Paradise Beachilla, paikassa jossa asuin pyoreasti kuukauden oli kuollut venalainen nainen. Han oli ilmeisesti ollut tulossa paradiselle, mutta oli tippunut kalliolta alas, koska reitti rannalle on melkoisen extreme. Hanelta oli katkennut molemmat jalat, ja huhujen mukaan han menehtyi verenhukkaan. Rauha sinulle, venalainen nainen.
Lisaksi porukassamme on pyorinyt Ebola -niminen virus, jonka meikalainen sai viime vuonna ollessani Rishikeshissa. Talla kertaa olen luojan kiitos selvinnyt siita.
Alyton ripuli, oksentelua, vaihtelevasti kuumetta, sisuskalut vituillaan, ihottumaa... Sairastin sita 13 paivaa ja kun olin sairastanut sita muutaman paivan, sain herata yolla siihen etta olin paskantanut housuihini ja sitten piti juosta samantien oksentamaan, vaikka sisalla ei ollut mitaan oksennettavaa. Kivut olivat lahes sietamattomia ja kuume oli neljassakymmenessa asteessa. Tauti on erittain vaarallinen ja voi johtaa kuolemaan, ellei sita saa hoidettua. Mutta mehan siita selviamme, perkeles.
Olen nyt asustanut muutaman yon Gokarnan keskustassa Vaibhav Lodge -nimisessa mestassa. Minulla on iso betoniluukku huoneena, jossa on sahkot, mutta ei omaa vessaa, eika suihkua.
Kaupungissa asuminen on ollut antoisaa ja ehka jopa mukavampaa kuin rannalla asuminen. Tasta on lyhyt matka Kudli beachille, mikali rannalla haluaa oleilla ja kaupunki tarjoaa halvat lounaat, seka paivalliset. Yksi Masala dosa maksaa korkeintaan 25 rupiaa, eli noin 50 senttia ja sitahan minulla on vara syoda. Suurin osa rahoistani menee paivittaiseen veden juontiin, johon saa tuhlata useita satasia. Pitaisi varmaan ruveta keraamaan uutta bakteerikantaa ja siirtya pelkastaan paikalliseen. No ei. En halua uutta Ebolaa.
Eilen kavin neuvottelemassa korukauppiaan kanssa ja ostinkin talta nipun puuhelmia, joita hyvat ystavat voitte sitten ostaa minulta ensi kesana kun loydatte minut jostain kadun kulmasta, torilta tai puistosta. Joimme chaita myyjan kanssa ja soitin hanen mahtidjembeaan. Paikalle keraantyi alyton lauma paikallisia fiilistelemaan soittoani ja ottamaan kuvia. Perus Intiaa. Valkonaama soittaa mustien miesten soitinta, niin onhan se nyt perkele ihmeellinen naky.
Otimme myos korumyyjan kanssa yhteiskuvan, jossa kasvojemme variero erottuu erittain helposti. Han jarkyttyi kuvasta niin pahasti, etta rupesi huutamaan sympaattisella aanellaan. 'White people skin so beatiful, black people no. White people beatiful, black people like black monkey!!'.
Nyt olen kuitenkin ollut Gokarnassa jo sen verran pitkan ajan, etta on aika siirtya pikkuhiljaa sisamaahan todennakoisesti Bangaloreen. Alkaa olemaan Intia-kiintio sen verran taas tayttymassa, etta yritan paasta nopeasti Andamaneille. Relaksoidun siela 2-3 viikkoa, jonka jalkeen otan lennon phukettiin. Saa nahda mita tapahtuu ja mita muutoksia kerkee tapahtuun!!
Djemben soittoa korukauppojen lomassa.
Laskemassa aurinkoa Gokarnan paskaisella paarannalla med Henkka.
Kiva lukee näitä sun juttuja täältä lumivyöryvaaran keskeltä hartsa! Kirjoitat niin mukaansatempaavaan sävyyn että pääsee aina hetkeksi pois täältä jokseenkin tympivästä "talven vietosta". Voisit harkita vaikka jotain journalistin hommia :) keep up the good work ja hyvää meininkiä sinne kaakkoonkin! -Masa
VastaaPoistaKoitin lisata sun blogin jotenkin muistiin mutta en tajua miten homma toimii. Olisi kiva seurata sun seikkailuja sitten kun tiemme erkanevat! Jos haluat kayda lukemassa meidan blogia niin tassa osoite: http://darjeelinglimited.blogspot.com/
VastaaPoista-suvi
Sun reissu kuulostaa just sellaselta jota mä tarvitsisin opiskelujen täytteisten vuosien jälkeen. Okei no mä opiskelin kaks vuotta kuitenkin Australiassa, että oikeestaan olinhan mä itekkin reissussa, mutta silti. Veri vetäisi taas kaukomaille. Kirjotustapasi on myös miellyttävä, ja kuten Matti jo mainitsikin, mukaansatempaava. Löysin tän sattumalta monen mutkan kautta, kauas sä olet lähteny Hauho-ajoiltasi. Ei sillä, että olisin tiennyt sun elämänkulusta viimeseen about kymmeneen vuoteen. Nyt voit vaan arvailla kuka tän kirjotuksen takana on. Toivotan sulle onnea, menestystä ja hyvää terveyttä matkallesi, jään seuraamaan mielenkiinnolla sun uusia seikkailuja ja käänteitä!
VastaaPoistaJa muista, joskus on mentävä kauas nähdäkseen lähelle, sen mäkin opin mun kahden vuoden retkeni aikana :)