sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Kookospahkinat heratti sunnuntaihin, vai onko tanaan edes sunnuntai?

Herasin aamulla n. 10.30 paikallista aikaa, kun naamalleni tippui hiekkaa ja kuulin mieletonta pauketta. Nukun majassani riippumatossa, ja olin hetkellisesti varma, etta pieni maara omaa painoani saisi riippumaton takia koko bungalowini raunioiksi. Pauke johtui kuitenkin kookospalmusta, jonka alla mokkini sijaitsee ja sielta tippui 10 sekunnin valein n. kolme kiloa painava kookospahkina suoraan majani katolle. High Season oli alkanut.
  Menin nauttimaan aamupalaani taman hetkisen bungalowi-resorttini ravintolaan, Om-Star nimiseen mestaan, johon saavuin muistaakseni viime tiistaina. Tilasin Espanjalaisen aamupalan, kunnes aloin kuulla omituista lapsytysta joka puolelta minua. Aivoni olivat tuskin heranneet, kunnes huomasin, etta ymparillani lapsyttelee n. kolme naiseksi pukeutunutta hermafrodiittia. He tulevat pyytamaan ihmisilta rahaa, ja jos rahaa ei tipu lanttiakaan, he sanovat, etta voisivat riisua itsensa alasti ja sehan on oiva tapa ansaita lantit siihen paikkaan. Jos lanttia ei tipu heille miellyttavaa maaraa, rupeavat ne lapsytyksillaan kiroamaan ihmisia. High Season oli siis todellakin alkanut.
 Otin lattajalat, nelja palloa, seka itseni ja lahdin tepastelemaan edelleen erittain vasyneena rannalle ja huomasin, etta ranta oli taynna paikallisia turisteja. Yritin kuitenkin olla valittamatta noista omissa likaisissa kalsareissaan ja kannipaissaan jo yhdeltatoista aamulla pyorivista ihmemiehista ja ryhdyin jonkkaamaan. Sain jonkattua rauhassa noin minuutin, kunnes suurinosa kannisista apinoista olivat keraantyneet ymparilleni kuvaamaan minua uusimmilla Nokia kannykoillaan. Kaikki halusivat kuvata minua ja halata minua, enka pystynyt miettimaan juuri muuta kun sita hien, ja -viinan yhdistelemaa hajua, joka sai minut siina mielentilassa lahes oksentamaan sisuskaluni tuolle neitseelliselle hiekalle. Jaksoin sita hetken aikaa, kunnes kerroin ihmisille saaneeni tarpeekseni ja poistuin.


Pari viikkoa sitten talla rannalla sai jonkata lahes rauhassa. Nyt paikka on pilalla korumyyjien, hermafrodiittien ja muiden rahan perassa olevien kusettajien takia.

Taisi olla keskiviikko, kun jalleen jonkkasin rannalle, mutta silloin luokseni ilmaantui erittain ystavallisen ja leppoisan oloinen Mumbaista kotoisin oleva miespuolinen retku, jolla oli noin vuoden ikainen lapsi mukanaan. Han fiilisteli taitojani, kunnes kysyi voisiko hankin koittaa. Annoin toki hanelle mahdollisuuden ja hetken lammiteltyaan han ilmaantui lajin mahtitaitajaksi. Han kysyi hetken pallojen heittelyjen jalkeen, haluaisinko tulla hanen kanssaan toihin opettamaan jonglooraamista, koska omatkin taitoni alkavat olemaan jo kohtuu hyvalla tasolla. Han pyysi minua tulemaan mika tahansa ilta hanen omistamaansa Sunset ravintolaan. En ole viela tahankaan paivaan asti mennyt, mutta aion kylla kayttaa tuon mahdollisuuden. Tuskimpa niita montaa eteen ilmaantuu ja mahdollisuus on aina mahdollisuus, diggailen kayttaa niita.

  Pari paivaa sujui samoissa merkeissa, kunnes vuokrasimme Elian ja Mintun kanssa tussumopot ja lahdimme etsimaan paratiisia. Mopot maksoivat 150 rupiaa paivalta, eli hieman alle kaksi eurostoliiton kolikkoa. Paraytimme mopot kayntiin ja lahdimme ajamaan Pohjois-Goaan. Ilma oli suotava, noin 30 astetta lampoa ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta noin satasta. Hetken ajeltuamme kapeaa ja mutkikasta tieta loysimme lauttapaikan, jonka avulla voisimme ylittaa joen paastaksemme saarelle. Emme ajatelleet hetkeakaan, vaan menimme mopojemme kanssa lautalle ja ylitimme joen. 
Tiesimme, etta saaressa sijaitsee paikka nimelta Paradise Beach ja kysyimme satamassa olleilta duunareilta mihin suuntaan meidan kannattaisi lahtea ajamaan. Saimme kutakuin selvat ohjeet, 'Straight and two times right'. Jaahas, ota noista nyt selvaa, mutta paatimme kuitenkin kokeilla. Ajoimme noin puoli tuntia kunnes loysimme paikan.
 Meikalainen katselemassa haukkoja. Paradise Beach, Goa.
Elia nauttii luonnon omia makuja taysin tuoreesta kookospahkinasta. Paradise Beach, Goa.

Taman paivan aktiviteetteihin kuuluisi nettisivujen tekeminen Om Star -ravintolalle eraan Aapo -nimisen tamperelaisherrasmiehen kanssa. Naytin ravintolan tyontekijoilla ottamiani kuvia ja he diggasivat ja Aapo kertoi samoille tyypeille hallitsevansa nettisivujen tekemisen kummalla kadella tahansa. 

Pari paivaa viela jos makoilisi riippumatossa ja lahtisi taman jalkeen viettamaan joulua toiseen osavaltioon Karnatakaan, Gokarnaan. 

Mistä tulemme, sen tiedän
mihin olemme matkalla,
osaan kuvitella

sano missä mennään.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti