Lento takana ja edelleen samoilla silmilla. Saavuin Delhiin, Pahr Ganjin ghetoille. Ekat chait nautittu ja guesthousen isannalta ensimmainen bidi-tupakka pummattu.
Menin eilen jo viiden maissa lentokentalle, kun en jaksanut pyoria KYLMASSA Helsingissa. Aika kului kentalla kuitenkin nopeasti ja pian paasinkin jo koneeseen. Hirveen kotoisalta se tuntuikin istahtaa siihen Finnairin penkille, eipa tuosta kauaa aikaa olekaan kun siina samassa koneessa on viimeksi istunut. Emot rupesivatkin jo tuota pikaa sohimaan kasillansa viitoten, miten laitetaan pelastusliivit paalle kun terroristit pamauttaa koneen paskaksi. Ei ollut edes kauniita emoja, vaan sellaisia 30vuotta halpaa tupakkia ja lentokoneen pienia konjakkipulloja juoneita nirppanokkia, joten ensimmaisena mielessa oli vain uni. Viikonloppu kun verotti jotenkin vielakin..
Kone siirtyi kiitoradalle ja tietenkin seka edessani, etta takanani on parkuvia parikuukautisia pojankloppeja jotka huusi lahes taukoamatta koko pyoreat seitseman tuntia. Ei muuta kuin antoisaa lentoa vaan, vittu. Eika mulla toiminut edes se naytto, mika olisi ollut taynna elokuvia, mutta enpa mina siita jaksanut ruveta mussuttamaan vaan pistin Kingston Wallin mp3 soittimesta soimaan ja koitin rauhoittua. Olinhan matkalla Intiaan.
Selvisin kuitenkin lennolta ruhjeitta ja pian jo saavuinkin Delhin kentalle. Olo oli kuin kotosalle olisi tullut. Kavin vaihtamassa pikkasen euroja rupioiksi ja ostin ensimmaisen tupakki askin ja imailin siita ensimmaisen rauhaksiin lentokentan ulkopuolella ja napparasti toisella kadella otin taksin Pahr Ganjiin.
Matkalla keskustaan, en nahnyt (onneksi) yhtakaan lankkaria ja jainkin kyydista pois keskelle isointa ihmistungosta, keskelle huivipaisia polkupyorapettereita. Katseet kaantyivat saman tien muhun pain, etta mikas helvetin viikinki se siina tuli, vaikka lihaksista nyt ole tietoakaan. Huusin vaan suht lujaan aaneen notta NAMASTE ja sieltahan tuli iloista vastausta ja huutoa ja tietenkin melkein koko sakki lahti peraan ja rupesi tyrkyttamaan tarjouksiaan. Halusin kuitenkin jatkaa matkaa itse ja loysin suht halvan ja kalysen betoniluukun keskelta hiirenkoloja. Reppu tyhjaksi ja kylille tarkistamaan huomisen lennon oikea aika ja parit paidatkin pitaa ostaa, noita vaihtovaatteita kun ei haavisti tullut mukaan.
Paska haisee ja balalaika soi. Hyvat ystavat, Intia alkakoon.
Kuulostaa ihan kuin oisit jossain toisessa maailmassa. Täällä pakkanen pahoinpitelee meitä 10 asteen voimalla ja siperiasta saapuva "lämmin henkäys" säestää mukana ja auringosta voi vain nähdä unta sikäli mikäli enää sattuu muistamaan miltä se näytti/tuntui.Eli näin tällä :)
VastaaPoista