Kyllapas tuli juostua taas paikasta toiseen ja mahdollisimman paljon edestakaisin, tietenkin.
Ostin pari paivaa sitten melkoisen lajan myytavaa tavaraa erailta nuorilta kauppiailta. Ostin housuja,paitoja,koruja,mekkoja ja mita naita nyt on.. Ostoksien jalkeen otin tavarat mukaan ja lahdin minulle neuvottuun postiin, joka sijaitsee aivan Gokarnan keskustassa. Minun lisaksi mukana kantoapuna olivat Matias suomesta, ja pikkupoika joka omisti kaupan josta ostin kyseiset tavarat. Olimme menossa hedelmakaupan lapi kohti postin jyrkkia rappusia, kunnes hedelmamyyja sanoi, ettei taalta postista voi lahettaa kuin postikortteja. No, tiesin kuitenkin etta seuraava posti on n. kahden kilometrin paassa, joten pysyttelin rauhallisena ja istahdin alas polttaakseni bidi tupakan.
Kavin paketoimassa pakettini hedelmakaupan vieressa sijaitsevalla tailorilla ja nappasin riksan pikkupojan kanssa seuraavalle postille. Paasin sisalle ja huomasin alyttoman lankkaritungoksen edessani ja aavistin, ettei tasta hommasta tulisi tanaan hevon helvettia. Minut kuitenkin ohjattiin pisteelle, jossa paketin paino otettiin ylos. Vaaka naytti pikkaisen paalle 20kg, ja sain kivat hymyt viela kaupan paalle. Paajohtaja tuli kuitenkin kertomaan, etta ei kerkea tanaan ja kehotti tulemaan seuraavana paivana 9-10 aikaan aamusta. Otin neuvosta vaarin ja lahdin pois postista ja saatoin pikkupojan takaisin tyopaikalleen. Tarjosin hanelle frooti-juoman, kun halusi tulla auttamaan pakettien kannossa.
Siellahan pakettini odotti samassa paikassa, mihin sen jatinkin ja olin valmis jatkamaan siita mihin viimeksi jain. Minut ohjattiin takaisin paikkaan, jossa paketti tuli punnita. Talla kertaa minulle sanottiin, etta otappa poika tavaraa paketista pois, silla paketti ei saa painaa yli kahtakymmenta kiloa. Miksi helvetissa he kertoivat sen minulle tassa vaiheessa, eika silloin kun laitoin paketin ensimmaista kertaa vaa'an paalle? Noh, oli vaan taas jotenkin hyvaksyttava asia, silla olen Intiassa, maassa jossa ilmeisesti joiltain ihmisilta puuttuu jokin tarkea kromosomi..
Rupesin rikkomaan hienosti ommeltua pakettiani ja otin kaksi singing bowlia paketista pois ja laitoin taman uudestaan vaa'alle. Taman jalkeen vaaka naytti 19 kiloa, huokaisin ja rupesin ompelemaan pakettia uudestaan kiinni. Taas paketti vaa'alle ja yhtakkia ompeluni jalkeen paketti painoi vaa'an mukaan 20,5 kiloa. Otin viela pari kirjaa pois ja viimein sain paketin valmiiksi.
Juoksin tuota pikaa takaisin huoneeseeni, jossa alkoi valiton repun pakkaus. Siivosin huoneeni ja lahdin etsimaan luotettavan nakoista travel agencya, josta saisin bussilipun seuraavaan kohteeseen. Kaikki sujui tassa firmassa kiitettavan helposti, sain lipun 400rupiaan noin viidessa minuutissa ja huomenna salattujen elamien aikaan minua kutsuu, oi veljet, Bangalore.
