitte. Tämä gangsterilauma kuulemamme mukaan haastaa tässä 'Reggae' -baarissa kaikille turisteille ja tappelun saatuaan pieksevät näiltä pesäpallomailalla tajun kankaalle ja nämä reppanat saavat herätä sairaalasta, jos saavat.
Johan oli taas siis reggaeta. Joten haistakoon vittu koko reggaebaari, ja varsinkin tämän räkälän portsarit ja muut turvamiehet. Hieno tapa työskennellä.
Mutta nyt viettämään viimeistä iltaa Kuala Lumpurissa halvan ja ilmaisen rommin kera!
Meikäläinen, Eero ja Mowgli. Tupakkitauko @ Little India, Kuala Lumpur
Elämää alakerran olohuoneessa. Vas. Jack, Eero, Mowgli ja Locky.
Le Villagen Lemmy Kilmister. Äijällä oli enemmän kun elämäntarina kerrottavana, kuten kuvasta näkyy.
Hindutemppeli chinatownissa.
Aamupalaa nauttiessa, Eero, Lukas ja Terhi.
Kämppä Cheratingissa. Mowgli jonkkailee, Lukas jammailee ja Sabina lukee kirjaa.
Lounas reggaebaarissa, Cherating
Ruuhkatukka höpöttää.
Kiitän tässä vaiheessa kaikkia ihmisiä, jotka olivat osana aasian matkaani. Itse tiedätte, keitä olette. Iso sydän teille. <3 Kyllä avarsi taas perkeleesti, kun lähti yksin matkaan! Nyt odottamaan pariisia!
-H
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti