Perhosia masussa.

Alotan jo nyt kirjottaan tätä blogiani.

Neljä päivää vielä aikaa lähtöön ja perhoset masun pohjalla alkaa tosiaankin heräileen henkiin. Oon oikeestaan odottanu pääseväni reissuun jo viime toukokuusta palatessani takaisin Suomeen. Kaikkia asiat ei välttämättä olleet täällä niinkuin olisin toivonut, joten vituiks meni. Ainoo mitä oli mielessä, että miksi mä edes palasin, kun mun kerta oli helvetisti parempi siellä? 

 Reissaaminen on aina tuntunut jokseenkin olevan lähellä mun sydäntä, vaikka sitä nyt ei ole päässyt vasta kun puoli vuotta kokeilemaan mutta silti. Sitä on vaan aina halunnut mennä joka paikkaan, nähdä ja kokea. Eikä ikinä ole kiinnostanut, mitä muut sanoo tai mitä muut käskee tekemään. Ja muistakaahan arvon läskiporsaat, että elämästä saa ja pitää nauttia joka päivä. Mikä sen helpompaa toteuttaa tämä lausahdus, kun ottaa ja lähteä?


Edelliskerran halusin lähteä reissuun kyllästyessäni totaalisesti päivittäin mennenin hajuiseen kauluspaidassa peräpukamiaan kasvattavan, valvontakameraruutua kyttäävään pomooni. Päätin irtisanoutua duunista, luopua kämpästä ja tavaroista ja lähteä tekemään sitä, mikä sillä hetkellä tuntui oikealta. Messissä oli mun lisäksi 5 kaveria, joten lähteminen silloin tuntui helvetin helpolta. Kunhan olin jonon jatkeena.

Tällä kertaa matkakumppaneinani toimivat upouusi paketti imodiumia, mp3 soitin sekä pikkusumma pätäkkää. Erään toverin piti lähteä mukaani, mutta karma kosti ja katkaisi häneltä jalan, joten hänen reissunsa joko peruuntui tahi siirtyy muutamalla kuukaudella. Kaverin puolesta toki harmittaa ja vitusti, mutta alunperin mun piti yksin lähteäkin ja olen aikaisemminkin Intian kokenut, niin tässä ei ole sen suurempaa hätää! Pikaiset paranemiset Javelle, lupaan tulla vastaan Delhiin jos kiinnostaa vielä lähteä ! :)

•                             Kävin ostamassa halpismarketista kaikki mitä matkaani nyt tarvitsen:

Varasin tänään toisenkin lennon. Delhistä Goalle. Alunperin oli tarkoituksenani ottaa juna, jonka otin viime vuonnakin. Mutta ihan oman mielenterveyteni kannalta, ei tällä kertaa kiinnosta istua yksin kaikkien kalapuikkoviiksiäijien keskipisteenä, kytättävänä kolmeakymmentäkuutta tuntia, joten flygari kuulosti iisimmältä, vaikka hinta onkin huomattavasti korkeampi.