Ostin pari paivaa sitten melkoisen lajan myytavaa tavaraa erailta nuorilta kauppiailta. Ostin housuja,paitoja,koruja,mekkoja ja mita naita nyt on.. Ostoksien jalkeen otin tavarat mukaan ja lahdin minulle neuvottuun postiin, joka sijaitsee aivan Gokarnan keskustassa. Minun lisaksi mukana kantoapuna olivat Matias suomesta, ja pikkupoika joka omisti kaupan josta ostin kyseiset tavarat. Olimme menossa hedelmakaupan lapi kohti postin jyrkkia rappusia, kunnes hedelmamyyja sanoi, ettei taalta postista voi lahettaa kuin postikortteja. No, tiesin kuitenkin etta seuraava posti on n. kahden kilometrin paassa, joten pysyttelin rauhallisena ja istahdin alas polttaakseni bidi tupakan.
Kavin paketoimassa pakettini hedelmakaupan vieressa sijaitsevalla tailorilla ja nappasin riksan pikkupojan kanssa seuraavalle postille. Paasin sisalle ja huomasin alyttoman lankkaritungoksen edessani ja aavistin, ettei tasta hommasta tulisi tanaan hevon helvettia. Minut kuitenkin ohjattiin pisteelle, jossa paketin paino otettiin ylos. Vaaka naytti pikkaisen paalle 20kg, ja sain kivat hymyt viela kaupan paalle. Paajohtaja tuli kuitenkin kertomaan, etta ei kerkea tanaan ja kehotti tulemaan seuraavana paivana 9-10 aikaan aamusta. Otin neuvosta vaarin ja lahdin pois postista ja saatoin pikkupojan takaisin tyopaikalleen. Tarjosin hanelle frooti-juoman, kun halusi tulla auttamaan pakettien kannossa.
Hyva poika.
Nukuin yoni erittain hyvin, silla tajusin viimein ostaa moskiittoja vastaan olevia rinkuloita. Samanlaisia mita siella suomessakin teilla on. Herasin karppana aamulla kahdeksan aikaan ja lahdin samantien aamiaiselle lahella sijaitsevaan Pai -ravintolaan. Vetasin chain, masala dosan, litran vetta ja lahdin tuota pikaa kavelemaan kohti paapostia.Siellahan pakettini odotti samassa paikassa, mihin sen jatinkin ja olin valmis jatkamaan siita mihin viimeksi jain. Minut ohjattiin takaisin paikkaan, jossa paketti tuli punnita. Talla kertaa minulle sanottiin, etta otappa poika tavaraa paketista pois, silla paketti ei saa painaa yli kahtakymmenta kiloa. Miksi helvetissa he kertoivat sen minulle tassa vaiheessa, eika silloin kun laitoin paketin ensimmaista kertaa vaa'an paalle? Noh, oli vaan taas jotenkin hyvaksyttava asia, silla olen Intiassa, maassa jossa ilmeisesti joiltain ihmisilta puuttuu jokin tarkea kromosomi..
Rupesin rikkomaan hienosti ommeltua pakettiani ja otin kaksi singing bowlia paketista pois ja laitoin taman uudestaan vaa'alle. Taman jalkeen vaaka naytti 19 kiloa, huokaisin ja rupesin ompelemaan pakettia uudestaan kiinni. Taas paketti vaa'alle ja yhtakkia ompeluni jalkeen paketti painoi vaa'an mukaan 20,5 kiloa. Otin viela pari kirjaa pois ja viimein sain paketin valmiiksi.
Juoksin tuota pikaa takaisin huoneeseeni, jossa alkoi valiton repun pakkaus. Siivosin huoneeni ja lahdin etsimaan luotettavan nakoista travel agencya, josta saisin bussilipun seuraavaan kohteeseen. Kaikki sujui tassa firmassa kiitettavan helposti, sain lipun 400rupiaan noin viidessa minuutissa ja huomenna salattujen elamien aikaan minua kutsuu, oi veljet, Bangalore.
Tytto, jolle lahjoitin 10 rupiaa.
Tiskikone pauhaa.
Next destination, Bangalore.
/H
oli pakko revetä tota 'hyvä poika' kuvatekstiä
VastaaPoista